Lahjoja

Vapaa-aika on vähentynyt radikaalisti toisen lapsen myötä. Ehdin kyllä edelleen neuloa vähäsen, mutta bloggaaminen näköjään jää. Onneksi esikoinen opetti jo aikoinaan, että aika aikaa kutakin.

Kaverin lapsi vietti synttäreitä ja kysyin äidiltä lahjatoiveita. Lapasista kuulemma on puutetta ja keltaiset kelpaisivat. Niinpä tein leijonalapaset


















Leijonalapaset
Malli: peruslapanen, koristeluihin mallia ravelrystä
Lanka: Novita Wool Puikot: nro 3,5

Koska visuaalinen silmäni loistaa edelleen poissaolollaan, koristeluihin tuhraantui todella paljon aikaa. Lopputulos kuitenkin tyydytti minua ja myös vanhempaa poikaa, hän vaati itselleen samanlaiset.

Olen myös yllättänyt itseni; muskariopen joulumuistaminen on korttia vaille valmis. Oikeasti en olisi ollut näin aikaisin liikkeellä, mutta halusin palavasti testata Novitan Puro -langasta raitahuivia. Itse en kuitenkaan sellaista tarvinnut, mutta värit näyttivät aivan muskariopen väreiltä. Toivottavasti tykkää.


















Puro-huivi
Malli: Noro -striped scarf
Lanka: Novita Puro, värit Kanervikko ja Ruska, molempia yksi kerä
Puikot: nro 4,5

Nauratti taas neuloessa. Miten ihmeessä voin olla näin rajoittunut? Aluksi raidat näyttivät oikein kivoilta, violetin eri sävyjä ja vähän vihreää, mutta siinä vaiheessa, kun ruosteenruskea ja sinivihreä rupesivat kilpailemaan keskenään, halusin jo purkaa koko jutun. Päätin kuitenkin jatkaa ja sinne ne riitasoinnutkin näyttävät sekoittuvan. Ehkä pitäisi neuloa enemmäkin näitä raitahuiveja, voisi oma värimaailmakin vähän avartua.

Möbius

Tieto Ällistysmiehestä sai muutamiin ikuisuusprojekteihin vauhtia; ellen tee näitä nyt, nämä eivät valmistu ikinä!

Lupasin viime syksynä siskon anopille möbius-huivin kiitokseksi yösijasta. Sopivan langan ja värin etsimiseen kului muutama kuukausi. Sen jälkeen huivin aloitus aiheutti muutaman harmaan hiuksen. Sain huivin kyllä kiertymään, mutta aloitus erottui rumasti. Neuloin koko ajan neuletta käsijarru päällä ja sysäsin sen syrjään saman tien, kun löysin jotain kiinnostavampaa neulottavaa. Myös koko mietitytti, mutta sitä ei päässyt kesken työn mittailemaan ja helmineulekin veti vinoon. Sutta ja sekundaa oli tästä siis syntymässä.

Pakko oli kuitenkin jatkaa valmiiksi ja kerrankin kaikista pahoista enteistä huolimatta lopussa kiitos seisoi!














Möbius-huivi
Malli: Drops Design
Lanka: Austermann Alpaca Silk n. 200g
Puikot: nro 5

Aloitus toki erottuu, mutta niin se näyttää erottuvan Ravelryn perusteella muidenkin huiveista. Enää harmittaa ainoastaan se, että kaikkien tuskien vuoksi en huomannut nauttia ollenkaan ihanan langan neulomisesta.

Tuliaiset

Ei nyt oikein mene putkeen tämä harmaa arki. Tässä on yksi sun toinen ollut sairaana ja sairaalassakin (ei onneksi mitään vakavaa), toivottavasti nyt syyskuussa elämä jo helpottaisi.

En ole varsinainen tuliaisihminen, mutta hakumatkoille jopa minäkin varauduin tuliaisilla. Vaatimuksia oli muutama: mieluusti itse tehtyä, suomalaisesta villasta ja jotakin, jolle on käyttöä. Olin ajatellut tällä toisella kerralla viedä kasan villasukkia, mutta koska kiire yllätti, piti keksiä jotain nopeampaa.


















Kuusi pannunalustaa, lumihiutaleita Suomesta. Toivottavasti lahjansaajilla on näille käyttöä.

Saapui viesti, pa-ra-pa-pam-pam

Kevään ja kesän juhlat yllättävät mut joka vuosi samalla tavalla kuin talvi yllättää autoilijat. Niinpä taas huhtikuun loppupuolella heräsin toukokuun alussa oleviin kevätjuhliin. Ei muuta kuin perinteinen slipoveri puikoille ja aikaa vastaan neulomaan.

Hiki hatussa neuloin, kunnes tajusin, että päiväkodin juhlathan ovatkin ulkojuhlat! No, laitetaan slipoveri sitten muskarin kevätjuhliin. Ei laitettu. Ne juhlat juhlittiin kotona kuumeessa. On slipoverille kuitenkin ollut jo pari kertaa käyttöä ja loppukesästä on tiedossa vielä ainakin kahdet juhlat.


















Pojan slipoveri
Malli: itse sävelletty
Lanka: Novita Mini, valkoista 160g, tummansinistä 30g
Puikot: nro 3,5

Pieni rumpalipoika (Kuvassa poika siis soittaa rumpuja, jotka eivät näy. Vieressä oleva nuottiteline leikkii mikrofonia.) soitti meille myös viestin:
Saapui viesti, pa-ra-pa-pam-pam,
Luo käydä pikkuveikan, pa-ra-pa-pam-pam,
Nyt häntä kantaen, pa-ra-pa-pam-pam,
Ja yöllä valvoen, pa-ra-pa-pam-pam,
ra-pa-pam-pam, ra-pa-pam-pam,
Riemuin kiittäen, pa-ra-pa-pam-pam,
Kumartaa

Tieto Ällistysmiehestä yllätti perheemme täysin ja blogin hiljaiselon aikana kävimme hakemassa hänet kotiin.














Eka hali.

Ps. Kiitos Tikrun mami! Valitettavasti mulla ei taida olla aikaa opetella linkittämistä, mutta olen silti erittäin otettu blogin ekasta tunnustuksesta!

Tuhkimon sisarpuoli

Huh, nyt on pojan kolmista synttäreistä selvitty ja voi jällen keskittyä tavalliseen arkeen.

Paraphernalioita neuloessani huomasin järkytyksekseni, että kaikissa sukissani kantapäät ovat joko hiuki tai jo puhki. En tajua, millainen kantapääastuja oikein olen, kun saan sukkanikin alle vuodessa puhki. Pakko siis aloittaa sukkatalkoot.














Olipas virkistävää neuloa tavallisesta seiskaveikasta jotain muutakin kuin pelkkää sileää neuletta. Kiitos Elina, luot minuun uskoa, että paksustakin langasta voi loihtia upeita palmikkosukkia!


















Saltkråkan
Malli: Elina Norros
Lanka: Novitan Seitsemän veljestä
Puikot: nro 3,5

Ainoa harmi tässä on se, että sukista tuli liian pienet. Pitäisi leikata pala kantapäästä pois. Taidan kuitenkin tyytyä helpompaan vaihtoehtoon ja laittaa uudet sukat puikoille.

Pikku toukka paksulainen ja sen kaverit

Kyllä sitä ihminen vaan itsensä tuntee. Pari viikkoa kului viimeistelyihin, viikko kuminauhan ostamiseen ja viikko kuvaamiseen. Valmista tuli kuitenkin.









Tuunatut Vilsongit
Malli: Sirkku Siiskonen
Lanka: Novita Florica 170g, muutama metri Novita Woolia toukkiin
Puikot: nro 3














Tein ulkosyrjiin palmikot, joihin pujottelin toukat. Idea on Elsebeth Lavoldin kirjasta Stickat med I-snoddar. Toimii ainakin meidän pojalla. Matohousut oli saatava jalkaan saman tien. Harvemmin on villahousut näin himottaneet.



















Toivottavasti nämä sopivat ensi talvena ja vaikka vielä sitä seuraavanakin. Ei ole villahousujen neulominen mikään varsinainen nautinto.

Pakkopullaa

Ihmisellä on sitten lyhyt muisti. Aloitettuani syksyllä työ, mietin kovasti kiitoslahjoja perhekerhon ja muskarin ohjaajille. Sain sen surullisenkuuluisan neronleimauksen: neulonpa lahjat itse! Jälkikäteen taas mietin, että kuinkahan monta kertaa olen vannonut, etten tähän enää ryhdy.


















Muskariope sai lahjansa melkein ajoissa.

Perhekerhon ohjaajat ovat saaneet odotella omiaan kauan. Varsinaiset tumput valmistuivat ajallaan, mutta ne koristelut, ne koristelut..
























































Lopulta oli pakko tehdä diili itseni kanssa: ennen koristelujen valmistumista en saa neuloa kuin pojan tylsiä 2o 2n -villahousuja. Ja valmistuivathan ne, villahousut mukaan lukien. Villahousuista tosin puuttuu pari pientä "koristetta". Saas nähdä, kuinka kauan niiden valmistuminen vie.