keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Haluttomuutta ilmassa

Joskus se iskee kunnolla päälle, täydellinen neulelama nimittäin. Keskeneräisten töiden kori pursuaa pelkkiä yhdentekeviä projekteja tai vaihtoehtoisesti umpikujassa olevia töitä. Edes eilen saapunut IK ei saanut syttymään. Huokaus.

Sisulla rykäisin kuitenkin pojan viimeisen kesäpipon valmiiksi.













Kalapipo
Malli: oma
Lanka: Novita Mini 35g sekä sekalaisia langanloppuja
Puikot: nro 3,5


Varsinainen pipo on ollut valmis jo kesäkuussa, mutta koristelut ovat antaneet odottaa itseään nämä pari kuukautta. Ei ole musta pipertäjäksi.

Kohoon olen ihan tyytyväinen, kalaan en. Molempia on neulottu ja purettu hartaudella. Kalasta piti ensin tulla ahven, ensin virkattuna sitten neulottuna, mutta ei. Tämä neljäs versio saa kyllä luvan kelvata ja onneksi se pojalle kelpasikin.

Jään odottelemaan inspiraation paluuta, mutta mitään uutta en kyllä suostu aloittamaan.

maanantaina, elokuuta 04, 2008

Vanhasta uutta

Minussa asuu pieni vihreä ihminen. Tykkään esimerkiksi Globe Hopen ideasta käyttää jo olemassa olevaa materiaalia uuden tuottamisen sijaan. Samoin Juju -kirjan ideat mm. vanhojen lakanoiden uusiokäytöstä ovat hienoja.

Kesän alussa vaikeroin, kun pojalla ei ollut juhlavaatteita. Kirppareilta ei löytynyt mitään eli oli pakko siis kaivaa ompelukone naftaliinista. Ja silloin välähti (kiitos Salanimen housujen): kaapissa on miehen käyttämätön pellavapaita, saiskohan siitä jotain? Saihan siitä. Housukankaan metsästin kirpputorilta, miesten pellavapaita, 1,5e.















Pojan merimiespaita ja pellavapöksyt
Malli: Ottobre 1/03


Olen aivan älyttömän tyytyväinen asuun! Tietysti satunnaisen ompelijan ompelujäljessä olisi paljonkin huomautettavaa, mutta kuka sitä huomaa, kun poika on asu päällään niin söpö! Oikein harmittaa, kun lauantaina oli kesän viimeiset juhlat.


















Kaiken muun ekologisen hyvän lisäksi nautin laiskana ompelijana myös siitä, että sain melkein kaikki napinlävet valmiina, samoin hihansuiden päärmeet. Tosin kompastuin omaan nokkeluuteeni; en tietenkään leikatessa muistanut taittaa kaavasta päärmevaraa pois.

Harmituksen aiheitakin löytyy. Ensinnäkin pienempi koko olisi riittänyt mainiosti. Nyt housujen upslaakit ovat kaksinkertaiset ja vyötärö lököttää. Toisekseen, miten ompeluohjeet ovat niin vaikeasti ymmärrettäviä? Tunsin taasi itseni enemmän kuin yksinkertaiseksi tavatessani housujen vyötärökaitaleen ompeluohjetta. Kuitenkin neuleohjeiden lukemisesta selviän kunnialla. Outoa. Kolmanneksi, niin ihana materiaali kuin pellava onkin, sen rypistyminen on kyllä ihan omaa luokkaansa, enkä minä valitettavasti kuulu himosilittäjiin. Tosin pellavan puolustukseksi täytyy sanoa, että nämä housut ovat silityksen jälkeen olleet päällä pari tuntia. Ihan hetkessä ne eivät sentään mene tuon näköisiksi.


















Parasta puvussa on kuitenkin se, että minäkin opin käyttämään käytettyjä vaatteita ihan uudella tavalla. Ajattelin käydä taas kirpparilla shoppailemassa sillä silmällä, jos vaikka löytyisi villakangastakki silputtavaksi...