sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Kuukauden urotyö

Väitin maaliskuussa täydellisten sukkien neulomista haastavaksi. On kuitenkin yksi neule, joka on vielä haastavampi: sopivat sormikkaat.

Kaikki sujuu hyvin kämmenosan loppuun saakka, ei tarvitse sen kummemmin laskea vaan voi neuloessa tuijottaa töllöä. Siihen se sitten usein jääkin. Tässä vaiheessa kun pitäisi kaivaa Mary Oljen kirja esiin ja jakaa silmukat sormia varten. Se nyt sentään yleensä onnistuu, vaikka vaatiikin laskemista. Mutta viimeistään välisilmukoiden määrä on arvoitus, puhumattakaan sormen pituudesta. Yleensä puran pikkurillin ainakin kerran. Joskus myös nimettömän. Tähän soutamiseen ja huopaamiseen kuluu aikaa, Abbyn ja Lukan keskustelusta jää puolet näkemättä ja kuulematta ja sitten meneekin jo hermot.

Mutta nyt. Kaikki on toisin! Purin sitkeästi hammasta (ja neuletta) ja sain kuin sainkin tehtyä sopivat.













Malli: Ranteen kuvio Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2005
Lanka: Novita Nalle 70 g
Puikot: nro 3

Kaikkien hämmästyttävintä on kuitenkin se, että kirjasin silmukka- ja kerrosmäärät ylös! Jihuu, ei enää laskemista, Nalle-langalle on ohje valmiina! Tässä hurmoksessa aloitin saman tien seuraavatkin sormikkaat.













Näitäkin jouduin purkamaan, mutta se johtui mallineuleesta. En tajunnut, että ristikkäiset silmukat vetävät silmukoiden lisäksi myös kerroksia kasaan. Mikä neuvoksi? Lyhennetyt kerrokset? Ei ehkä toimi... Ei kun suuremmat puikot! Nyt vain kieli keskellä suuta täytyy muistaa milloin neuloo kolmosilla ja milloin kolmepuolikkailla.

Ps. Mary Oljen Kirjokintaista kauneimmat ansaitsee vielä oman lukunsa. Ihana opus vuodelta 1946 nimensä mukaisesti täynnä kauniita kirjoneulelapasia. Parasta on kuitenkin alussa olevat yleispätevät ohjeet lapasiin, sormikkaisiin ja sukkiin. Oman nostalgiansa kirjaan tuo se, että mummani on neulonut suurinpiirtein kaikki mallit kyseisestä kirjasta. Tulee ihan lapsuus mieleen. Ja myös ikävä mummaa, nyyh.

2 Comments:

Blogger Villasukka said...

Vau, onnittelut! Olen kerran melkein tehnyt sormikkaat, mutta viime tingassa jänistin, ja niistä tulikin liian isot lapaset... Mammani teki ennen jatkuvalla syötöllä valkoisia pitsisormikkaita. Hyviä ja istuvia. Pitäisikin kysellä neuvoja.

10:06 ip.  
Blogger Arteeni said...

Ihanat sormikkaat!

12:50 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home