sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013

Murheenkryyni

Seuraavaksi on vuorossa vuoden kolmas torsoneule eli raitapaita. Tätä on tehty pitkään ja hartaasti, aloitus taitaa olla vuoden 2011 puolella. Tänä vuonna otin reippaan asenteen ja päätin saada neuleen valmiiksi. Jälkikäteen täytyy todeta, että onneksi aloitin tämän projektin jatkamisen jo kevään korvilla niin sain sen juuri ja juuri valmiiksi ajoissa.



Raitapaita
Malli: Niina Kaakkurivaara (Moda 3/09)
Lanka: Novita Kotiväki, yht. 400g
Puikot: nro 2,5

Tämäkään neule ei tullut yhdellä neulomisella valmiiksi. Etu- ja takakappaleita neuloessani huomasin hups vaan hurauttaneeni vyötärömuotoilujen ohi. Tuskin tuo haitannee, koska ei niitä vyötärömuotoiluja omasta takaakaan oikein ole, tuumin ja jatkoin tikuttamista. Kun kiskaisin tekeleen ylleni, hihat olivat auttamatta liian lyhyet eikä neuleen laatikkomallikaan oikein vakuuttanut. Hmm... ehkä niitä muotoiluja olisi sittenkin tarvittu. Eikun purkamaan. Hihat saivat ensin lisäpituutta ja samalla veivasin päivittäin neuletta ylleni, että haittaako se laatikkomalli vaiko ei. Kyllä se haittasi niin paljon, että kaivoin taas sakset esiin ja pätkäisin neuleen kainaloiden alta poikki. Enää pitäisi päättää hihansuiden kohtalo. Haluaisin, että ne pussittaisivat, mutta narukiristys ei tunnu parhaimmalta vaihtoehdolta (ja siksi ne kuvassakin on syrtätty kummallisesti kyynärpäihin). Ehkä virittelen sinne jonkin kuminauhasysteemin.



Eiköhän tämä käyttöön pääse, vaikkei suurin suosikki olekaan.

lauantaina, joulukuuta 28, 2013

Syyskoivut

Elämä on jännittävää, kun oma ajatuksenjuoksu aina välillä mietityttää (saati sitten toisten). Olen useasti hämmästellyt, että mitä ihmettä olenkaan ajatellut, kun olen ostanut keltaista sukkalankaa? Enhän minä käytä koskaan keltaista!

Lokakuun sukkahaasteeseen mallia etsiessäni törmäsin Ullassa koivuihin ja havahduin kullankeltaisiin lehtipuihin. Siitä se sitten lähti.



Syyskoivut
Malli: Suvi Heikkilän Koivu
Lanka: Sandnes Sisu 73g
Puikot: nro 2,5



Leuhkana luulin, että neulon sukat vasemmalla kädellä, mutta pitsikuvio tuottikin harmaita hiuksia. En millään meinannut muistaa lisäillä riittävästi silmukoita lehtien keskellä. Taisi sinne jäädä jotain muotopuoliakin lehtiä, mutten jaksanut korjailla, kun en itsekään keksinyt missä kohdin olin mennyt vikaan. Tuskin muutkaan siis huomaavat.

Sukista tuli valmiit ja minusta tuli ainakin näiden keltaisten sukkien ystävä.



perjantaina, joulukuuta 27, 2013

Raitaliisa

Vuosi lähenee loppuaan ja vuoden 2013 neuleprojektit pitäisi saada päätökseen. Jos yrittäisin saada blogattua sukkahaasteen viimeiset kolmet sukat sekä 3+1-torsohaasteen jäljellä olevat kolme neuletta, pitäisi blogata joka päivä. Sehän olisi tässä blogissa aivan ennenkuulumatonta! Teen parhaani (mutta en lupaa mitään...).

Koska viime vuonna neuloin aivan liian vähän isompia neuleita oli tämän vuoden haasteenani neuloa 3+1 torsoneuletta eli kolme neulepaitaa, -takkia tai slipoveria itselle tai pojille. Neuloin siis koko vuoden rinnakkain aina yhtä isompaa työtä ja toista pienempää. Toimi niin hyvin, että ajattelin jatkaa tällä linjalla ensi vuonnakin. Olen siis oikeasti neulonut koko ajan jotain suurempaakin, mutta viimeistelyt ja kuvaamiset ovat jääneet vuoden viimeisiin päiviin.


Raitaliisa
Malli: Ysolda Teaguen Liesl
Lanka: Novita Puro 240g
Puikot: nro 7

Tämä Liesl vaati paljon ennakkotöitä: mallitilkkuja ja lopulta uusien puikkojen tilaamista ja odottelua. Kun vihdoin pääsin vauhtiin, seiskan puikoilla syntyi nopeasti valmista, kunnes oli päälle pukemisen aika. Kaikesta mittaamisesta huolimatta takista tuli vähän liian knafti. Niinpä se jäi sohvalle odottelemaan. Neuloisiko sitä uudet napinläpikaitaleet, joilla saisi pari kriittistä lisäsenttiä ympärysmittaan vai antaisiko vain olla ja pitäisi ylintä nappia kiinni.

Aktiivisen alitajuntatyöskentelyn jälkeen totesin, että antaa olla. Kai yksinappiselle takillekin käyttöä löytyy ja niin on löytynytkin. Käytön myötä olen nyppinyt nyppyjä (ja ihan isompiakin hahtuvapalleromatoja) hankautuneista paikoista, mutta tätä osasin tältä langalta odottaakin.



Pidän silti takista. Mielestäni Puro ja mallineule sopivat hienosti yhteen, erityisesti vartalokappaleessa. Työkavereidenkin mielestä vaihtelu varmasti virkistää, tätä punaista takkia kun on nähty aika paljon. Työkavereille tiedoksi: yritän ensi vuonna neuloa itselleni vaikka vallan kaksi (2) uutta neuletakkia. Vilukissa kun tarvitsee niitä kesät talvet.