tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Arkeologisia kaivauksia, osa 1

Kaivelin tässä männä päivänä neulelaatikostani puikkoja ja mitä löysinkään: entisen elämäni neulejäänteitä. Joku roti tässä olla pitää, nämä on pakko tehdä loppuun tai purkaa.

Ensimmäinen murheenkryyni: mini-Kiri oli jäänyt vaille päättelyä. Ohjeen mukainen päättely näytti oudolta, niinpä huivi jäi tuumaustauolle. Tikrun mamin kannustamana päättelin huivin uudelleen ohjeen mukaan eikä se enää näyttänytkään oudolta.












Malli: All Tangled Up: Kiri, koko ennen pingotusta 24cm x 50 cm, pingotuksen jälkeen 31cm x 71cm
Lanka: Wetterhoffin Sivilla 25g
Puikot: nro 4

Ihana ohje! Pidän siitä, että joku on ajatellut kaiken viimeisen päälle. Erityisesti ihastuin huivin huomaamattomaan aloitukseen ja aion käyttää ketjusilmukkaketjusta poimittuja silmukoita toistekin, jos tarvitsen avointa aloitusta.

Saas nähdä kutittaako silkkivilla kaulaa.


tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Jälkiviisautta

Ennen kuin minusta tuli äiti ihmettelin miksi (Novitan) vauvaneuleissa pitsi- ja kirjoneuleet loistivat poissaolollaan, palmikoita sentään saattoi olla pari hassua puseroa koristamassa.

Sitten löysin Debbie Blissin ja rakastuin, tällaisia vauvaneuleita minä haluan tehdä:

















Debbie Bliss: Classic Knits for Kids



















Debbie Bliss: Easy Knits

Noh, nyt kun olen äiti niin onko pojalla kirjoneuleita? Köh, eipä taida olla ainuttakaan. Ensinnäkin neulonta-aika on vähentynyt dramaattisesti ja toisekseen kauneimmankin kirjoneuleen käyttöaika on niin lyhyt, että neulomiseen menee paljon enemmän aikaa kuin neuleen käyttämiseen. Niinpä täälläkin on tyydytty pariin hassuun palmikkoon:

















Kyllä pingotus vaan tekee vaatteelle ihmeitä, haalari ei valmiina ole tällainen makkarankuori.

Uusimmassa Modassa oli kivoja vauvaneuleita. Näissäkään ei kikkailla neulepinnalla, mutta silmä lepää yksityiskohdissa.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Historiaa ja lisää lahjontaa

Neuleurani alussa, silloin 11-vuotiaana tärkeintä neuleissa olivat haasteet. Kaikkia mallineuleita piti kokeilla ja mallit oli ehdottomasti suunniteltava itse. Toisarvoisempiin asioihin kuuluivat materiaalit (yleensä 110% akryyliä), neuleen muoto (Muoto? Mikä ihmeen muoto? Resorit, pintaneule ja venepääntie, siinähän se) viimeistelyistä puhumattakaan.

Parin vuosikymmenen myötä moni asia on muuttunut. Mallien ei enää tarvitse olla itse suunniteltuja, materiaalitkin ovat vaihtuneet luonnonkuituihin, mutta suurin muutos taitaa olla viimeistelyissä. Nykyään saan suurimmat euforiat kauniista yksityiskohdista; levennyksistä ja kavennuksista, huomaamattomista saumoista ja huolitelluista reunoista.

Kiitoskiitoskiitos siis kiltti joulupukki, kun yllätyksekseni osasit tuoda jotain näin sopivaa:


















Ihana kirja täynnä erilaisia luomis-, päättely-, levennys- ja kavennustapoja. Plus tietenkin neuleen kokoamiseen liittyvät jutut. Esimerkiksi tätä on heti kokeiltava:














Eikä tässä vielä kaikki! Tarpeellinen matkasetti, oih!














Kiitos kiltit tarkkasilmäiset tontut, tämä lahjansaaja on äärimmäisen tyytyväinen. (Edellinen neulontaan liittyvä lahja on varmaan viiden vuoden takaa.)

Ps. Luulin, etten saanut viime vuonna juuri mitään aikaan. Laskeskelin kuitenkin 38 työn tulleen valmiiksi. Ei se nyt niin kamalan huono vuosi ollutkaan.