Virkkuukoukkuvääntöä

Kuten olen jo monesti julistanut, yritän epätoivoisesti neuloa varastolankojani pois. Langoista suurin osa on sängynaluslaatikoissa, mutta välillä teen löytöjä muualtakin. Viimeisimmät löytöni tein työhuoneen arkuista.

Olen ostanut kilon matonkudetta joskus vuonna miekka ja kivi, jotta saisin virkattua siitä kivan korin. Myyjä kuitenkin kehotti pesemään kuteen ennen käyttöä (syytä en muista, liittyisiköhän ehkä väriin?) ja tälläinen vaatimus oli kai niin kohtuuton, että kudevyyhti odotti pesua useamman vuoden. Nyt korille oli kuitenkin tilaus, kun keskeneräiset käsityöni ajelehtivat pitkin poikin olohuonetta. Siispä kude puikolle (ilman pesua, tietenkin).


















Virkattu kori
Malli: Marja Rautiainen, Kauhavan kangasaitta
Lanka: Lilli -ontelokude 1000g
Virkkuukoukku: nro 8

Aiemmin olen virkannut tällä suurimmalla virkkuukoukullani hahtuvaa ja se oli ihanan kevyttä hommaa. Niinpä ajattelin korinkin virkkautuvan miltei itsekseen, mutta sepäs olikin melkoista vääntämistä. Alussa jouduin pitämään vartin välein taukoja, kun kädet kerta kaikkiaan väsyivät kuteen kesyttämiseen. Lisäksi tuntui hassulta pitää koukkua rehellisesti nyrkissä, kun se tavallinen tapa oli aivan mahdotonta.

Tein korin pohjasta suuremman kuin ohjeessa, sen halkaisija on n. 30cm. Kerroksen vaihtumiskohta on melkoisen luova (ja susiruma), mutta senhän voi aina kääntää seinään päin. Omalla virkkaustyylilläni seinämä uhkasi pullistua ulospäin eli jouduin kaventamaan reippaalla kädellä parin ensimmäisen kerroksen aikana. Eipä se kuitenkaan pahasti korin muodossa näy.


















Enää on yksi ongelma jäljellä; miten saada kaikki kymmenen keskeneräistä käsityötä mahtumaan koriin.