Totuutta ja tehtävää

Viimeviikkoisen ängsbyn jälkeen sain tarmokkuuskohtauksen ja perkasin myös sohvannurkan keskeneräiset käsityöt. Sieltäpä löytyikin muutama ufo, jotka saivat armottoman tuomion: purkuun. Aloitetaan vanhimmasta päästä.














Arvaa mikä? Vastaus: villahousun lahje. Tämä on marinoitunut vuosia neulekorissa. Villahousujen tarve ei ole loppunut, mutta Bambinon (sen merinovillaisen) saatavuus on. Muutenkin taidan tehdä ne villahousut jostain vähän paksummasta langasta. Huomioi pieni yksityiskohta: koska housuja on tehty n vuotta, menin levennyksissä usein sekaisin. Niinpä kirjailin vihreällä langalla toiseen lahkeeseen ETU. Kaikkeen sitä kanssa alentuukin...














Seuraavana vuorossa on ärhäkät lappalaiskintaat. Ulkoilupuku kaipasi tummansinisiä ohuita lapasia kelta-oransseilla piristeillä. Valitettavaa vain on, että Mary Olki on käyttänyt huomattavasti Nalle-lankaa ohuempaa lankaa. Liian leveät. Toisekseen, enpä ole pitkään aikaan tehnyt yhtä ärsyttävää kirjoneuletta. Vaikka kuinka kerin langat pikkukerille pyykkipoikien ympärille niin silti ne takkuuntuivat ja valmiissa neuleessakin kiristävät rumasti. Purkuun!


















Sitten löytyy hartaasti suunniteltu ja odotuksilla ladattu kuusilapanen. Tämä näytti jotenkin paremmalta mielikuvissa... Ehkä joskus kokeilen vielä vähän pienemmillä kuusilla, mutta näitä en jaksa loppuun saakka tehdä.














Lisäksi korin pohjalta löytyi vielä viimekesäinen virkkaustyö. Pellavalankaa on tasan 100g, siitä saisi pikkuruisen laukun, mutta ihan niin pienellä en taidakaan tehdä mitään.

Siinä pari totuutta. Tehtävää riittää purkamisen lisäksi lankavaraston tuhoamisessa. Taputtelin itseäni männäviikolla myös selkään. Kävin paikallisen lankakaupan avajaisissa enkä ostanut mitään! Omistajaa varmasti harmitti, mutta ei huolta, Ripsu palaa kyllä rikospaikalle.