Ärsyynnystä ilmassa

Neulominen on usein niin rentouttavaa ja ihanaa, että välillä unohdan nämä huonot hetket. Pitkäänhän tässä onkin saanut vain nautiskella. Mutta nyt. Raitaneule ei tunnu etenevän.













Syitä on monia. Ensinnäkin puikot tuntuvat vähän turhan pieniltä. Se edellinen valkoinen toppi loi turhan optimistisen illuusion neuleen valmistumisesta. Kai nyt viiden ja puolen puikoilla valmista tuleekin, varsinkin kun neuleessa ei ole hihoja ollenkaan.

Toisekseen raitaneuleen neulominen on tylsää. Pelkkiä oikeita silmukoita uuvuttavalla tahdilla. Vähemmästäkin menee mielenkiinto. Onneksi on sentään raitoja, että huomaa neuleen edistyvän.

Raidoista seuraa kuitenkin omat ongelmansa: kerät takkuuntuvat uskomattomalla vauhdilla. Rentouttavaan neulomiseen ei kuulu kerien selvittely muutaman minuutin välein. Tosin mieluummin muutaman minuutin välein kuin esim. puolen tunnin välein:













Kaiken kruunuksi se sama kyynärvarsivaiva jatkuu. Pitäisi malttaa olla neulomatta, mutta enhän mä viikonloppuna voi kokonaan paastota, hyvänen aika! Viikolla voin harkita. Ehkä.

No, onneksi on kesä tulossa ja krookukset pilkistää mullasta. Tänä viikonloppuna on siis neulomisen sijaan konttailtu puutarhassa. Tervetuloa kevät!

Valkeat on neuleheni kaikki

Siis miten voi olla mahdollista, että koko keväänä olen neulonut melkein pelkästään valkoisia neuleita? Tässä taas yksi valmis valkoinen:

















Malli: Novita kevät 2005, malli 20
Lanka: Novita Ibiza n. 200 g
Puikot: nro 5,5

Toinen valkoinen on edelleen kesken, tässä siskon neuletakin vyö puolivalmiina:

















Itse asiassa tämä vyö aiheutti melkoisen ärsyynnyspuuskan lauantaina. Olin jo edellisiltana miettinyt, että tämän vyön otan bussineuleeksi matkalle Helsinkiin. Aamulla kaiken föönaamisen ja meikkaamisen keskellä kävin heittämässä neuleen laukkuun, samoin sinne sujahtivat korvikset. Kiukku oli suunnaton huomatessani bussipysäkillä, että neuleessa oli kiinni ainoastaan yksi puikko! Eikä olo parantunut yhtään, koska myös korviksia löytyi vain yksi kappale. (Nyt jo kyllä naurattaa, mutta silloin ei yhtään.)

Selvitäkseni tästä hikeennyksestäni marssin Akateemiseen ja ostaa paukautin uuden neulekirjan. Huh, helpotti!

















Kirja on ihana, afrikkalaiset kuviot ovat piristävän erilaisia! Saatan arvioida tätä enemmän sitten, kun olen lukenut sen hiirenkorville.

Lauantaikiukun jälkeen on ilmaantunut uusi murhe. Pitkien pyhien ja neulesessioiden jälkeen oikea kyynärvarsi on sanomassa sopimustaan irti. Ilmeisesti liiasta neulomisestakin voi tulla rasitusvamma. Kauhistus!

Tie se on tuskien

Toisille Luoja lahjoitti värisilmän (voikohan sekin muuten olla absoluuttinen kuten sävelkorva?). Minä sain synnyinlahjaksi puusilmän. Siksi varmaankin neulon mielelläni yksivärisiä neuleita, mieluiten palmikkoja.

Nyt huomasin kuitenkin tarvitsevani raidallisen piristyspaidan. Väritkin tiesin. Mutta se järjestys. Huokaus. Vaikka apuna on raitageneraattori ja Wordin piirrosohjelmat, vaikka kieputtelen lankoja viivottimen ympärille niin silti joudun tekemään ainakin kahdeksan mallitilkkua.













Periaatteessa hyvä joo...



















... käytännössä huono!



















Entäs marimekkoraidat? Ei.




















No 1-2-3 -riviset raidat? Parempi.

Tähän kaikkeen kului viikko. Hermot meni aina ensimmäisen tunnin jälkeen. Seuraavana iltana oli sama urakka edessä. Kiirastorstaina keräsin kärsivällisyyteni rippeet ja illan aherruksen tuloksena:















Njaa... ehkä.

Tämän mallipalan kohdalla pääsiäisaamu koitti jo pitkäperjantaina. Päivänvalossa, hyvin nukutun yön jälkeen kelpuutin raitajärjestyksen melko tyytyväisenä. Viimeisen varmistuksen saa vasta paitaa neuloessa.

Pakko näyttää tähän loppuun edellinen värituskailu vuodelta 2001. Tämänkin liivin mallipaloihin kului erinäisiä työtunteja. Onneksi neuloin palat, eipä tarvinnut enää varsinaista neuletta purkaa kertaakaan.

Totuutta ja tehtävää

Viimeviikkoisen ängsbyn jälkeen sain tarmokkuuskohtauksen ja perkasin myös sohvannurkan keskeneräiset käsityöt. Sieltäpä löytyikin muutama ufo, jotka saivat armottoman tuomion: purkuun. Aloitetaan vanhimmasta päästä.














Arvaa mikä? Vastaus: villahousun lahje. Tämä on marinoitunut vuosia neulekorissa. Villahousujen tarve ei ole loppunut, mutta Bambinon (sen merinovillaisen) saatavuus on. Muutenkin taidan tehdä ne villahousut jostain vähän paksummasta langasta. Huomioi pieni yksityiskohta: koska housuja on tehty n vuotta, menin levennyksissä usein sekaisin. Niinpä kirjailin vihreällä langalla toiseen lahkeeseen ETU. Kaikkeen sitä kanssa alentuukin...














Seuraavana vuorossa on ärhäkät lappalaiskintaat. Ulkoilupuku kaipasi tummansinisiä ohuita lapasia kelta-oransseilla piristeillä. Valitettavaa vain on, että Mary Olki on käyttänyt huomattavasti Nalle-lankaa ohuempaa lankaa. Liian leveät. Toisekseen, enpä ole pitkään aikaan tehnyt yhtä ärsyttävää kirjoneuletta. Vaikka kuinka kerin langat pikkukerille pyykkipoikien ympärille niin silti ne takkuuntuivat ja valmiissa neuleessakin kiristävät rumasti. Purkuun!


















Sitten löytyy hartaasti suunniteltu ja odotuksilla ladattu kuusilapanen. Tämä näytti jotenkin paremmalta mielikuvissa... Ehkä joskus kokeilen vielä vähän pienemmillä kuusilla, mutta näitä en jaksa loppuun saakka tehdä.














Lisäksi korin pohjalta löytyi vielä viimekesäinen virkkaustyö. Pellavalankaa on tasan 100g, siitä saisi pikkuruisen laukun, mutta ihan niin pienellä en taidakaan tehdä mitään.

Siinä pari totuutta. Tehtävää riittää purkamisen lisäksi lankavaraston tuhoamisessa. Taputtelin itseäni männäviikolla myös selkään. Kävin paikallisen lankakaupan avajaisissa enkä ostanut mitään! Omistajaa varmasti harmitti, mutta ei huolta, Ripsu palaa kyllä rikospaikalle.

Neuleähtäri ja ängsby

Se on vihdoinkin valmis! (Tosin sisko haluaa siihen vielä vyön. Pakotan siskon mannekiiniksi vyön kanssa niin näette neuleen vielä saajansa yllä.)

















Malli: suunnittelu siskon, toteutus minun
Lanka: Novita Florica n. 330 g
Puikot: Nro 8

Ison työn valmistumisen jälkeen iski neuleähtäri*: Apua, Kotikatu alkaa eikä mulla oo mitään TV-neulottavaa! Sain onneksi puikoille topin. Huh, kuinka helpotti.













Topin lankoja etsiessäni koin lankavarastollani myös toisen elimäkitunteen. Ängsby* yllätti. Siis oikeasti, mulla ei ole vaihtoehtoja! Lankaa on saatava tuhottua ennen uusien ostamista. Piste. Harmillista tietenkin on se, että useimpia lankoja on jäljellä vain pari kerää. Nyt tarvittais one skein wondereita. Olisko kellään ideoita?


*"Ähtäri: Paniikki, joka syntyy, kun on pakko mennä WC:hen eikä kykene päättämään minkä kirjan tai lehden ottaa mukaansa."
"Ängsby: Ahdistava tilanne, johon on vain yksi ratkaisu, mutta johon ei silti pysty."
(Elimäen kootut tarkoitukset)