torstaina, helmikuuta 28, 2008

Tähtilapasten lykyt on päätelty

Tarveneulonta jatkuu. Villahaalarin neulomisen aikana hukkasin piponi, alpakkalapaset kuluivat loppuun ja poikakin onnistui kadottamaan kaksi lapasta, tietenkin eri lapaspareista. Nyt on ollut kiire neuloa uusia tilalle ja ensin valmistuivat pojalle lapaset.


















Lapsen kirjoneulelapaset
Malli: Novita 2/02 mallia 53 muokaten
Lanka: Novita Bambino (merinovillaa) yht. 30g
Puikot: nro 2,5


Neuloin lapaset magic loopina ja ärtyneenä vaihdoin välissä sukkapuikkoihin, koska kirjoneuleesta tuli pyöröpuikoilla niin epätasaista. Vika ei ollut kuitenkaan puikoissa vaan neulojassa... No hariootusta vaan, toisesta lapasesta tulikin jo parempi.

Blogin kaksivuotissynttäritkin oli ja meni, sen kunniaksi päätin piristää blogia nimenvaihdoksella. Alunperin Ripsun blogin piti olla vain tekonimi, mutta kuten usein käy, mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen. Nimenvaihtoa vain mutkisti se, että kaikki keksimäni kivat nimet olivat jo varattuja: villaa ylle on käytössä nikkinä, Kantapään kautta -blogi on olemassa ja puolivillainenkin oli viety. Onneksi murrevarastosta löytyi käyttämätön nimi.

Kun olin pieni, muistan miten mumma puhui lykyistä tarkoittaessaan silmukoita. Niinpä blogi sai mumman kunniaksi uudeksi nimekseen Luojan lykky.

maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Iisakin villahaalari

Kaivaudun vihdoin poterostani. Villahaalari on vetoketjua vaille valmis eli riittävän valmis bloggaamiseen. Lisäkuvia on luvassa, kunhan sisko löytää sopivan värisen vetoketjun.



















Villahaalari
Malli: oma, mallineule ikivanhasta Novitan vauvaneulelehtisestä
Lanka: Sandnes Lanett 410g
Puikot: nro 2 ja 2,5

Tästä haalarista voi sanoa, että jos jokin voi mennä pieleen niin se menee, mutta koska lupasin vuoden alussa olla positiivisempi niin totean vain:

Olenpa taas saanut harjoitella neuleen lyhentämistä keskeltä kappaletta ja erityisesti olen saanut harjoitella silmukointia. Aikaa siihen meni ihan luvattoman kauan, mutta olen ihan ylpeä ja tyytyväinen lopputulokseen. Erottaahan sen oikein tarkalla silmällä, mutta tuskinpa varsinaisessa käytössä.














Lisäksi olen oppinut, että lasten neuleiden (erityisesti haalarien) kaavoittaminen ei olekaan ihan helppoa. Vaikka käytin apuna valmismallien mittoja, sain silti lyhentää haalaria sekä vyötäröltä että lahkeista. Tästä eteenpäin taidan jatkaa villapaita- ja -housulinjalla.

Huh, Iisakin kirkko on siis rakennettu. Seuraavaksi on luvassa pienempiä neuletöitä ja tiheämpää päivitystä.

Loppukevennykseksi "Hehän ovat kuin kaksi marjaa":

Tädin kännykkäpussi vuodelta 2008



















Tädin neulepaitamalli vuodelta 1978


















Pieni ja surkea neuletyö, mutta voi miten suuret naurut ja muistot! Ihanaa kun on ihmisiä, joiden kanssa on yhteistä historiaa.