Pitsimakkarankuori

Olen sen sortin vilukissa, että tarvitsen neuletakkeja ympäri vuoden. Kesäisin sentään puuvillaiset riittävät, mutta niitä ei garderoobistani juuri löydy. Löysin varastoistani vanhaa Novitan Bambua muutaman kerän. Kun näin Suuren Käsityölehden ohjeen, tiesin, että siitä tulee lyhyt neuletakki. Ja näin kävi.



Pitsineuletakki
Malli: neuletakki Suuri Käsityölehti 3/2007, lehtimallineule jostain Gedifran neuleesta
Lanka: Novita Bambu, 320g
Puikot: nro 3,5



Tykkään kyllä kovasti lehtimallineuleesta. Tosin, mistäpä lehtimallineuleesta en pitäisi, kunhan väri vain on vihreä. Ja hihatkin ovat riittävän pitkät.

Matkaan mahtui muutama mutta. En tietenkään voinut neuloa ohjeen valmiilla silmukkamäärillä, ehei. Itse ne piti laskea ja sitten pääntietä mittaillessa taivastella, että kuinka homman hoitaisi. Kun en vain voinut uskoa, että tällaisessa mallissa kymmenen sentin levyinen "kaulus" takakappaleessa riittää. Piti purkaa ja neuloa uudelleen vain huomatakseen, että ensimmäinen versio oli sittenkin parempi. Jos nyt jotain positiivista asiasta hakee niin ainakin lanka kesti parit purkusessiot ihan kiitettävästi.



Lievästi sanottuna hämmästyin myös hihoja kiinnittäessäni. Olin neulonut hihapyöriön viimeiset kerrokset eri tavoin, toisessa hihassa oli puoli lehteä enemmän kuin toisessa. Siinä neula kädessä ja viimeiset 20 senttiä ompelua jäljellä mielessä häivähti ajatus, että annanko vain olla. Ei niitä hihoja kukaan vierekkäin ikinä katso. Purin kuitenkin kiltisti.

Valmista siis tuli, kunhan olin ensin makuuttanut kappaleita neulekorin pohjalla kaksi vuotta. Tietenkin toisinaan on kivaa, että saa nopeasti valmista. Se vaan on ikävämpää, että kahdessa vuodessa ympärille kerääntyy vuosirenkaita, ja vartalonmyötäisestä neuleesta tuleekin makkarankuori.

Kinkkana on. (Ja ruttuinen tunika.)

Jos oikein rupeaa ärsyttämään niin voinhan pitää takkia auki, mutta se vaan ei näytä silloin yhtään niin kivalta.