lauantaina, helmikuuta 25, 2012

Virkkuukoukkuvääntöä

Kuten olen jo monesti julistanut, yritän epätoivoisesti neuloa varastolankojani pois. Langoista suurin osa on sängynaluslaatikoissa, mutta välillä teen löytöjä muualtakin. Viimeisimmät löytöni tein työhuoneen arkuista.

Olen ostanut kilon matonkudetta joskus vuonna miekka ja kivi, jotta saisin virkattua siitä kivan korin. Myyjä kuitenkin kehotti pesemään kuteen ennen käyttöä (syytä en muista, liittyisiköhän ehkä väriin?) ja tälläinen vaatimus oli kai niin kohtuuton, että kudevyyhti odotti pesua useamman vuoden. Nyt korille oli kuitenkin tilaus, kun keskeneräiset käsityöni ajelehtivat pitkin poikin olohuonetta. Siispä kude puikolle (ilman pesua, tietenkin).


















Virkattu kori
Malli: Marja Rautiainen, Kauhavan kangasaitta
Lanka: Lilli -ontelokude 1000g
Virkkuukoukku: nro 8


Aiemmin olen virkannut tällä suurimmalla virkkuukoukullani hahtuvaa ja se oli ihanan kevyttä hommaa. Niinpä ajattelin korinkin virkkautuvan miltei itsekseen, mutta sepäs olikin melkoista vääntämistä. Alussa jouduin pitämään vartin välein taukoja, kun kädet kerta kaikkiaan väsyivät kuteen kesyttämiseen. Lisäksi tuntui hassulta pitää koukkua rehellisesti nyrkissä, kun se tavallinen tapa oli aivan mahdotonta.

Tein korin pohjasta suuremman kuin ohjeessa, sen halkaisija on n. 30cm. Kerroksen vaihtumiskohta on melkoisen luova (ja susiruma), mutta senhän voi aina kääntää seinään päin. Omalla virkkaustyylilläni seinämä uhkasi pullistua ulospäin eli jouduin kaventamaan reippaalla kädellä parin ensimmäisen kerroksen aikana. Eipä se kuitenkaan pahasti korin muodossa näy.


















Enää on yksi ongelma jäljellä; miten saada kaikki kymmenen keskeneräistä käsityötä mahtumaan koriin.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2012

Sukkaa ja lapasta

Mistä on ruuhkavuosien äidit tehty? Iltakokouksista, miehen työmatkoista, lyhyistä illoista ja kiireisistä aamuista. Niistä on ruuhkavuosien äidit tehty. Parina viime viikkona on ollut iltoja, jolloin en ole jaksanut edes puikkoja käsiini nostaa.

Heti perään hämmästelen sitä, että miksi ihmeessä tärvään tämän minimaalisen neulonta-aikani lahjaneulomuksiin? Ehkä siksi, että useimmat lahjansaajat oikeasti arvostavat neulomiani lahjoja. Ja ehkä myös osittain siksi, että yhä erehdyn ajattelemaan: "Äkkiäkös tästä."


















Kukkalapaset
Malli: peruslapanen peukalokiilalla, kukka Novita-lehdestä (kesä 2008)
Lanka: Novita Wool
Puikot: nro 3


Näistä piti tulla Hello Kitty -lapaset, mutta tulikin hiirelle liivi. Kiireessä on turha yrittää mitään uutta. B-vaihtoehdon kukista tuli onneksi kuitenkin kivat ja 5-vuotias synttärisankari oli tyytyväinen


















Junasukat
Lanka: Novita Florica 30g
Puikot: nro 2,5


Naapuriin syntyi uusi vauva ja halusin viedä vauvan lisäksi myös isosiskoille jotain. Vauvasukat valmistuivat nopeasti, mutta siskojen raitasukat olivat jo tervanjuontia. Asiaa ei yhtään auttanut se, että vihreistä sukista tuli vielä melkoisen rumat... Parasta näissä on siis se, että ne ovat vihdoinkin valmiit ja että vihreä ja sininen lanka loppuivat kokonaan, jipii!















Raitasukat, koko 26 ja 29
Malli: perus tiimalasikantapäällä
Lanka: Novita Nalle 35g ja 45g
Puikot: nro 3
















Inhottaa tämä ainainen kiireneulominen. Miksi keksin hienot lahjaideani aina niin viime tipassa? Miksi en voisi neuloa lahjoja jo valmiiksi lahjakoriin odottamaan, kuten niin moni viisas neuloja tekee? Joskus kyllä neulon jotain ihan neulomisen ilosta varastoon (kuten ylläolevat valkoiset sukat), mutta useimmiten tykkään neuloa juuri kyseiselle ihmiselle lämmöllä - ja loppujen lopuksi kiireellä. Luultavasti jatkan siis samalla kitinä-viimehetkenpaniikki-lahjakorttilinjalla kuin tähänkin saakka.