Lempivillatakki

Joidenkin neuleiden taustalla on tarina, jonka muistaa ikuisesti. Tätä villatakkia olen tehnyt ensin hampaita kiristellen, mutta viimeiset silmukat syntyivät suuren huojennuksen vallassa.

Lempivillatakki
Malli: Drops design 97-18
Puikot: nro 3,5
Lanka: Novita Florica

Kun pikkuveli saapui taloon, isoveli reagoi asiaan mm. nukahtamisvaikeuksilla. Nukuttaminen saattoi kestää yli tunnin ja nukuttamaan kelpasi ainoastaan äiti. Hermo meni siihen pimeydessä istumiseen ja alkoi projekti Yksin nukahtaminen. Koska isoveli on kuitenkin herkkis, kaiken täytyi tapahtua hiljalleen: ensin vähän valoa huoneeseen, viikon päästä äiti vähän kauemmaksi istumaan jne. Näiden viikkojen aikana piti keksiä jotain todella yksinkertaista, jota pystyisi neulomaan hämärässä. Onneksi garnstudio tuli apuun.

Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Isoveli oppi kivutta nukahtamaan yksin muutaman kuukauden aikana ja minä sain itselleni lempivillatakin, josta en moitteen sijaa löydä. Ennen valmistumistaan takki lojui kyllä jonkin aikaa telakalla, koska ohjeenmukainen aloitusreuna rullautui iloisesti. Korvasin sen jälkikäteen noin 10 kerroksen ainaoikeinreunalla ja johan pysyy. Hihatkin ovat juuri täydelliset.

En ymmärrä, miten takki näyttää noin ryppyiseltä, olen nimittäin pingottanut sen kyllä ennen kasaamista. Tosin pingotukseen osallistui pikku apulainen kaksvee. Aika monta nuppineulaa hän sai pystyyn ennen kuin autoleikki voitti.

(Nyt pitäisi enää keksiä, miten tämä kakkonen, varsinainen tupajäärä, saadaan nukahtamaan yksin. Tarrat eivät toimi. Isoveli napsii legopaketteja toisensa perään, Tupajäärä toteaa toivovansa legot sitten synttärilahjaksi. Kerran kysyin, että miksi hän ei halua kerätä tarroja. Vastaus: "Haluan nautiskella äidistä.")