Toukokuun sukat

Muutakin valmistunutta olisi kuin sukat, mutta koska kuvaaminen näköjään kestää niin tässä toukokuun haastesukat.

Toukokuussa vastasin luontoaiheiseen pitsineulehaasteeseen. Nämä saniaissukat ovat olleet jonossa jo pitkään ja lankakin on ollut varastossa odottamassa. Olen etsinyt sitä täydellistä sukkalankaa ja tästä Opalista olen kuullut paljon kehuja. Odotukset on kovat, saas nähdä miten käy.



Saniaissukat
Malli: Anne Heikkinen
Lanka: Zwerger Garnin Opal Uni Solid 4 ply, 62g
Puikot: nro 2,5

Ai että tykkään neuloa sellaisista ohjeista, joiden kanssa ei tarvitse ajatella mitään, sen kuin vain puikottaa menemään ja sopivat tulee heti kertaheitolla! Ainoa kinkkinen kohta oli kantapäässä. Jotenkin merkillisesti onnistuin sekoilemaan kantalapun jälkeen väärälle puikolle, mutta onneksi ohjeessa oli niin hyvät silmukkamäärät ja kuvat, että tajusin tilanteen ajoissa. Toinen kinkkinen kohta oli se, kun toista sukkaa neuloessani en enää muistanut, millä kerroksella aloitin ensimmäisen sukan kantapään, mutta sehän on ihan oma vika se. (Veikkaus meni yhdellä kerroksella pieleen, ja juu, en purkanut vaan sävelsin omiani.)



Iloisimmat hetket koin sukkia päätellessäni. Ensin kokeilin italialaista päättelyä ja hihkuin, kun senkin onnistuin tekemään Tarjan tyylillä neuloen. Jälki olikin siistiä, ainoa pikku haitta oli se, ettei sukka mahtunut jalkaan. Seuraavaksi kokeilin Elisabeth Zimmermanin ompelutyyliä ja tästä tuli kyllä suosikkipäättelytyylini kärjestä aloitettaviin sukkiin. Voi tätä onnistumisen iloa!