Blogipohdintaa ja sashikoa

Täällä taas, pitkästä, pitkästä aikaa. Alkuvuoden hiljaisuus johtui kiekkouupumuksesta. Loppuvuodesta taas pohdin blogin tulevaisuutta, mutta nyt on pohdinnat pohdittu ja uupumuskin selätetty. Ehkä. (Kunnes koittaa taas uusi kiekkokevät, mutta ei mennä nyt vielä siihen.)

Olen mitä suurimmassa määrin tarveneuloja. Oma tai läheisten tarve virittää motivaation. Neuletarpeet ovat kuitenkin viime vuosina selvästi vähentyneet. Oma vaatevarasto on Projekti333:n ansiosta pysynyt kompaktina ja pärjään mainiosti muutamalla villatakillani. Uusille ei ole varsinaista tarvetta. Myös poikien tarpeet ovat vähentyneet ja mies ei mitään ole ikinä tarvinnutkaan. Niinpä herää kysymys: mitä ihmettä tänne blogiin laittelisin? Kompakti vaatekaappini on muutaman vuoden ikäinen ja nyt vaatteet ovat alkaneet kulua. Kulumisen (ja ilmastonmuutoksen) takia olen havahtunut korjaamistarpeisiin. Pinterestiä selaillessani olen löytänyt mielettömän hienoja korjaustapoja ja vähän jo kokeillutkin niitä. No mutta! Tämä blogikin siis luonnollisesti laajenee neuleiden lisäksi vaatteidenkorjaamisblogiksi. Ilmassa on ehkä hivenen rimakauhua, mutta toivon hartaasti, että harjoittelun myötä korjaustaitonikin kehittyvät.

Näinpä päästään heti tuumasta toimeen. Ensimmäinen innostava tekniikka on japanilainen sashiko. Varsinaiset taitajat kirjovat todella kauniita kuvioita etupistoilla. Itse tyydyin rustiikkisempaan jälkeen. Lankana käytin Novitan Virkkauslankaa ja alle leikkasin paikat vanhoista farkuista.

Taskukohta oli sen verran pieni, että jaksaminen riitti pikkuisiin tähtiin. Polvipaikka sai tyytyä pelkkiin etupistoihin.

Käytän nykyään farkkuja enää hyvin harvoin, koska hameet ja mekot ovat niin mukavia. Tällä hetkellä vaatekaapistani löytyvät nämä yhdet farkut ja koska sashiko on niin kiehtovaa, haaveilen suuruudenhulluna korjata näitä niin kauan kuin ne ylleni mahtuvat. Mielenkiintoista nähdä, mihin saakka yhteiselomme jatkuu.