sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006

Ripsu loves Sivilla!

Niinhän siinä kävi, että purkutuomio koitti papan alpakkahuiville. Metsästin uutta huivia varten merinovillaa paikallisesta lankaliikkeestä ja meinasin pyrstölleni lentää, kun siellä ei ollut kerän kerää merinovillaa. Eikö näillä kulmilla ole ollenkaan höyrähtäneitä tulevia mummoja ja pappoja, jotka ultrakuvan nähtyään käyvät ostamassa vauvalankaa haalariin ja töppösiin?

Onneksi oli muutenkin menoa Helsinkiin niin pääsin Menitaan. Merinovillan sijaan päädyin Sivillaan, koska siinä oli niin kaunis helmenharmaa sävy.


















Nyt olen ihan rakastunut! Sivilla on niiiiiiiin pehmoista lankaa! Vaikka mallineule oli turruttava ja lanka ohutta niin tartuin mielelläni puikkoihin, koska lanka tuntui niin ihanalta. Rakastumista vain syvensi neuleen reissuplussat: simppeli mallineule (helppo neuloa autossa) ja pieni koko (yksi kerä ei vienyt paljoa tilaa laukussa).














Malli: oma, 2 o 2 n -joustinneuletta ja molemmissa reunoissa 3 s:n palmikot sekä nurjalla että oikealla puolella, koko 9 cm x 106 cm
Lanka: Wetterhoffin Sivilla 50 g
Puikot: nro 3

Mitenköhän pitkälle rakkaus riittää? Huiviin? Puseroonkin? Joka tapauksessa, lisää Sivillaa on saatava. Mä haluuuuuun!

keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006

Apua tarvitaan!

Sain taas pari kerää lisää Duetia ja kaivoin Shimmerin pölykerroksen alta. Ja voihan myrkky! Takakappale on kuin onkin liian pieni. Purkuun koko höskä! Tai no, hihat sentään säästyy.















Ohjeestakin löysin tulkinnanvaraa. Miten teidän mielestänne raglankavennukset pitäisi tehdä? Nimittäin purin Shimmeriä jo aikaisemminkin, koska olin tehnyt kavennukset mielestäni väärin. Korjasin kavennukset niin, että ne kulkevat vinoneliöiden kavennuksia pitkin, mutta en ole ollenkaan varma että teenkö sittenkään oikein. Jotenkin näyttää siltä, että takakappale kaventuu liian nopeasti suhteessa hihoihin. Neuvoja kellään?

tiistaina, heinäkuuta 18, 2006

Jämälankatöitä

Reissuilta kotiutuminen vei suoraan rakkaiden, mutta liian suurien lankavarastojen luo. Ja inspiraatio iski.

Tämä laukku on kulkenut toteutettavien töiden listalla jo useita kesiä odotellen kalalankaa. Nyt lankavarastosta hyppäsi silmille kaksi suurta puuvillalankakerää, jotka kuiskasivat haluavansa tulla laukuksi. Miten ne ennen eivät puhuneet yhtään mitään?














Miehen mummilla ja papalla on synttärit heinäkuussa. Mummille ajattelin antaa lahjaksi Roosa-huivin, mutta papan lahja aiheutti miettimistä. Pähkäilyjen ja vihjeiden avulla päädyin alpakkakaulahuiviin.














Mielelläni olisin tehnyt huivista yksivärisen, mutta lankavarastosta löytyi ainoastaan vajaita keriä eri väreissä. En oikein ole tyytyväinen väreihin, palmikonkierrotkaan eivät erotu ja pehmeydestään huolimatta alpakka kutittaa. Purkutuomio on aika lähellä...

Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että lankavarasto pienenee. Pienenihän se jo futissukkien kohdallakin, mutta erityistä tyydytystä tuottaa se, että jotkin epämääräiset ikivanhat kerät (laukku) tai vaihtoehtoisesti useat pienet nyssäkät (papan huivi) katoavat laatikoiden nurkista. Edelleen kuitenkin löytyy liian paljon yksittäisiä keriä (lähinnä puuvillaa) joista ei tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi. Olenkin katsellut One skein ja Last minute knitted gifts -kirjoja sillä silmällä. (Neulekirjathan eivät vie tilaa oikeastaan ollenkaan, eiväthän?)

torstaina, heinäkuuta 13, 2006

Neulontalomailua

Tavallinen arki ja kotona oleilu ovat parhaat olosuhteet neulomiselle, ainakin tässä taloudessa.

Lähdin toiveikkaasti sukkani kanssa matkaan, mutta ensimmäisen takaiskun koin jo lentokentällä; en saanut puikkoja mukaani koneeseen. Toisekseen helle teki kädet niin nihkeiksi ettei neulominen tullut edes mieleen. Ilman futisotteluita sukka ei olisi edistynyt matkan aikana ollenkaan. Väkisin tikkusin sukan valmiiksi Suomessa, että olisi edes jotain blogattavaa.













Malli: Lettisukat Sukkasillaan -kirjasta
Lanka: Novita Nalle 165 g
Puikot: nro 3

Ps. Olis Amarin säärimallille käyttöä. Ja valokuvaajalle myös.

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006

Futissukat

Neulominen kesällä on vähän ongelmallista, koska tykkään kaikkein mieluiten neuloa villaa. Jotenkin tuntuu kuitenkin omituiselta neuloa näillä helteillä villasukkia. Ihan kuin olisi pahan ilman lintu: "Kyllä se talvi sieltä taas tulee, turha riekkua vähissä vaatteissa! Villasukat jalkaan vaan oli keli kuin keli!"

Nämä sukat eivät kuitenkaan ole onneksi ihan tavalliset villasukat. Polvisukat futiksen MM-kisojen aikana; tyhmempikin jo tajuaa yhteyden: futissukat!


















Ohje on Sukkasillaan-kirjasta, joka on tunnettu siitä, ettei ohjeissa mainita neuletiheyttä. Lisäksi käytin suurempia puikkoja kuin mitä ohjeessa suositellaan. Näillä taustatiedoilla jo kokemattomampikin neuloja osaa arvella, että sutta taitaa tulla. Mutta ei, sukat sopivat hämmästyttävän hyvin! Ainoastaan jalkaterän pituudesta pudotin yhden palmikonkierron pois.

Ja vaikka edellisessä postauksessa vannoin, että seuraava reissuneule neulotaan pyöröillä niin pahasti silti näyttää siltä, että futissukka lähtee matkalle mukaan. Kun ei usko niin ei usko.