sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Kuukauden urotyö

Väitin maaliskuussa täydellisten sukkien neulomista haastavaksi. On kuitenkin yksi neule, joka on vielä haastavampi: sopivat sormikkaat.

Kaikki sujuu hyvin kämmenosan loppuun saakka, ei tarvitse sen kummemmin laskea vaan voi neuloessa tuijottaa töllöä. Siihen se sitten usein jääkin. Tässä vaiheessa kun pitäisi kaivaa Mary Oljen kirja esiin ja jakaa silmukat sormia varten. Se nyt sentään yleensä onnistuu, vaikka vaatiikin laskemista. Mutta viimeistään välisilmukoiden määrä on arvoitus, puhumattakaan sormen pituudesta. Yleensä puran pikkurillin ainakin kerran. Joskus myös nimettömän. Tähän soutamiseen ja huopaamiseen kuluu aikaa, Abbyn ja Lukan keskustelusta jää puolet näkemättä ja kuulematta ja sitten meneekin jo hermot.

Mutta nyt. Kaikki on toisin! Purin sitkeästi hammasta (ja neuletta) ja sain kuin sainkin tehtyä sopivat.













Malli: Ranteen kuvio Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2005
Lanka: Novita Nalle 70 g
Puikot: nro 3

Kaikkien hämmästyttävintä on kuitenkin se, että kirjasin silmukka- ja kerrosmäärät ylös! Jihuu, ei enää laskemista, Nalle-langalle on ohje valmiina! Tässä hurmoksessa aloitin saman tien seuraavatkin sormikkaat.













Näitäkin jouduin purkamaan, mutta se johtui mallineuleesta. En tajunnut, että ristikkäiset silmukat vetävät silmukoiden lisäksi myös kerroksia kasaan. Mikä neuvoksi? Lyhennetyt kerrokset? Ei ehkä toimi... Ei kun suuremmat puikot! Nyt vain kieli keskellä suuta täytyy muistaa milloin neuloo kolmosilla ja milloin kolmepuolikkailla.

Ps. Mary Oljen Kirjokintaista kauneimmat ansaitsee vielä oman lukunsa. Ihana opus vuodelta 1946 nimensä mukaisesti täynnä kauniita kirjoneulelapasia. Parasta on kuitenkin alussa olevat yleispätevät ohjeet lapasiin, sormikkaisiin ja sukkiin. Oman nostalgiansa kirjaan tuo se, että mummani on neulonut suurinpiirtein kaikki mallit kyseisestä kirjasta. Tulee ihan lapsuus mieleen. Ja myös ikävä mummaa, nyyh.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Ei siitä takkia tullutkaan, tuli hiirelle liivi!

Tai tässä tapauksessa: ei siitä paitaa tullutkaan, tuli pyjama. Voihan ärsyynnys! Löysin hauskaa turkoosia kirahvi- ja seepra(? kai se se on?)kangasta ja sieluni silmin näin sen jo kivana pikku paitana jollekulle ihanalle vipeltäjälle.

















Kieli keskellä suuta jäljensin Ottobresta kaavat ja samalla tarkkuudella leikkasin kankaat. Kun sitten onnellisena ompelin paitaa kasaan niin kamala aavistus valtasi mielen: täähän on ihan pyjaman paita! Tyrmistys oli niin valtava, että jäi sitten helmakäännekin ompelematta. Ehkä joskus tokenen ja jatkan paidan loppuun.













Pyjama mikä pyjama! Ja vielä rutussa.

Ompelijana olen todellinen projektikäsityöläinen. Ompelen pelkästään tarpeeseen. Ehkä se johtuu osittain siitä, etten todellakaan ole mikään taitava ompelija. Viidellä saumalla valmista -motto sopii minulle. Kaikki ylimääräiset tikkaukset, applikoinnit ja saumojen kohdistukset vievät hermot ja yöunet. Muutenkin ompelu (vaikka mukavaa toisinaan onkin) tuntuu työltä. Jo se koneiden ja kankaiden levittely vie aikansa, ompeluun tarvitaan keskeytymätöntä aikaa ainakin pari tuntia.

Neulojana taas olen pikemminkin prosessikäsityöläinen. Aina on oltava jokin neule, jonka voi siepata käsiinsä. Mieluiten monta. Keskeneräiset työt eivät stressaa, tärkeintä on se, että saa puikotella silmukan siellä toisen täällä. Valmista tulee kunhan tulee, tärkeintä on se että saa neuloa!

Vaikka itse neulominen on valmistumista tärkeämpää niin kyllä neuleen valmistuminenkin tuottaa tyydytystä. Varsinkin jos on jaksanut viimeistellä neuleen huolellisesti. Tässä viimeisin valmistunut työ, raitaneule.














Malli: oma
Lanka: Novita Mini ja Virkkauslanka (punainen), yht. 460g, vihreää n. 170g, punaista n. 130g, keltaista n. 60g, v.sinistä ja pinkkiä molempia n. 50g
Puikot: nro 3,5

Ps. On ihan pakko hehkuttaa: Hyvä Lordi ja hyvä Suomi! Maailmankirjat on sekaisin; mitä saavutettavaa suomalaisilla enää muka on? Meillä on jo alppihiihtäjiä, tennistähti ja nyt tuli vielä euroviisuvoitto! Taivas sentään...

maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Melkein valmista

Yritin epätoivoisesti urakoida raitaneuletta valmiiksi sunnuntain postaukseen, mutten saanut sitä tänäänkään vielä valmiiksi. Niinpä esittelen puolivalmiin tekeleen:













Kivat hetket: kaarroke onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Aikaisemmin en ole pullonkaulahartioineni harrastanutkaan kaarrokeneuleita. Toinen kiva hetki oli se, kun sain vihdoinkin katkaista lankoja yksi kerrallaan, aah... Tiinan neuvojen mukaan yritin selvitellä lankoja joka vaihdolla, mutta mahdottomaksi se muuttui siinä vaiheessa, kun pakkasin ja purin neuletta pussistaan. En siis oppinut rakastamaan lankojen selvittelyä. Ehkä ensi kerralla.

Huonot hetket: lankojen selvittäminen, grrrr... Tekisin myös hihojen levennykset vähän hitaammin. Vaikka miten yrittää laskea niin aina jokin menee jotenkin pieleen.

Postin Kusti toi muuten mukavan paketin:

















Kummityttö oli tehnyt prikulleen sopivan rannekorun ja kirjanmerkin. Kirjanmerkille oli suunniteltu paikkakin etukäteen: Raamatun väliin. Ihana kummityttö :)














Lisäksi Tikrun mami oli askarrellut silmukka- ja kerrosmerkkejä. Mulla ei ole ikinä ennen ollut ihan oikeita silmukkamerkkejä!

Kusti olisi kyllä saanut polkea vähän rivakammin, mutta kaikkea ei voi vaatia. Onneksi paketin sisältö korvasi odotuksen hetket.

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Lomaviikon saldo

Seuraavassa kuvakollaasi lomaviikon puuhista. Valitettavasti mukana on muutakin kuin neulontaa, käsitöihin liittyviä kuitenkin.















Ehdottomasti työläin (ja myös palkitsevin) projekti. En ole mikään entisöijä joten kansituolien maalaaminen ja kankaan vaihtaminen kävivät työstä. Muistutus seuraavaa maalausprojektia varten: kaikkeen kuluu aina päivä. Pesemiseen, pohjamaalaukseen, varsinaiseen maalaukseen ja vielä toiseen kerrokseenkin. Tämän tuoliprojektin aikana mm. seuraavat asiat ärsyttivät: maalaushaalari suihkuhuoneen lattialla, lukuisat tärpätti-, homepesu- ym. pullot, maalitahrat jaloissa, käsissä ja jopa hiuksissa. Neulominen on siksikin kivaa, kun keskeneräisen neuleen voi survoa olohuoneen nurkkaan milloin vain eikä neuleprojekti valtaa koko taloa ja terassia. (Tosin niinkin voi joskus kyllä käydä...)














Siskon kanssa innostuttiin myös sisustamaan. Ostospäivän saaliina vaivaiset kaksi sohvatyynykangasta. Ja viimeistely tökkii edelleen; tarkkasilmäiset huomaavat että tyynyistä on ompelematta yksi sauma.














Raitaneule etenee myös, tällä hetkellä myötätuulessa.


















Rohkaisin torstaina myös hurjan luontoni ja kävin elämäni ensimmäisessä neuletapaamisessa. Kivaa oli tavata samanlaisia hörhöjä vaikken ketään entuudestaan tuntenutkaan. Koska raitaneuleen keräsotkuja ei kerta kaikkiaan voinut julkisesti paljastaa niin oli pakko aloittaa uusi neule. Sormikkaat. Näitä tarvitaan varmasti vielä ennen juhannusta. (Minäkö pessimisti?)














Lomaviikolla on sallittua täydentää myös lankavarastoa. Kirjava Loft sai kaverikseen yksivärisen sinisen. Näistäkin tulee joskus vielä villavaippahousut.


















Ja sitten pakollinen hurahdus. Lankakaupasta löytyi bambulankaa! Pakkohan sitä oli ainakin kerä ostaa. Lanka on ihanan pehmeää ja silkkisen tuntuista. Mitäköhän tästä tekisi?

lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Oppii se vanha koirakin uusia temppuja!

Jos olikin pari viikkoa sitten ärsyynnystä ilmassa niin eipä ole enää. Nyt kehrään tyytyväisyydestä parinkin uuden jutun ansiosta.

Miten voi jokin niin pieni ja mitätön juttu kuin neuletakin vyö saada aikaan niin suurta tyytyväisyyttä? Ensinnäkin olin ylpeä siskon neuletietämyksestä; hän halusi levennysten alkuun palmikonkierron (nimitys oli kyllä vähän hukassa, mutta väliäkö hällä). Oma tyytyväisyys syntyi sitten kavennuksista. Kun joka kierroksella täytyy kaventaa niin nurjan puolen kavennustenkin täytyy "kääntyä" oikeaan suuntaan. Muutaman kerran jouduin kokeilemaan ennen kuin tajusin. Ihana oivaltaa itse!




































Neuletakki vöineen omistajansa yllä

Toinen tyytyväisyyden aiheuttaja on 30 cm:n pyöröpuikot. Ostin ne sukankutomishurmassa, mutta petyin, kun ne eivät tuntuneetkaan omilta. Puikkoja oli hankala käsitellä enkä vieläkään tajua että miten joku voi neuloa pienehköjä (esim. nro 37) sukkia noilla pyöröillä. Siinä tapauksessahan neuletta täytyy venyttää aikamoisen paljon? Itse teen ainakin pienemmät sukat vielä sukkapuikoilla. Mutta onneksi on olemassa myös riittävän leveitä neulepaitojen hihoja, jotka täytyy neuloa pyörönä. Suomalaisella sisulla kaivoin pyöröt sohvan nurkasta ja onnistumisen ilo oli valtava!

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Afrikan tähden löytymistä odotellessa

Viime aikoina on tullut pelattua Afrikan tähteä oikein urakalla. Tällä hetkellä odotellaan sen suurimman tähden löytymistä ja sitä odotellessa voi aasinsillan kautta siirtyä "Knitting out of Africa" -kirjaan.

Vieläkään en ole ehtinyt kunnolla lukea kirjaa kannesta kanteen, mutta kuvistahan kaikki tykkää eli tässä niitä. (Mitenkähän sallittua tämä kirjojen kuvaaminen on? Pian on miliisi Ripsun niskassa...)

Kirjassa on 15 erilaista neulepuseromallia eri puolilta Afrikkaa. Neuleiden suunnittelija Marianne Isager on suunnitellut neulemallit afrikkalaisten tekstiilien pohjalta eli neuleet eivät siis ole afrikkalaisia perinneneuleita (onkohan sellaisia edes olemassa?).

Itse tuskin teen ainuttakaan neuletta kirjan ohjeiden mukaan, mutta todennäköisesti käytän neulemalleja toisiin tarkoituksiin. Ensin esittelen omat suosikkini.













Tämä on ehdottomasti lempineuleeni. Ihanat sukulaku-värit ja todella kauniita kirjoneulemalleja pusero tulvillaan. Nam!














Näillekin neliöille löydän varmasti toisenlaista käyttöä. Kuviot muodostuvat silmukoita nostamalla.


















Tämä muistuttaa vähän edellistä, mutta tekniikka on toisenlainen. Valkoiset silmukat on neulottu nurin ja ruskeat oikein. Lisäksi yksittäiset neliöt muodostavat tosi mielenkiintoisen kokonaisuuden. Itse jään tuijottamaan neliöiden reunojen muodostamia kuvioita...















Löytyy kirjasta väriäkin! Tosin totuuden nimessä monet neuleista on neulottu melko maanläheisissä väreissä.














Lisäksi kirjassa on paljon tämänkaltaisia neuleita. Näistä en itse ainakaan vielä innostunut.

Neuleiden lisäksi kirjasta löytyy myös muutama kuva Afrikan luonnosta. Ihana fiilistelykirja kaiken kaikkiaan. Tämä kuuluu ehdottomasti Afrikka-fanin käsikirjastoon!