Takkuaa

Siskon synttärineule on aloitettu ja alku sujui oikeinkin hyvin. Sandesin Shine-lankaa on tosi ihanaa neuloa, se suorastaan liukuu puikoilla ja valmista tulee kuin itsestään. Lisäksi neulepinta antaa paljon anteeksi. Mä olen jotenkin karsastanut näitä viskoosisekoitelankoja, mutta nyt taidan kääntää kelkkani.

Niin, onneksi lankaa on ihana neuloa. Huomasin nimittäin takakappaleen puolivälissä, että jostain mystisestä syystä leveyttä on kymmenen senttiä liikaa. Voi kärsimys! En tajua miten olen voinut sössiä näin paljon mallitilkun kanssa. Ei kun purkuun ja uutta puikoille.















Takakappale numero kaksi onnistui jo paremmin, mutta etukappaletta neuloessa Murphy iski taas. En ymmärrä montako kertaa äiti-ihmisen täytyy kantapään kautta oppia, että kaikki tärkeä pitää tehdä kerralla valmiiksi. Esimerkiksi purkulanka täytyy keriä heti sen kuivuttua eikä suinkaan luulla, että voisi oikaista ja neuloa langan suoraan ämpärin ympäriltä. Vaikka ämpäri oli nostettu riittävän korkealle (muka!) niin herra kumikäsi sai sen jotenkin alas ja tämä ihastelemani lanka liukui puikkojen lisäksi myös ämpärin ympäriltä oikein liukkaasti. Yhdestä 50 g:n kerästä tuli äkkiä kolme pientä nysää ja neuleeseen tulee aivan liikaa pääteltäviä langanpäitä. Ei hyvä.