Toukokuun sukat

Muutakin valmistunutta olisi kuin sukat, mutta koska kuvaaminen näköjään kestää niin tässä toukokuun haastesukat.

Toukokuussa vastasin luontoaiheiseen pitsineulehaasteeseen. Nämä saniaissukat ovat olleet jonossa jo pitkään ja lankakin on ollut varastossa odottamassa. Olen etsinyt sitä täydellistä sukkalankaa ja tästä Opalista olen kuullut paljon kehuja. Odotukset on kovat, saas nähdä miten käy.



Saniaissukat
Malli: Anne Heikkinen
Lanka: Zwerger Garnin Opal Uni Solid 4 ply, 62g
Puikot: nro 2,5

Ai että tykkään neuloa sellaisista ohjeista, joiden kanssa ei tarvitse ajatella mitään, sen kuin vain puikottaa menemään ja sopivat tulee heti kertaheitolla! Ainoa kinkkinen kohta oli kantapäässä. Jotenkin merkillisesti onnistuin sekoilemaan kantalapun jälkeen väärälle puikolle, mutta onneksi ohjeessa oli niin hyvät silmukkamäärät ja kuvat, että tajusin tilanteen ajoissa. Toinen kinkkinen kohta oli se, kun toista sukkaa neuloessani en enää muistanut, millä kerroksella aloitin ensimmäisen sukan kantapään, mutta sehän on ihan oma vika se. (Veikkaus meni yhdellä kerroksella pieleen, ja juu, en purkanut vaan sävelsin omiani.)



Iloisimmat hetket koin sukkia päätellessäni. Ensin kokeilin italialaista päättelyä ja hihkuin, kun senkin onnistuin tekemään Tarjan tyylillä neuloen. Jälki olikin siistiä, ainoa pikku haitta oli se, ettei sukka mahtunut jalkaan. Seuraavaksi kokeilin Elisabeth Zimmermanin ompelutyyliä ja tästä tuli kyllä suosikkipäättelytyylini kärjestä aloitettaviin sukkiin. Voi tätä onnistumisen iloa!

Sadonkorjuun aika?

Ylpeänä ajattelin julistaa, että nyt alkaa sadonkorjuun aika. Olen alkuvuodesta neulonut toki muutakin kuin sukkahaasteen sukkia, mutta syystä tai toisesta projektit ovat venähtäneet. Nyt on kuitenkin syntynyt jotain valmistakin. Lisäksi olen innostunut kaivelemaan kaapeista ikuisuusprojekteja, saas nähdä, mihin saakka hyvä draivi kantaa. (Ja nyt kun olen sanonut tämän ääneen, niin onhan tässä ihan pakkokin saada jotain aikaiseksi.)



Mikä tästä simppelistä raitavillapaidasta sitten teki niin työlään? No. Alussa oli langat, puikot ja tyytyväinen lankalaihduttaja. Varastosta oli löytynyt oranssia ja tummanvihreää merinovillaa ja kaupasta löytyi niille pariksi ihanaa limeä merinovillaa (joka sittemmin osoittautui vähän liian paksuksi, mutta ei välitetä siitä). Mikäpäs siinä oli tikuttaa pyöröneuleena sileää raitaneuletta Hesaria lukiessa. Neule toi ihanaa väriterapiaa kaikkien harmaiden sukkakutomusten keskelle.

Ensimmäisen kerran kylmä hiki hiipi otsalle, kun huomasin tummanvihreän antiikkilankani hupenevan silmissä kesken hihojen. Oli tasan kaksi vaihtoehtoa: löytää lisää lankaa vuodelta miekka ja kivi tai purkaa hihat alkutekijöihin. Rivakan sähköpostirumban päätteeksi rupesin odottelemaan postista lisää lankaa. Tämän kauhujen vuoristoradan jälkeen suurin into oli jo hiipunut.

Vuoden alussa olen tehnyt paljon hyviä päätöksiä ja yksi niistä kuuluu: neulon vuoden aikana varastolangoista 3 + 1 isompaa neuletta itselleni tai pojille. Isompi neule tarkoittaa neuletakkia tai -puseroa. Tähän mennessä ei ole valmistunut vielä yhtään, joten sosiaalinen paine pakotti jatkamaan. Lisäksi olen välillä laskeskellut neulomani langan määrää ja tämän vuoden saldo ei päätä ole huimannut. Pakko saada siis lisää grammoja!

Hihoja ja takakappaletta yhdistäessäni mietin miten paljon inhoan saumojen ompelua. Paljon. Niinpä neuloin kaarrokkeen yhtenä kappaleena saumakohdissa aina lankoja pyöritellen. Sain aikaan melkoiset takut, mutta selvisin loppuun saakka vain huomatakseni, että olin jakanut vartalokappaleiden silmukat väärin. Aargh!

Yritin vielä miettiä, olisinko saanut kikkailtua homman kasaan ilman kaarrokkeen purkamista, mutta kyllä takakappale olisi siltikin jäänyt liian kapeaksi. Purkutuomio ja hermonriekaleiden keräystauko.


Toisella yrittämällä totesin, että inhoan sotkuisten lankatakkujen selvittelyä vielä enemmän kuin saumojen ompelua ja neuloin kappaleet erikseen. Sain kuitenkin ommeltua ihan siistit saumat ilman hammasten kiristelyä. Kaikkein tyytyväisin olin, kun sain kaula-aukon joustinneule- ja napituskaitaleet neulottua kertaheitolla sopiviksi. Koska oranssi oli ohuempaa lankaa, poimin yhden silmukan joka kerrokselta ja hyvin toimi.


Kannatti puristaa valmiiksi, vaikka sitten kesken helteiden.


Raitavillapaita
Malli: Hjertegarn, Suuri Käsityölehti 7/2010
Lanka: Grignasco Flavia Baby (oranssi) n. 50g, Novita Wool (tummanvihreä) n. 100g, Artesano Superwash Merino (lime) n. 190g, yht. 335g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Näin jälkikäteen mietin enää, että lankavaraston tuhoaminen ei kyllä sujunut suunnitelmien mukaan. Varastosta tuhoutui 150g lankaa, mutta uutta lankaa (sitä kanssaneulojien lähettämää) riitti villapaidan lisäksi myös varastoon liki 75g. Hmm...