Täydelliset sukat
Kesken täytyy olla aina monta työtä: yksi iso projekti, jota kelpaa esitellä, yksi aivoton työ, jota voi neuloa vaikka silmät kiinni pimeässä ja sitten se yksi pieni välityö, joka valmistuu nopeasti ja saa mielen iloiseksi ja olon mukatuotteliaaksi.
Sukat ovat loistavia välitöitä. Ne valmistuvat pikavauhtia, niissä on parhaimmillaan vain kaksi pääteltävää lankaa ja silti niistäkin saa haasteelliset, ainakin jos yrittää tehdä jokaiselle läheiselleen täydellisesti sopivat sukat.
Niin, täydelliset sukat, mumman tekemät, sädekavennuksineen ja varren raitoineen. Siihen olen yrittänyt päästä ja monen vuoden harjoituksen jälkeen jälki jo melkein tyydyttää. Onneksi löytyi Kyllikki, joka osaa tehdä mumman sukkia ja onneksi Kyllikki kirjoitti sukista kirjan.
Kyllikillä on melkein samanlainen kuva täydellisistä sukista kuin minulla. Tosin Kyllikillä on vielä enemmän rajoitteita sukkien suhteen. "On tärkeää, että käsiala pysyy kautta linjan samannäköisenä. Ei saa neuloa välillä löyhää ja välillä kireätä. Ei siis mitään mörvelöä sukkaa eika myöskään niin tiukkaa, että neule on kuin läkkipeltiä.", "Mikään tihruraita ei kaunista sukkaa. Kauniissa sukissa on joko kunnon raidat tai raitaryhmät tai ei raitoja ollenkaan."
Tästä kansankynttilämäisestä vivahteesta huolimatta pidän kirjasta todella paljon. Jo perusajatus, kirja ihanista sukista, on ihana. Ja kuvat ja mallit ovat mitä parasta iltalukemista. Onneksi mieheni ymmärsi ostaa tämän hyvän kirjan joululahjaksi.
Yhtä juttua vain en tajua. Jos kerran maailmassa on olemassa erikokoisia jalkoja ja niihin erikokoisia kenkiä niin miksi ihmeessä niin monissa ohjeissa koot ilmoitetaan ylimalkaisesti esimerkiksi naisen ja miehen kokoina? Tuskin saman kokoinen sukka sopii sekä numeron 35 että numeron 42 jalkaan. Samoin harmittaa se, että sukan kärkikavennukset neuvotaan aloittamaan kun pikkuvarvas peittyy. Varmasti näppärää siinä tapauksessa, kun saaja asuu samassa taloudessa, mutta jos kummitytön jalka on toisella puolella Suomea niin ei ehkä ihan niin kätevää. Onneksi olen löytänyt avukseni muutaman taulukon.
Tällä hetkellä sukkapuikoilla on kuusisukka appiukolle.
Ps. Lankapaasto alkoi huonosti. Mutta opettajaopettaja saako selittää? Nämä tulivat tarpeeseen! Näistä syntyy pipoja ja nämä oli pakko (?) ostaa, kun kotipaikkakunnalta ei saa Isoveljeä. (Kyllä, tälläisiäkin paikkakuntia ON olemassa.) Jos kaatuu, ei auta jäädä maahan makaamaan vaan täytyy nousta ylös. Yritän takaiskusta huolimatta jatkaa paastoa.
Sukat ovat loistavia välitöitä. Ne valmistuvat pikavauhtia, niissä on parhaimmillaan vain kaksi pääteltävää lankaa ja silti niistäkin saa haasteelliset, ainakin jos yrittää tehdä jokaiselle läheiselleen täydellisesti sopivat sukat.
Niin, täydelliset sukat, mumman tekemät, sädekavennuksineen ja varren raitoineen. Siihen olen yrittänyt päästä ja monen vuoden harjoituksen jälkeen jälki jo melkein tyydyttää. Onneksi löytyi Kyllikki, joka osaa tehdä mumman sukkia ja onneksi Kyllikki kirjoitti sukista kirjan.
Kyllikillä on melkein samanlainen kuva täydellisistä sukista kuin minulla. Tosin Kyllikillä on vielä enemmän rajoitteita sukkien suhteen. "On tärkeää, että käsiala pysyy kautta linjan samannäköisenä. Ei saa neuloa välillä löyhää ja välillä kireätä. Ei siis mitään mörvelöä sukkaa eika myöskään niin tiukkaa, että neule on kuin läkkipeltiä.", "Mikään tihruraita ei kaunista sukkaa. Kauniissa sukissa on joko kunnon raidat tai raitaryhmät tai ei raitoja ollenkaan."
Tästä kansankynttilämäisestä vivahteesta huolimatta pidän kirjasta todella paljon. Jo perusajatus, kirja ihanista sukista, on ihana. Ja kuvat ja mallit ovat mitä parasta iltalukemista. Onneksi mieheni ymmärsi ostaa tämän hyvän kirjan joululahjaksi.
Yhtä juttua vain en tajua. Jos kerran maailmassa on olemassa erikokoisia jalkoja ja niihin erikokoisia kenkiä niin miksi ihmeessä niin monissa ohjeissa koot ilmoitetaan ylimalkaisesti esimerkiksi naisen ja miehen kokoina? Tuskin saman kokoinen sukka sopii sekä numeron 35 että numeron 42 jalkaan. Samoin harmittaa se, että sukan kärkikavennukset neuvotaan aloittamaan kun pikkuvarvas peittyy. Varmasti näppärää siinä tapauksessa, kun saaja asuu samassa taloudessa, mutta jos kummitytön jalka on toisella puolella Suomea niin ei ehkä ihan niin kätevää. Onneksi olen löytänyt avukseni muutaman taulukon.
Tällä hetkellä sukkapuikoilla on kuusisukka appiukolle.
Ps. Lankapaasto alkoi huonosti. Mutta opettajaopettaja saako selittää? Nämä tulivat tarpeeseen! Näistä syntyy pipoja ja nämä oli pakko (?) ostaa, kun kotipaikkakunnalta ei saa Isoveljeä. (Kyllä, tälläisiäkin paikkakuntia ON olemassa.) Jos kaatuu, ei auta jäädä maahan makaamaan vaan täytyy nousta ylös. Yritän takaiskusta huolimatta jatkaa paastoa.
1 Comments:
Senkin taitava sukkaneuloja! Hih :o) Oivalliselta vaikuttaa tuo kirja, ei tekisi pahaa meikäläisellekään...
Lähetä kommentti
<< Home