Oppii se vanha koirakin uusia temppuja!

Jos olikin pari viikkoa sitten ärsyynnystä ilmassa niin eipä ole enää. Nyt kehrään tyytyväisyydestä parinkin uuden jutun ansiosta.

Miten voi jokin niin pieni ja mitätön juttu kuin neuletakin vyö saada aikaan niin suurta tyytyväisyyttä? Ensinnäkin olin ylpeä siskon neuletietämyksestä; hän halusi levennysten alkuun palmikonkierron (nimitys oli kyllä vähän hukassa, mutta väliäkö hällä). Oma tyytyväisyys syntyi sitten kavennuksista. Kun joka kierroksella täytyy kaventaa niin nurjan puolen kavennustenkin täytyy "kääntyä" oikeaan suuntaan. Muutaman kerran jouduin kokeilemaan ennen kuin tajusin. Ihana oivaltaa itse!




































Neuletakki vöineen omistajansa yllä

Toinen tyytyväisyyden aiheuttaja on 30 cm:n pyöröpuikot. Ostin ne sukankutomishurmassa, mutta petyin, kun ne eivät tuntuneetkaan omilta. Puikkoja oli hankala käsitellä enkä vieläkään tajua että miten joku voi neuloa pienehköjä (esim. nro 37) sukkia noilla pyöröillä. Siinä tapauksessahan neuletta täytyy venyttää aikamoisen paljon? Itse teen ainakin pienemmät sukat vielä sukkapuikoilla. Mutta onneksi on olemassa myös riittävän leveitä neulepaitojen hihoja, jotka täytyy neuloa pyörönä. Suomalaisella sisulla kaivoin pyöröt sohvan nurkasta ja onnistumisen ilo oli valtava!