sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Jälleen langoilla!

Muutama viikko hurahti niin etten ehtinyt neuloa ainoatakaan silmukkaa. Vähän haikeana ajattelin, että tässäkö se nyt sitten oli tämän neulojan lorun loppu. Onneksi kuitenkaan ei. Tahti on entisestä toki hidastunut huomattavasti, mutta väliäkö hällä, kunhan saa neulottua edes pari riviä päivässä.














Kun aikaa löytyi jälleen neulomiseenkin niin sain suuruudenhullun idean. Neulon pojalle kastemekon. Ensimmäisen päivän jälkeen olin vielä toiveikas, saldona neljä senttiä pitsineuletta. Toisena päivänä laskin resurssejani uudelleen. Yli 300 silmukkaa, lanka Kotiväkeä, puikot 2,5. Tavoitteena 80 cm plus vielä hihat ja mekon yläosa. Elämänsä ensimmäisen kerran tämä neuloja käytti järkeään oikeassa paikassa. Ehken sittenkään ehdi. Enkä halua tuhlata yöuniani neulomiseen, en tässä elämäntilanteessa. Purkuun siis.



















Niinpä tämän blogin aiheena taitaa olla seuraavien kuukausien aikana pienet neuletyöt jotka joskus myös valmistuvat. Vaihdoin kastemekon villavaippahousuihin. Haasteellisuudesta viis, tärkeintä on se, että taas saa neuloa!

Ps. Kiitokset onnitteluista!