Perinteinen lankainventaario

Viime vuonna neulottujen grammojen tilastointi meni pipariksi. Niinpä tänä vuonna ajattelin vain punnita summittaisesti nykyisen lankavaraston koon. Tiesin jo ennakkoon, että varasto on kasvanut, koska pojan villapaitatoive aiheutti harmaita hiuksia ja lopulta lankaa tuli hankittua ainakin kaksi kertaa tarvittava määrä.

Tämänhetkinen lankavarastoni painaa suunnilleen kuusi kiloa. Siinä se ärsyttävästi junnaa paikallaan eikä millään meinaa painua alle toivomani viiden kilon. Kuvakaan ei ole mikään kaunistus, sen ainoa tarkoitus on olla itselleni muistutuksena siitä, mitä kaikkea varastosta löytyy.

Lankavaraston inventoinnin lisäksi perinteeksi on näköjään muodostumassa myös keskeneräisten eli wippien kuvaaminen. Olen huomannut toimivaksi taktiikaksi leväyttää loma-aikoina keskeneräisten korin lattialle ja kuvata myös keskeneräiset. Kuvasta on niin helppoa tarkistaa mitä kaikkea kori sisältääkään ja kaivella se houkuttavin wippi esille. Ilman kuvaa korin ja muistin pohjalle unohtuisi liian monta wippiä, tällä tavalla ne pysyvät paremmin mielssä.

Kesälomalla wippikuva näytti tältä.

Nyt joululomalla wippikuva on tämän näköinen. Pari samaa wippiä on jäljellä (siniset hypistelymuhvien pohjat ja niiden vieressä olevat eläinsorminuket). Lohdullista on edes se, että keskeneräisiä valmistuu, vaikka wippikori pursuileekin.

Lisäksi yritän tänä vuonna muistaa realiteetit. Kiekkokaudella on aivan turha yrittää neuloa mitään vaativampaa. Korkeintaan pari sellaista voi olla kesken, mutta kaikkein eniten täytyy jonossa ja keskeneräisissä olla paljon helppoja ja nopeasti pääteltäviä neuleita eli sukkia, lapasia, kämmekkäitä ja ehkä huiveja. Näitä kuitenkin neulon eniten jäähallissa ja arki-iltaisin. Lisäksi tällaiset pikkuneuleet on helppo lahjoittaa eteenpäin tai heittää lahjakoriin odottamaan sopivaa hetkeä.