keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

Viimeistelyn vitsaus

Jo kuukausi sitten kerroin siskon neuletakista. Itse neulominen on loppunut jo ajat sitten, mutta kappaleet ovat odottaneet viimeistelijäänsä. Miksi se langanpäiden päättely, pingottaminen ja kokoon kursiminen tuntuu niin työläältä? Kyllähän sitä neuloisi, mutta nämä viimeistelyt...

Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja tässä takki viittä vaille valmiina. (Eihän tästä kuvasta kyllä mitään selvää saa, mutta kuten oikeudessa, todisteita on pakko esittää.)




















Ja koska en ennen takin valmistumista voi aloittaa uutta isoa työtä, niin tässä yksi valmis välityö, pipo.































Ohje: Novita 4/2000 -lehden mallista 11 muokattu
Lanka: Novita Isoveli n. 70 g
Puikot: Nro 5

Tähän en ole kyllä tyytyväinen. Kolmen purkamisenkaan jälkeen pipo ei näytä siltä miltä kuvittelin. Koska tein pipon tarpeeseen niin päätin kuitenkin alistua kohtalooni. Kai tämäkin pipo silti asiansa ajaa eli lämmittää.

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006

Suuri illusioni

Käykö teille koskaan näin? Muutama päivä ennen kumminkaiman syntymäpäivää mieleen juolahtaa loistava idea, teenkin sankarille lahjan itse. Innostun, teen suunnitelman jos toisenkin ja yhtäkkiä huomaan, että aikaa onkin liian vähän. Niinpä neulon yötäpäivää: pimeässä autossa, bussimatkoilla, viimeisenä iltana pikkutunneille saakka ja neulominen muuttuu kivasta harrastuksesta pakkotyöksi joka maistuu jo vähän puulta. Yleensä saan lahjan valmiiksi ajoissa, mutta samaan hengenvetoon totean "ei ikinä enää!". Valitettavasti muisti on kuin kanalla, hyvä mutta lyhyt. Niinpä sama oravanpyörä on edessä taas parin kuukauden kuluttua.

Tällä kertaa lahjan sai kummipoika. Täytyy tunnustaa, että lopputulokseen olen (onneksi) tyytyväinen, illuusioneule onnistui yllättävän hyvin. Ja mikä parasta, lahjan saajakin vaikutti tyytyväiseltä. Pari juttua täytyy kuitenkin seuraavaa kertaa varten muistaa. Ensinnäkin, mallineule käpristyy ikävästi eli se vaatii säännöllistä höyryttämistä. Höh. Tylsää. Toisekseen sain laskea aika tarkkaan silmukoita etten olisi mennyt sekaisin niillä kerroksilla, joilla tein silmän- ja nenänreikiä sekä hampaita. Aika työlästä tällaiselle huolettomalle neulojalle.














Malli: Oma, 15 cm x 123 cm
Lanka: Novita Florica, n. 60 g yhtä väriä
Puikot: nro 3

Taisi tulla lankapaastostakin melkoisen suuri illuusio. Tosin taas löytyy selityksiä. En ajele kovinkaan usein Virroilla eli nyt kun ohi ajettiin niin täytyihän sitä Virtain Villalle poiketa käymään. (Ja kun ne hahtuvat on muutenkin vähissä...) Ostin sitten kerralla kunnolla, mutta mikäs oli ostaessa, kun palvelu oli niin ystävällistä! Suosittelen lämpimästi kaikille hahtuvahulluille matkaa Virroille. Paljon parempi retkikohde kuin Tuurin kyläkauppa! Uskokaa pois!

Ps. Olen kunnostautunut myös ompelusaralla. Vaikkei ompelu olekaan samanlainen koukuttaja kuin neulonta, niin jotain syntyy silti. Tein kummitytölle kietaisufleecen Ottobren ohjeilla.

maanantaina, maaliskuuta 13, 2006

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua

Tämä bloggaaminen on ihan kivaa, mutta nykyään neulomisestakin meinaa tulla stressi. Täytyyhän sitä olla jotain uutta näytettävää blogissa. Ja mieluusti myös jotain valmista.

Jotain vanhaa: appiukon sukat.













Malli: oma
Lanka: Novitan 7 veljestä, molempia värejä yhteensä n. 130 g
Puikot: nro 3,5

Jotain uutta: Isovelilangoista on molemmista aloitettu pipot. Miksiköhän en voinut tehdä ensin toista valmiiksi ja aloittaa vasta sen jälkeen toista? Syitä löytyy aina: luulin tarvitsevani punaista pipoa edellisellä viikolla, mutten tarvinnutkaan. Onneksi, en nimittäin ihan yhdessä illassa olisi ehtinyt virkata sitä valmiiksi. Toisekseen, virkkaus on tyhmää (lue: kaikki ei suinkaan sujunut kuin tanssii tähtien kanssa). Sininen oli myös pakko aloittaa heti, sitä tarvitsisin heti, kun vain saisin sen valmiiksi. Ja toisekseen, neulominen on kivaa!















Jotain lainattua: Kevään Interweave Knitsin ihanista malleista pari suosikkiani:

















Oi mikä ihana kaula-aukko! (Tosin sisko lakonisesti totesi halkion varmaan venähtävän käytössä. Ikävä sisko.)



















Voih mikä ihana muoto! Tämä neulotaan kainalosta kaulukseen ja helmaan, ikään kuin puoliympyränä. Ihanaihanaihana!

Miksi, voi miksi IK:n tilaaminen tänne Peräpohjolaan on niin vaikeaa?

tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Täydelliset sukat

Kesken täytyy olla aina monta työtä: yksi iso projekti, jota kelpaa esitellä, yksi aivoton työ, jota voi neuloa vaikka silmät kiinni pimeässä ja sitten se yksi pieni välityö, joka valmistuu nopeasti ja saa mielen iloiseksi ja olon mukatuotteliaaksi.

Sukat ovat loistavia välitöitä. Ne valmistuvat pikavauhtia, niissä on parhaimmillaan vain kaksi pääteltävää lankaa ja silti niistäkin saa haasteelliset, ainakin jos yrittää tehdä jokaiselle läheiselleen täydellisesti sopivat sukat.

Niin, täydelliset sukat, mumman tekemät, sädekavennuksineen ja varren raitoineen. Siihen olen yrittänyt päästä ja monen vuoden harjoituksen jälkeen jälki jo melkein tyydyttää. Onneksi löytyi Kyllikki, joka osaa tehdä mumman sukkia ja onneksi Kyllikki kirjoitti sukista kirjan.















Kyllikillä on melkein samanlainen kuva täydellisistä sukista kuin minulla. Tosin Kyllikillä on vielä enemmän rajoitteita sukkien suhteen. "On tärkeää, että käsiala pysyy kautta linjan samannäköisenä. Ei saa neuloa välillä löyhää ja välillä kireätä. Ei siis mitään mörvelöä sukkaa eika myöskään niin tiukkaa, että neule on kuin läkkipeltiä.", "Mikään tihruraita ei kaunista sukkaa. Kauniissa sukissa on joko kunnon raidat tai raitaryhmät tai ei raitoja ollenkaan."

Tästä kansankynttilämäisestä vivahteesta huolimatta pidän kirjasta todella paljon. Jo perusajatus, kirja ihanista sukista, on ihana. Ja kuvat ja mallit ovat mitä parasta iltalukemista. Onneksi mieheni ymmärsi ostaa tämän hyvän kirjan joululahjaksi.

Yhtä juttua vain en tajua. Jos kerran maailmassa on olemassa erikokoisia jalkoja ja niihin erikokoisia kenkiä niin miksi ihmeessä niin monissa ohjeissa koot ilmoitetaan ylimalkaisesti esimerkiksi naisen ja miehen kokoina? Tuskin saman kokoinen sukka sopii sekä numeron 35 että numeron 42 jalkaan. Samoin harmittaa se, että sukan kärkikavennukset neuvotaan aloittamaan kun pikkuvarvas peittyy. Varmasti näppärää siinä tapauksessa, kun saaja asuu samassa taloudessa, mutta jos kummitytön jalka on toisella puolella Suomea niin ei ehkä ihan niin kätevää. Onneksi olen löytänyt avukseni muutaman taulukon.















Tällä hetkellä sukkapuikoilla on kuusisukka appiukolle.















Ps. Lankapaasto alkoi huonosti. Mutta opettajaopettaja saako selittää? Nämä tulivat tarpeeseen! Näistä syntyy pipoja ja nämä oli pakko (?) ostaa, kun kotipaikkakunnalta ei saa Isoveljeä. (Kyllä, tälläisiäkin paikkakuntia ON olemassa.) Jos kaatuu, ei auta jäädä maahan makaamaan vaan täytyy nousta ylös. Yritän takaiskusta huolimatta jatkaa paastoa.