Jämälailat

Olen jo vuositolkulla harmitellut huonoa värisilmääni ja visuaalisuuttani. En hevillä rohkene kokeilla uusia väriyhdistelmiä neuleissani ja tämä kismittää erityisesti jämälankavarastoa penkoessa. Samanvahvuisia lankoja löytyy kyllä runsaasti, mutta värit eivät tunnu sopivan toisiinsa. Ja kateus nousee, kun katselen esimerkiksi mustaavillaa:n projekteja; väriyhdistelmät ovat parempia kuin alkuperäisissä malleissa ja valokuvat niin kauniita.

Jos en itse osaa niin sitten täytyy yrittää opetella. Tällä vuosien kitinätyylillä ei asia ainakaan ole mennyt vielä eteenpäin. Niinpä heinäkuun jämälankasukkahaasteeseen kaivelin keränloput laarista. Värit eivät räväkkyydellään hätkähdytä, mutta jostainhan sitä on aloitettava.



Jämälailat
Malli: Nancy Bush, Folk Knitting in Estonia
Lanka: Novita 7 veljestä vaaleanharmaa 60g, punainen 4g, Gjestal Janne tummanharmaa 30g
Puikot: nro 3,5



No jaa, ihan ok-sukat. Se ilo tästä projektista oli, että sain taas osviittaa langankulutukseen. On vaikeaa arpoa jämäkerien kanssa, että mihinköhän tämä riittäisi. Nyt pitäisi saada innostus jatkumaan ja pistää heti uudet, toivottavasti värikkäämmät jämäsukat puikoille.

Kiukkulinnut

Poikani suhtautuvat neulomiseeni vähän kaksijakoisesti. Toisaalta aina pitäisi olla puikoilla jotain juuri heille, mutta toisaalta äidin neulomukset eivät aina saa suurinta suosiota.

Poika keksi toivoa itselleen angry birds -tossuja sitkeästi parin viikon ajan ennen kuin äiti tajusi pistää tossut puikoille. Onneksi olin ravelrystä löytänyt palatossuista tuunatut linnut ja ei kun kopioimaan ideaa.



Kiukkulinnut
Malli: palatossut
Lanka: Novita 7 veljestä, yht. 85g
Puikot: nro 3

Itse tossujen neulominen ei kauaa vienyt, pari iltaa muistaakseni. Tosin meni siinä vielä toisetkin pari iltaa, kun ensimmäisistä tossuista tuli liian pienet. Silmiä ja kulmakarvoja piti pähkäillä ja kokeilla vähän pidempään.




Kyllä kannatti, mieluisat tuli. Meillä ei aikaisemmin ole menty lempivaatteet päällä nukkumaan, mutta näillä kesähelteillä poika on jaksanut pukea nukkumaan mennessäänkin tossut jalkaan. Parempaa kiitosta ei voi tekijä saada!

Pitsimakkarankuori

Olen sen sortin vilukissa, että tarvitsen neuletakkeja ympäri vuoden. Kesäisin sentään puuvillaiset riittävät, mutta niitä ei garderoobistani juuri löydy. Löysin varastoistani vanhaa Novitan Bambua muutaman kerän. Kun näin Suuren Käsityölehden ohjeen, tiesin, että siitä tulee lyhyt neuletakki. Ja näin kävi.



Pitsineuletakki
Malli: neuletakki Suuri Käsityölehti 3/2007, lehtimallineule jostain Gedifran neuleesta
Lanka: Novita Bambu, 320g
Puikot: nro 3,5



Tykkään kyllä kovasti lehtimallineuleesta. Tosin, mistäpä lehtimallineuleesta en pitäisi, kunhan väri vain on vihreä. Ja hihatkin ovat riittävän pitkät.

Matkaan mahtui muutama mutta. En tietenkään voinut neuloa ohjeen valmiilla silmukkamäärillä, ehei. Itse ne piti laskea ja sitten pääntietä mittaillessa taivastella, että kuinka homman hoitaisi. Kun en vain voinut uskoa, että tällaisessa mallissa kymmenen sentin levyinen "kaulus" takakappaleessa riittää. Piti purkaa ja neuloa uudelleen vain huomatakseen, että ensimmäinen versio oli sittenkin parempi. Jos nyt jotain positiivista asiasta hakee niin ainakin lanka kesti parit purkusessiot ihan kiitettävästi.



Lievästi sanottuna hämmästyin myös hihoja kiinnittäessäni. Olin neulonut hihapyöriön viimeiset kerrokset eri tavoin, toisessa hihassa oli puoli lehteä enemmän kuin toisessa. Siinä neula kädessä ja viimeiset 20 senttiä ompelua jäljellä mielessä häivähti ajatus, että annanko vain olla. Ei niitä hihoja kukaan vierekkäin ikinä katso. Purin kuitenkin kiltisti.

Valmista siis tuli, kunhan olin ensin makuuttanut kappaleita neulekorin pohjalla kaksi vuotta. Tietenkin toisinaan on kivaa, että saa nopeasti valmista. Se vaan on ikävämpää, että kahdessa vuodessa ympärille kerääntyy vuosirenkaita, ja vartalonmyötäisestä neuleesta tuleekin makkarankuori.

Kinkkana on. (Ja ruttuinen tunika.)

Jos oikein rupeaa ärsyttämään niin voinhan pitää takkia auki, mutta se vaan ei näytä silloin yhtään niin kivalta.