Pojan palmikkopaita

Ennakointi. Miten vaikeaa se onkaan. Ihan nolottaa tunnustaa, että esikoinen oli alkutalven ilman villapaitaa. En osannut kuvitellakaan, että paukkupakkaset alkaisivat jo marraskuussa. Paita siis puikoille pikaisesti. Yksivärinen sileä neule (vaikka värinä olikin herkullinen oranssi) ei kuitenkaan inspiroinut. Palmikot inspiroivat, mutta kiireessä yksi sai riittää.

Pojan palmikkopaita
Malli: Garnstudio, muokattuna (vaihdoin palmikkomallin ja siirsin sen sivuun)
Lanka: Jaegerin Baby Merino DK 260g
Puikot: nro 4 ja 4,5

Aluksi sileä nurja mietitytti, pelkäsin, ettei se anna käsialalle mitään anteeksi. Onneksi kuohkea lanka armahti ja upotti pienet epätasaisuudet. Kaikkein iloisin olin kyllä siitä, että summamutikassa lätkäisty palmikko osui juuri kohdilleen käden- ja pääntiekavennusten väliin.

Se kyllä harmittaa, että luotan liian sokeasti lastenneuleiden ohjeisiin. Neuleen laatikkomainen muoto mietitytti aina välillä, mutta koska neuloin 5-6-vuotiaan kokoa 4,5-vuotiaalle niin arvelin, ettei se voi olla liian lyhyt. Kyllä se voi. Hihoissa piisaa, helmassa ei.

Täytyy siis tehdä lisäpalat helmaan. Silmukointihan kun onkin niin lempipuuhiani. Huokaus.

Tanttatamineet

Nyt iski keski-ikä. Ja kovaa. Katsokaa vaikka itse.
















Keski-ikäinen lastentarhanopettajahan se siinä, töihin lähdössä.

Kokeilin taas, josko pääsisin huivinkäyttökammostani eroon. Kaulahuivillehan keksin kyllä hommia eikä sen kietomisesta tarvitse stressata. Iso oli mielessä, keskikokoinen tuli.
















Swallowtail shawl
Malli: Evelyn A. Clark, Interweave Knits Fall 2006
Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka (?) 50g
Puikot: nro 4

Sai olla kyllä viimeinen kerta, kun neuloin nyppyjä huiviin. Hirvittävää nyhertämistä, enkä edes varsinaisesti pidä niistä. Muuten huivi kyllä miellyttää silmääni. Niinpä villaannuin ja haaveilen seuraavasta, silkkivillaisesta, isosta, ehkä tummanruskeasta huivista.
















Pitsipipo
Malli: Garnstudio 102-3
Lanka: Sandnes Lanett 55g
Puikot: nro 2,5

Pipon kanssa kävi taas köpelösti. Piti tulla baskerimainen, mutta tuli aika... istuva. Kyllä tämä käyttöön pääsee, mutta se täydellisen pipomallin metsästys jatkuu edelleen.
















"Kun itse tekee saa sellaisen kuin tulee."

Vain häntä puuttuu

Jaahas, jospa loppiaisen kunniaksi repäisis ja päivittäis blogin. Elossa siis ollaan, selitykset sikseen.

Kummitytön nallehaalari on jälleen pitkäaikaisprojekti vailla vertaa. Vuonna miekka ja kivi siskoni näki Debbie Blissin nallehaalarin kuvan ja tilasi sen vauvalleen, vaikkei silloin ollut tietoa lapsen tulevasta isästä vauvasta nyt puhumattakaan.



















Nallepuku
Malli: Debbie Bliss, Novita 4/2000, malli 35
Lanka: Novita Florica (muistaakseni alle 300g)
Puikot: nro 3

Alkutalvesta 2009 sain luvan aloittaa. Vauva kasvoi mahassa hienoilla käyrillä ja koska isäkin on neuvolatädin määritelmän mukaan skrode, kokovalinta 70 cm tuntui oikealta. Pieleen kuitenkin meni. Vauva syntyi etuajassa ja olikin pikkarainen, Bliss taas oli oma itsensä ja haalarista tuli suurenlainen. Vauva olisi mahtunut haalarin lahkeeseen. Korin pohjalle häpeämään koko tekele.














Jouluna 2009 tulipalopakkasten aikaan havahduin todellisuuteen ja kursin neuleen kasaan. Napinläpilista jäi kyllä vähän kaivelemaan, samoin se, että neuleen pinnasta ei tullut niin tasainen kuin mitä olisin halunnut.




















Mutta kyllä on kuulkaa haalari kuulemma herättänyt huomiota. Tai sitten se on se haalarin ja söpön kummitytön yhdistelmä. Väliä hällä, kummitäti on silti ylpeä molemmista!