Suuri illusioni

Käykö teille koskaan näin? Muutama päivä ennen kumminkaiman syntymäpäivää mieleen juolahtaa loistava idea, teenkin sankarille lahjan itse. Innostun, teen suunnitelman jos toisenkin ja yhtäkkiä huomaan, että aikaa onkin liian vähän. Niinpä neulon yötäpäivää: pimeässä autossa, bussimatkoilla, viimeisenä iltana pikkutunneille saakka ja neulominen muuttuu kivasta harrastuksesta pakkotyöksi joka maistuu jo vähän puulta. Yleensä saan lahjan valmiiksi ajoissa, mutta samaan hengenvetoon totean "ei ikinä enää!". Valitettavasti muisti on kuin kanalla, hyvä mutta lyhyt. Niinpä sama oravanpyörä on edessä taas parin kuukauden kuluttua.

Tällä kertaa lahjan sai kummipoika. Täytyy tunnustaa, että lopputulokseen olen (onneksi) tyytyväinen, illuusioneule onnistui yllättävän hyvin. Ja mikä parasta, lahjan saajakin vaikutti tyytyväiseltä. Pari juttua täytyy kuitenkin seuraavaa kertaa varten muistaa. Ensinnäkin, mallineule käpristyy ikävästi eli se vaatii säännöllistä höyryttämistä. Höh. Tylsää. Toisekseen sain laskea aika tarkkaan silmukoita etten olisi mennyt sekaisin niillä kerroksilla, joilla tein silmän- ja nenänreikiä sekä hampaita. Aika työlästä tällaiselle huolettomalle neulojalle.














Malli: Oma, 15 cm x 123 cm
Lanka: Novita Florica, n. 60 g yhtä väriä
Puikot: nro 3

Taisi tulla lankapaastostakin melkoisen suuri illuusio. Tosin taas löytyy selityksiä. En ajele kovinkaan usein Virroilla eli nyt kun ohi ajettiin niin täytyihän sitä Virtain Villalle poiketa käymään. (Ja kun ne hahtuvat on muutenkin vähissä...) Ostin sitten kerralla kunnolla, mutta mikäs oli ostaessa, kun palvelu oli niin ystävällistä! Suosittelen lämpimästi kaikille hahtuvahulluille matkaa Virroille. Paljon parempi retkikohde kuin Tuurin kyläkauppa! Uskokaa pois!

Ps. Olen kunnostautunut myös ompelusaralla. Vaikkei ompelu olekaan samanlainen koukuttaja kuin neulonta, niin jotain syntyy silti. Tein kummitytölle kietaisufleecen Ottobren ohjeilla.