Haikukkarot

Vuodesta toiseen tavoitteenani on ollut kutistaa lankavarastoa. Haaveilen, että jonain päivänä saisin ostaa langat suoraan puikoille ja varastosta löytyisi lähinnä pari kerää sukkalankaa ja jämiä. Mitä pienemmäksi varasto on kutistunut, sitä enemmän siellä on suhteellisesti ollut jämiä. Tästäkin vuodesta tulee siis edellisvuosien tapaan jämävuosi.

Olen kokeillut erilaisia tapoja innostua jämistä. Jossain vaiheessa otin käsittelyyn aina yhden lankalaadun kerrallaan. Esimerkiksi hahtuvista syntyi aluksi muutama laukku, sitten jämistä oli tarkoitus tulla kolikkokukkaroita ja vihoviimeisistä metreistä jotain kynäpehmusteita. Laukkuihin saakka suunnitelma piti hyvin (ja laukut olen näköjään blogannut vuonna 2017).

Kolikkokukkarotkin sain hyvin alkuun ja itse neulomisessa ei aikaa juuri vierähtänytkään. Kriteerit täyttävien hain hammasvetoketjujen etsimiseen sitten virahtikin aikaa muistaakseni monta viikkoa. Löysin kuin löysinkin vihdoin haluamani valkoisen superlyhyen paksuhampaisen vetoketjun. Tässä vaiheessa ajattelin, että loppu sujuukin kuin itsestään. Väärin arvattu.

Vetoketjujen asettelu ja ompeleminen oli niin työlästä hommaa, että jouduin pilkkomaan työn osiin. Neulasin vetoketjun kerrallaan paikalleen ja kukkarot seisoivat nuppineuloineen päivineen keskeneräisten korissa varmaan vuodenpäivät ennen kuin toimeennuin nyt joululomalla pistelemään kukkarot valmiiksi. Jes!

Vähän ne kupruilevat huonosta säilytyksestä johtuen, mutta eivätköhän asetu, kun pääsevät käyttöön.

Haikukkarot
Malli: Coin Pocket - Monster Fish by Daniela Nii
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva n. 20 g/hai
Puikot: 5,5 mm

Mitä tästä siis opin? No ensinnäkin sen, että kyllä lomilla kannattaa leväyttää keskeneräiset lattialle, jotta muistaa mitä siellä on. Lisäksi loma-aikoina on enemmän aikaa keskittyä työläisiinkin ompeluhommiin. Kolmanneksi, laitoin joululomalla oikein listan kaikista keskeneräisistä bujo-kalenteriini ja poimin sieltä muutaman aktiivisempaan käsittelyyn. Ja tämä on toiminut! Viikolla en ehdi enkä jaksa miettiä yhtään mitään energiaa vaativaa, mutta viikonloppuisin yritän tehdä edes yhtä jumittavaa työtä. Nyt, kun työt ovat listalla, muistan saman tien, missä olen menossa ja voin tarttua ajattelua vaativaan keskeneräiseen työhön, sen sijaan, että aloittaisin koko rumban alusta. Kehitys kehittyy, ja minä sen mukana!