Lapasten kulutustesti

Neuloin pari vuotta sitten urakalla palapelilapasia vahvistamattomista villalangoista. Nyt on kuukausien kulutustesti suoritettu ja tulokset selvillä. Luonnollisesti lapasen varressa ei ole yhtään kulumaa, mutta yllättäen ei myöskään varsinaisessa kämmenosassa. Nämä osat voin siis jatkossakin neuloa huoletta vahvistamattomista langoista. Myös suurimpaan kulutukseen joutuva kohta on helppo arvata: peukalo. Sen lisäksi lapasen kärki, etenkin etusormen kohta, joutuu koville. Allaolevasta lapasesta on peukalo jo uusittu, mutta kärjen kulumat näkyvät hyvin.

Palapelilapasten hyvä puoli on se, että kärjet ja peukalot voi huolettomasti neuloa mistä tahansa kirkkaanvärisestä langasta. Kokemuksesta oppineena käytin tällä kertaa kärjissä vahvistettua sukkalankaa. 

 Toisten lapasten kanssa en jaksanut olla yhtä perusteellinen vaan tyydyin parsimiseen.

Käytin kokemustietoani saman tien hyväksi uusimmissa aluslapasissa. Jämistä tehdyt ja rumat kuin mitkä, mutta nämä onkin tarkoitus pitää piilossa toisten lapasten alla. Musta on alpakkasukkalankaa, oranssi vahvistamatonta alpakkaa. Alpakan ihana pehmeys korvaa kauneuspuutteet.

Alpakka-aluslapaset

Malli: perinteinen peukalokiilalla ja sädekavennuskärjellä

Puikot: 3mm

Lanka: teetee Tundra ja teetee Alpakka, yht. 51 g

Vaikka kitisin tässä aiemmin, etteivät pojat enää tarvitse neuleita niin lapaset tekevät iloisen poikkeuksen, onneksi!

Perinteinen lankainventaario

Viime vuonna neulottujen grammojen tilastointi meni pipariksi. Niinpä tänä vuonna ajattelin vain punnita summittaisesti nykyisen lankavaraston koon. Tiesin jo ennakkoon, että varasto on kasvanut, koska pojan villapaitatoive aiheutti harmaita hiuksia ja lopulta lankaa tuli hankittua ainakin kaksi kertaa tarvittava määrä.

Tämänhetkinen lankavarastoni painaa suunnilleen kuusi kiloa. Siinä se ärsyttävästi junnaa paikallaan eikä millään meinaa painua alle toivomani viiden kilon. Kuvakaan ei ole mikään kaunistus, sen ainoa tarkoitus on olla itselleni muistutuksena siitä, mitä kaikkea varastosta löytyy.

Lankavaraston inventoinnin lisäksi perinteeksi on näköjään muodostumassa myös keskeneräisten eli wippien kuvaaminen. Olen huomannut toimivaksi taktiikaksi leväyttää loma-aikoina keskeneräisten korin lattialle ja kuvata myös keskeneräiset. Kuvasta on niin helppoa tarkistaa mitä kaikkea kori sisältääkään ja kaivella se houkuttavin wippi esille. Ilman kuvaa korin ja muistin pohjalle unohtuisi liian monta wippiä, tällä tavalla ne pysyvät paremmin mielssä.

Kesälomalla wippikuva näytti tältä.

Nyt joululomalla wippikuva on tämän näköinen. Pari samaa wippiä on jäljellä (siniset hypistelymuhvien pohjat ja niiden vieressä olevat eläinsorminuket). Lohdullista on edes se, että keskeneräisiä valmistuu, vaikka wippikori pursuileekin.

Lisäksi yritän tänä vuonna muistaa realiteetit. Kiekkokaudella on aivan turha yrittää neuloa mitään vaativampaa. Korkeintaan pari sellaista voi olla kesken, mutta kaikkein eniten täytyy jonossa ja keskeneräisissä olla paljon helppoja ja nopeasti pääteltäviä neuleita eli sukkia, lapasia, kämmekkäitä ja ehkä huiveja. Näitä kuitenkin neulon eniten jäähallissa ja arki-iltaisin. Lisäksi tällaiset pikkuneuleet on helppo lahjoittaa eteenpäin tai heittää lahjakoriin odottamaan sopivaa hetkeä.

Blogipohdintaa ja sashikoa

Täällä taas, pitkästä, pitkästä aikaa. Alkuvuoden hiljaisuus johtui kiekkouupumuksesta. Loppuvuodesta taas pohdin blogin tulevaisuutta, mutta nyt on pohdinnat pohdittu ja uupumuskin selätetty. Ehkä. (Kunnes koittaa taas uusi kiekkokevät, mutta ei mennä nyt vielä siihen.)

Olen mitä suurimmassa määrin tarveneuloja. Oma tai läheisten tarve virittää motivaation. Neuletarpeet ovat kuitenkin viime vuosina selvästi vähentyneet. Oma vaatevarasto on Projekti333:n ansiosta pysynyt kompaktina ja pärjään mainiosti muutamalla villatakillani. Uusille ei ole varsinaista tarvetta. Myös poikien tarpeet ovat vähentyneet ja mies ei mitään ole ikinä tarvinnutkaan. Niinpä herää kysymys: mitä ihmettä tänne blogiin laittelisin? Kompakti vaatekaappini on muutaman vuoden ikäinen ja nyt vaatteet ovat alkaneet kulua. Kulumisen (ja ilmastonmuutoksen) takia olen havahtunut korjaamistarpeisiin. Pinterestiä selaillessani olen löytänyt mielettömän hienoja korjaustapoja ja vähän jo kokeillutkin niitä. No mutta! Tämä blogikin siis luonnollisesti laajenee neuleiden lisäksi vaatteidenkorjaamisblogiksi. Ilmassa on ehkä hivenen rimakauhua, mutta toivon hartaasti, että harjoittelun myötä korjaustaitonikin kehittyvät.

Näinpä päästään heti tuumasta toimeen. Ensimmäinen innostava tekniikka on japanilainen sashiko. Varsinaiset taitajat kirjovat todella kauniita kuvioita etupistoilla. Itse tyydyin rustiikkisempaan jälkeen. Lankana käytin Novitan Virkkauslankaa ja alle leikkasin paikat vanhoista farkuista.

Taskukohta oli sen verran pieni, että jaksaminen riitti pikkuisiin tähtiin. Polvipaikka sai tyytyä pelkkiin etupistoihin.

Käytän nykyään farkkuja enää hyvin harvoin, koska hameet ja mekot ovat niin mukavia. Tällä hetkellä vaatekaapistani löytyvät nämä yhdet farkut ja koska sashiko on niin kiehtovaa, haaveilen suuruudenhulluna korjata näitä niin kauan kuin ne ylleni mahtuvat. Mielenkiintoista nähdä, mihin saakka yhteiselomme jatkuu.

Kassia ja pussukkaa

Haikukkaroiden valmistumisen jälkeen katselin hupenevaa hahtuvakasaa. Näistä saattaisi syntyä jonkinlainen pehvanalunen jäähallin kylmää penkkiä vasten. Tuumasta toimeen.

Toisen puolen väkersin Ten Stitch Blanketin ohjeella. Vähän loppui lanka kesken ja tummanvihreän värivaihdon huomaa kyllä selvästi. No eipä se sieltä hanurin alta mihinkään näy. Toisen puolen neuloin hirsimökkipalaseksi epämääräisiä jämiä yhdistellen. Nämä värit muistuttavat kyllä paistettua kananmunaa pannulla eikä se ollut tarkoitus, mutta...olkoot. Niin loppuun tietyt värit neuloin, että jouduin virkkaamaan palat yhteen pienillä pätkillä. Onneksi riitti!

Kannustajan kassi
Malli: Ten Stitch Blanket by Frankie Brown ja Hirsimökki (ilman ohjetta)
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva ja Virtain villan hahtuva 106 g
Puikot: 5 mm

Pehvanalunen muotoutui kassiksi. Sisällä kulkee kätevästi jäähallineulomus ja varsinaiseen käyttöön päästessään sisään voi sujauttaa vaikka solumuovinkin. Eipä enää palella pakaroita!

Hahtuvakassin lisäksi sain kasattua valmiiksi toisenkin kassin. Alunperin näistä paloista piti tulla tyynynpäällinen, mutta into loppui kesken. Odottelin intoa useamman vuoden. Ei näkynyt. Muuta oli siis keksittävä. Tähän kassiin mahtuu ainakin IPad tai vaihtoehtoisesti bujo-kalenterini. Saas nähdä, tuleeko käytettyä.

Wannabe-Babette
Malli: Babette by Kathy Merrick
Lanka: Novita Florica 75 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Työsukat

Töissä päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä olen luovuttanut ja heittänyt sisäkengät nurkkaan. Kun työ on kuitenkin lattialla istumista, konttimista ja patjoilla pomppimista, en jaksa potkia kenkiä pois ja etsiskellä niitä taas seuraavassa hetkessä (jolloin ne löytyvät jo jonkun yksivuotiaan jaloista). Hiihtelen tyytyväisenä  paksuissa villasukissani, joita ei tarvitse ottaa pois ennen patjalla pomppimista ja uloslähtökin vähän nopeutuu, kun jalat voi survoa villasukkineen päivineen talvikenkiin. (Kyllä, joskus minuuttikin on kaksivuotiaalle liikaa odottelua ja siinä ehtii tapahtua vaikka mitä.)

Tarvitsen siis lisää paksuja villasukkia, mieluiten iloisen kirjavia. Jämistä löytyi violettia pääväriksi ja raidoiksi turkoosia, pinkkiä, vaaleanpunaista ja oranssia. Lisäksi ajattelin mennä siitä mistä aita on matalin, eli päättelin raitalangat neuloessa. En ole oikein keksinyt siistiä ja vaivatonta tapaa päätellä raitalankoja. Tästä neuloen päättelystä jää raitaan pieni sahalaita, kuten kuvasta näkyy.

Russian join -liitos taas on rasittavan työläs ja värinvaihtokohtaa saa säätää urakalla. Magic knot puolestaan avautuu valmiista sukasta. Sen tavallisen neulalla päättelyn koen niin työlääksi, että sukkien viimeistelyyn saattaa kulua puolikin vuotta. Vaikeaa siis on.

Työsukat
Malli: se tavallinen (48 s)
Lanka: Novita 7 veljestä ja Gjestal Janne yht. 134 g
Puikot: 3,5 mm

Oikein tuli hyvät ja sopivat heti kertaheitolla. Se nyt tietenkin vähän on miinusta, että jämäsukkia varten pitikin ostaa uusi kerä violettia, mutta tällä kulutustahdilla saan senkin neulottua seuraaviin työsukkiin.

Haikukkarot

Vuodesta toiseen tavoitteenani on ollut kutistaa lankavarastoa. Haaveilen, että jonain päivänä saisin ostaa langat suoraan puikoille ja varastosta löytyisi lähinnä pari kerää sukkalankaa ja jämiä. Mitä pienemmäksi varasto on kutistunut, sitä enemmän siellä on suhteellisesti ollut jämiä. Tästäkin vuodesta tulee siis edellisvuosien tapaan jämävuosi.

Olen kokeillut erilaisia tapoja innostua jämistä. Jossain vaiheessa otin käsittelyyn aina yhden lankalaadun kerrallaan. Esimerkiksi hahtuvista syntyi aluksi muutama laukku, sitten jämistä oli tarkoitus tulla kolikkokukkaroita ja vihoviimeisistä metreistä jotain kynäpehmusteita. Laukkuihin saakka suunnitelma piti hyvin (ja laukut olen näköjään blogannut vuonna 2017).

Kolikkokukkarotkin sain hyvin alkuun ja itse neulomisessa ei aikaa juuri vierähtänytkään. Kriteerit täyttävien hain hammasvetoketjujen etsimiseen sitten virahtikin aikaa muistaakseni monta viikkoa. Löysin kuin löysinkin vihdoin haluamani valkoisen superlyhyen paksuhampaisen vetoketjun. Tässä vaiheessa ajattelin, että loppu sujuukin kuin itsestään. Väärin arvattu.

Vetoketjujen asettelu ja ompeleminen oli niin työlästä hommaa, että jouduin pilkkomaan työn osiin. Neulasin vetoketjun kerrallaan paikalleen ja kukkarot seisoivat nuppineuloineen päivineen keskeneräisten korissa varmaan vuodenpäivät ennen kuin toimeennuin nyt joululomalla pistelemään kukkarot valmiiksi. Jes!

Vähän ne kupruilevat huonosta säilytyksestä johtuen, mutta eivätköhän asetu, kun pääsevät käyttöön.

Haikukkarot
Malli: Coin Pocket - Monster Fish by Daniela Nii
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva n. 20 g/hai
Puikot: 5,5 mm

Mitä tästä siis opin? No ensinnäkin sen, että kyllä lomilla kannattaa leväyttää keskeneräiset lattialle, jotta muistaa mitä siellä on. Lisäksi loma-aikoina on enemmän aikaa keskittyä työläisiinkin ompeluhommiin. Kolmanneksi, laitoin joululomalla oikein listan kaikista keskeneräisistä bujo-kalenteriini ja poimin sieltä muutaman aktiivisempaan käsittelyyn. Ja tämä on toiminut! Viikolla en ehdi enkä jaksa miettiä yhtään mitään energiaa vaativaa, mutta viikonloppuisin yritän tehdä edes yhtä jumittavaa työtä. Nyt, kun työt ovat listalla, muistan saman tien, missä olen menossa ja voin tarttua ajattelua vaativaan keskeneräiseen työhön, sen sijaan, että aloittaisin koko rumban alusta. Kehitys kehittyy, ja minä sen mukana!

Inventaarion aika

Vuosi on jälleen kulunut ja on aika katsahtaa lankavarastoihin. Jostain syystä saan omituista tyydytystä näistä epämääräisistä laskelmistani ja erityisesti siitä, että varastossani näkyy kuin näkyykin vähenemistä, vaikkei vauhti aina päätä huimaakaan.

Viime vuonna tyrmistyin, koska varasto painoi saman 8,5 kg kuin edellisvuonnakin. Tänä vuonna luvut ovat seuraavat: olen neulonut laskujeni mukaan 3492 g ja ostanut / saanut 2100 g. Lankaa siis kuluu enemmän kuin tulee ja se on hyvä. Ällistyttävää on kuitenkin se, että lankavarastoni painaa enää vain 5,5 kg! Olen kyllä lahjoittanut kummallisia jämiä aktiiviselle kummitytölleni ja näitä jämiä en muistanut punnita ennen lahjoitusta. Toisaalta, ehkä viime vuonna sittenkin tein jonkin mittausvirheen ja tänä vuonna se korjaantui. Yksi lysti, hienoa on se, että viiden kilon rajapyykki häämöttää jo tosi lähellä.

Pohdin paljon tulevan vuoden tavoitteitani ja sääntöjäni. Jatkan samalla vanhalla, hyväksitodetulla tyylillä eli inspiraation iskiessä kaivellaan ensin varastot ja vasta sen jälkeen suunnataan kauppaan. Koska innostuksen säilyminen vaatii kuitenkin jotakin uutta, sain idean varaston koon rajoittamisesta. Langoille on varattu yksi sängynaluslaatikko ja se riittää tällä hetkellä oikein hyvin. Isompi ongelma syntyy pursuavasta keskeneräisten korista. Tänä vuonna haluan keskeneräisten mahtuvan helposti tähän punaiseen koriin. Tekemistä on vielä. Mutta onneksi löytyy intoa.

Lisäpotkua keskeneräisten työstämiseen sain blogin joulukalenteripostauksista. Huomasin konkreettisesti, miten nopeaa viimeistely on, kunhan vain aloittaa. Yhdessä illassa ei ehdi neuloa kummoistakaan neuletta, mutta ehtii viimeistellä montakin juttua. Yritän pitää tämän asian hyvässä muistissa. (Ja neulat ja sakset helposti saatavilla.)

Opettelin jotain uutta ja piirtelin lankavarastoni päälle lisätietoja. Kuva on kamala, mutta hyvin informatiivinen. Olen valitellut useita kertoja, miten vähän sukkalankoja varastossani on. No onhan niitä, lähes neljäsosa. Se on tietenkin totta, että paksuuserot rajoittavat yhdistelyä, mutta kyllä noista muutamat kirjoneulesukat saa. 

Näillä eväillä kohti vuotta 2019. Saas nähdä, mitä se tuo tullessaan.