sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Takkuaa

Siskon synttärineule on aloitettu ja alku sujui oikeinkin hyvin. Sandesin Shine-lankaa on tosi ihanaa neuloa, se suorastaan liukuu puikoilla ja valmista tulee kuin itsestään. Lisäksi neulepinta antaa paljon anteeksi. Mä olen jotenkin karsastanut näitä viskoosisekoitelankoja, mutta nyt taidan kääntää kelkkani.

Niin, onneksi lankaa on ihana neuloa. Huomasin nimittäin takakappaleen puolivälissä, että jostain mystisestä syystä leveyttä on kymmenen senttiä liikaa. Voi kärsimys! En tajua miten olen voinut sössiä näin paljon mallitilkun kanssa. Ei kun purkuun ja uutta puikoille.















Takakappale numero kaksi onnistui jo paremmin, mutta etukappaletta neuloessa Murphy iski taas. En ymmärrä montako kertaa äiti-ihmisen täytyy kantapään kautta oppia, että kaikki tärkeä pitää tehdä kerralla valmiiksi. Esimerkiksi purkulanka täytyy keriä heti sen kuivuttua eikä suinkaan luulla, että voisi oikaista ja neuloa langan suoraan ämpärin ympäriltä. Vaikka ämpäri oli nostettu riittävän korkealle (muka!) niin herra kumikäsi sai sen jotenkin alas ja tämä ihastelemani lanka liukui puikkojen lisäksi myös ämpärin ympäriltä oikein liukkaasti. Yhdestä 50 g:n kerästä tuli äkkiä kolme pientä nysää ja neuleeseen tulee aivan liikaa pääteltäviä langanpäitä. Ei hyvä.

lauantaina, elokuuta 18, 2007

Lainahöyhenissä

Päätin säästää miestäni ja pyysin siskoani kuvaajaksi. Valinta taisi olla oikea, tällä kertaa nimittäin sinnikkyys loppui ensin kuvattavalta. Sisko kantoi uupumatta vaatekaapistaan toppeja ja mekkoja ja kuvauspaikkaakin vaihdettiin kertaalleen. (Siskoa harmitti tämän kuvan törkyinen tausta, mutta valo oli tässä kuvassa parempi kuin siinä siistimmässä.)



















Kietaisuneule
Malli: Deborah Newton, Vogue Knitting Spring/Summer 2005 (vähän muunnellen)
Lanka: Idéna Silkegarn, 425g
Puikot: nro 4


Lanka yllätti kyllä moneen kertaan. Ihanin yllätys oli se, että langan rouheasta pinnasta huolimatta neule on tosi pehmeä. Toinen kiva yllätys oli se, että lankaa oli kuin olikin riittävästi. En vieläkään voi ymmärtää miten noin paksusta langasta tehty neule voi painaa noin vähän.

Ikävähkö yllätys oli se, että neule jotenkin levähti pingotuksen aikana eli neuleesta tuli vähän suurempi kuin mitä oli tarkoitus. Lähinnä se näkyy hihoissa, ne ovat aavistuksen liian leveät, mutta enköhän tuohon totu. Myös langan ihmeellinen haju on edelleen tallella, häipyyköhän se ikinä?

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Rippituolissa

Niin... Siis kyllä mulla oli ajatus blogata jo aikaisemmin, siinä vaiheessa, kun kietaisuneuleen etu- ja takakappaleet olivat valmiit. Sitten tuli ompeluongelmia, reunojen viimeistelypähkäilyjä, langanpätkien päättelyä ja vielä se pingottaminenkin... kyllä te tiedätte. Kun vihdoin viimein vartalo-osa oli kasassa oli hihatkin jo neulottu. No en mä nyt viitti mitään puolivalmista näyttää, mä teen koko neuleen valmiiksi ja bloggaan vasta sitten. Ja miten kävi? Siellä ne hihat on edelleen odottelemassa langanpätkien päättelijää... Tässä siis sittenkin neuletakin torso:



















Tähän mennessä olen tyytyväinen. Vaikka laskin silmukkamäärät paksumman langan takia uudelleen ja vaikka muutin etukappaleiden muotoa niin silti ei ole tarvinnut purkaa kertaakaan ja se on jo historiallista se. Samoin olen supertyytyväinen etukappaleiden reunoihin, nurja neule käpertyy siististi poimituista silmukoista jääneiden saumanroippeiden päälle eikä silti tunnu yhtään liian paksulta. (Tosin kuvassa reuna kummasti kirraa, täytyypä tutkia onko vika käyttäjässä vai neuleessa.)



















Nyt on mietinnässä enää solmimisnauhojen pituus: pitäisikö niiden kiertää mahan yli vaiko ei?