tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Juhannuksen jälkiviisaudet

1. Ota autoneuleeksi sellainen neule, joka on kunnolla aloitettu ja hyväksi todettu. Autossa ei ole kiva laskea silmukoita, sovitella sukkaa jalkaan ja miettiä että tuleekohan tästä hyvä. Muttaku... Reissuneuletta ei ehtinyt aloittaa, kun piti urakoida äidin poncho valmiiksi.

















Malli: Pirkka 6-7/06 (vähän silmukoita uudelleen laskeskeltuna)
Lanka: Novita Kotiväki 160 g
Puikot: nro 5

Muuten nopeatekoinen neule, mutta jos silmukka pääsi tippumaan (kuten usein kävi) niin langankierrot purkautuivat saman tien ja niiden arpomisessa oikeille paikoille vierähti aina jokunen tovi.

2. Pakkaa käsityö jo edellisenä päivänä, mielellään heti viimeisimmän neulesession jälkeen. Ei ole kiva huomata autossa, että se viides sukkapuikko taisikin jäädä sinne olohuoneen lattialle, kun kiireessä tuli survottua neule kassiin. (Puikko löytyi kyllä perillä keskeneräisen ponchoneuleen kassista. Sekös lämmitti.)

3. Varmin valinta autoneuleeksi on pintaneule, mielellään pyöröpuikoilla. On ärsyttävää kalastella pudonneita palmikko- tai sukkapuikkoja autonistuimen kätköistä. Ja vaikka matkapahoinvointi onkin ilahduttavasti vuosien varrella hellittänyt, ei silti kannata uhmata kohtaloa tarkkuutta (ja silmiä) vaativilla palmikko- tai pitsineuleilla.

4. Laiturilla neulotaan pyöröpuikoilla. Murphyn lakien mukaan putoava puikko ei tietenkään voi jäädä leveälle laiturilaudalle vaan se puikahtaa siitä sata kertaa kapeammasta raosta järveen.

Koko viikonlopun säälittävä saldo, polvisukan alku:













Vaikka neuleet eivät edistyneetkään niin kivaa oli silti, tuli juteltua, syötyä, saunottua ja uitua oikein urakalla. Kyllä teki hyvää!

maanantaina, kesäkuuta 19, 2006

Välitöitä

Shimmerin odotellessa lankakuriirin palveluja jatkoin muita keskeneräisiä neuleita. Eihän multa nyt kutomiset lopu ja jos loppuu niin aloitetaan uusia!

Jotakin jopa valmistui. Ilo oli suunnaton, nämä sormikkaat istuvat käteen vielä paremmin kuin ne edelliset.













Malli: Oma
Lanka: Novita Nalle 70 g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Oli ihan pakko aloittaa jokin aivotonkin projekti, koska sormikkaat ja Shimmer vaativat niin paljon tarkkuutta, laskemista, purkamista ja miettimistä.













Jos kerran kaverin lapsi halusi mennä nukkumaankin tällainen pipo päässään niin eiköhän malli kelvanne muillekin. Kyllä tuli tästä lapsesta Ripsun hyvä ystävä! Ps. Huomatkaa muuten: taas on käyttöä lyhyille pyöröille.

Ja koska uusia juttuja on niin kiva aloittaa: ponchon alku äitikälle. Malli löytyi uusimmasta Pirkasta.













En muuten tajua niitä ihailtavia ihmisiä, jotka pystyvät neulomaan yhtä projektia kerrallaan. Itse tarvitsen ainakin kaksi neuletta; haasteellisemman kaveriksi sen aivottomamman. Ihan jo pelkästä vaihtelunhalusta, mutta myös siksi että haasteellisempi kaipaa usein tuumaustaukoja. Toisaalta, olisihan se ihanaa, jos sohvan nurkasta löytyisikin vain yksi mytty näiden neljän sijaan...

sunnuntaina, kesäkuuta 11, 2006

Tuumailua

Shimmer on edennyt, hihat ovat useiden purkamisten jälkeen vihdoinkin sellaiset, että olen niihin tyytyväinen. Hihoja neuloessani mietin pääni puhki sitä takakappaleen kohtaloa. Harmitti turkasesti, koska pidän paljon Shimmerin takakappaleesta. Eikö ole mitään keinoa yhdistää Duetia ja Shimmeriä? Rupesin laskeskelemaan silmukkamääriä ja Duetin raitalangan pituutta ja ilokseni huomasin, että yhden raidan pituuden pitäisi riittää vähintään yhteen kerrokseen. Siispä vastatuuleen ja kokeilemaan!














Nyt on kaikki kappaleet yhdistetty ja tältä se sitten näyttää.














Takakappaleen raidat ovat ihan ok, vaihtokohdat hukkuvat pitsineuleeseen.














Hihat aiheuttavat enemmän ahdistusta. Olkapäille tulee väkisinkin yhden kerroksen raitoja ja ne mietityttävät.

Nyt onkin hyvä miettiä, koska lanka loppui sopivasti. Uusia keriä odotellessa pähkäilen seuraavia vaihtoehtoja. A) Jatkan samalla tavalla ja opettelen pitämään olkapäiden tihuraidoista. B) Puran kappaleet ja neulon ne loppuun yksittäisinä; silloin raidoista tulee leveämmät. C) Yritän unohtaa Shimmerin takakappaleen ja mietin vaihtoehtoista tapaa yhdistää hihat. Tällä hetkellä vahvoilla ovat vaihtoehdot A ja B. Mitä sinä tekisit?

Ps. Tässä vielä esimerkki siitä, millaisia raitoja haluan raitalankaneuleissa välttää (Mallit Moda 3/05):

sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006

Juhlaneule?

Ripsun kirjoittamaton sääntö numero yksi: neuleet kuuluvat arkeen. Syy: vain kankaasta tehdyt vaatteet tuntuvat juhlavan oloisilta. Juhlaan valmistautumiseen sitä paitsi kuuluu kuumentuvan silitysraudan tuoksu (ja tietenkin kiireessä vaatteeseen silitetetty yksi ylimääräinen vekki sekä noin kymmenet silmäpakoiset sukkahousut).

Ripsun kirjoittamaton sääntö numero kaksi: en ole ystävystynyt raitalankojen kanssa oikein koskaan (raitaneuleiden lankasotkuista huolimatta).

Miten ihmeessä siis poistuin Menitasta eräänä kauniina lauantaina Sirdar Duet -kerä kainalossa? Kyseinen lankahan on raitalankaa ja lisäksi vielä kunnolla kiiltävää!

Omistan pitkän hihattoman kotelopuvun ja myös samettisen lyhythihaisen vähän juhlavamman paidan. Kuitenkin tälläisenä vilukissana tarvitsen kesät talvet jotain käsivarsieni lämmikkeeksi. Mietin pääni puhki erilaisia vaihtoehtoja. Jakku? En oikein ole jakkuihmisiä. Huivi? Ei ehkä lämmitä tarpeeksi. Hihatin? Ööh... en ehkä ole myöskään hihatinihmisiä. Tai näin luulin, kunnes löysin Shimmerin. Ihanaihanaihana! Nyt puuttui enää vain lanka.

Millainen lanka on juhlaneulelankaa? Kiiltävä? Voiko mattapintaisesta langasta tehdä juhlaneuleen? Näyttääkö neule silloin liian arkiselta? Entä tekeekö pitsi aina neuleesta juhlavan? Nämä ovat ihan vilpittömiä kysymyksiä, olisin kovin kiitollinen kommenteista.

Itse päädyin puolen tunnin epätoivoisen lankaharhailun jälkeen kompromissiin, sekä mattaa että kiiltävää. Tosin tästä seuraa kyllä se, etten voikaan tehdä Shimmeriä vaan takaosaan täytyy keksiä jotain muuta. En nimittäin kestä sitä, että raitalankojen vaihdoskohdat menevät ihan sikin sokin. (Tämä on kai sitten kirjoittamaton sääntö numero kolme. Kauhistus! Taidan olla aika konservatiivinen ja rajoittunut ihminen...)

















Ensimmäinen hihantekele. Olkavarsikohta taitaa kaivata purkamista, se löpsöttää vähän rumasti.