Historiaa ja lisää lahjontaa

Neuleurani alussa, silloin 11-vuotiaana tärkeintä neuleissa olivat haasteet. Kaikkia mallineuleita piti kokeilla ja mallit oli ehdottomasti suunniteltava itse. Toisarvoisempiin asioihin kuuluivat materiaalit (yleensä 110% akryyliä), neuleen muoto (Muoto? Mikä ihmeen muoto? Resorit, pintaneule ja venepääntie, siinähän se) viimeistelyistä puhumattakaan.

Parin vuosikymmenen myötä moni asia on muuttunut. Mallien ei enää tarvitse olla itse suunniteltuja, materiaalitkin ovat vaihtuneet luonnonkuituihin, mutta suurin muutos taitaa olla viimeistelyissä. Nykyään saan suurimmat euforiat kauniista yksityiskohdista; levennyksistä ja kavennuksista, huomaamattomista saumoista ja huolitelluista reunoista.

Kiitoskiitoskiitos siis kiltti joulupukki, kun yllätyksekseni osasit tuoda jotain näin sopivaa:


















Ihana kirja täynnä erilaisia luomis-, päättely-, levennys- ja kavennustapoja. Plus tietenkin neuleen kokoamiseen liittyvät jutut. Esimerkiksi tätä on heti kokeiltava:














Eikä tässä vielä kaikki! Tarpeellinen matkasetti, oih!














Kiitos kiltit tarkkasilmäiset tontut, tämä lahjansaaja on äärimmäisen tyytyväinen. (Edellinen neulontaan liittyvä lahja on varmaan viiden vuoden takaa.)

Ps. Luulin, etten saanut viime vuonna juuri mitään aikaan. Laskeskelin kuitenkin 38 työn tulleen valmiiksi. Ei se nyt niin kamalan huono vuosi ollutkaan.