Virkkuukoukkuvääntöä

Kuten olen jo monesti julistanut, yritän epätoivoisesti neuloa varastolankojani pois. Langoista suurin osa on sängynaluslaatikoissa, mutta välillä teen löytöjä muualtakin. Viimeisimmät löytöni tein työhuoneen arkuista.

Olen ostanut kilon matonkudetta joskus vuonna miekka ja kivi, jotta saisin virkattua siitä kivan korin. Myyjä kuitenkin kehotti pesemään kuteen ennen käyttöä (syytä en muista, liittyisiköhän ehkä väriin?) ja tälläinen vaatimus oli kai niin kohtuuton, että kudevyyhti odotti pesua useamman vuoden. Nyt korille oli kuitenkin tilaus, kun keskeneräiset käsityöni ajelehtivat pitkin poikin olohuonetta. Siispä kude puikolle (ilman pesua, tietenkin).


















Virkattu kori
Malli: Marja Rautiainen, Kauhavan kangasaitta
Lanka: Lilli -ontelokude 1000g
Virkkuukoukku: nro 8

Aiemmin olen virkannut tällä suurimmalla virkkuukoukullani hahtuvaa ja se oli ihanan kevyttä hommaa. Niinpä ajattelin korinkin virkkautuvan miltei itsekseen, mutta sepäs olikin melkoista vääntämistä. Alussa jouduin pitämään vartin välein taukoja, kun kädet kerta kaikkiaan väsyivät kuteen kesyttämiseen. Lisäksi tuntui hassulta pitää koukkua rehellisesti nyrkissä, kun se tavallinen tapa oli aivan mahdotonta.

Tein korin pohjasta suuremman kuin ohjeessa, sen halkaisija on n. 30cm. Kerroksen vaihtumiskohta on melkoisen luova (ja susiruma), mutta senhän voi aina kääntää seinään päin. Omalla virkkaustyylilläni seinämä uhkasi pullistua ulospäin eli jouduin kaventamaan reippaalla kädellä parin ensimmäisen kerroksen aikana. Eipä se kuitenkaan pahasti korin muodossa näy.


















Enää on yksi ongelma jäljellä; miten saada kaikki kymmenen keskeneräistä käsityötä mahtumaan koriin.

Sukkaa ja lapasta

Mistä on ruuhkavuosien äidit tehty? Iltakokouksista, miehen työmatkoista, lyhyistä illoista ja kiireisistä aamuista. Niistä on ruuhkavuosien äidit tehty. Parina viime viikkona on ollut iltoja, jolloin en ole jaksanut edes puikkoja käsiini nostaa.

Heti perään hämmästelen sitä, että miksi ihmeessä tärvään tämän minimaalisen neulonta-aikani lahjaneulomuksiin? Ehkä siksi, että useimmat lahjansaajat oikeasti arvostavat neulomiani lahjoja. Ja ehkä myös osittain siksi, että yhä erehdyn ajattelemaan: "Äkkiäkös tästä."


















Kukkalapaset
Malli: peruslapanen peukalokiilalla, kukka Novita-lehdestä (kesä 2008)
Lanka: Novita Wool
Puikot: nro 3

Näistä piti tulla Hello Kitty -lapaset, mutta tulikin hiirelle liivi. Kiireessä on turha yrittää mitään uutta. B-vaihtoehdon kukista tuli onneksi kuitenkin kivat ja 5-vuotias synttärisankari oli tyytyväinen


















Junasukat
Lanka: Novita Florica 30g
Puikot: nro 2,5

Naapuriin syntyi uusi vauva ja halusin viedä vauvan lisäksi myös isosiskoille jotain. Vauvasukat valmistuivat nopeasti, mutta siskojen raitasukat olivat jo tervanjuontia. Asiaa ei yhtään auttanut se, että vihreistä sukista tuli vielä melkoisen rumat... Parasta näissä on siis se, että ne ovat vihdoinkin valmiit ja että vihreä ja sininen lanka loppuivat kokonaan, jipii!















Raitasukat, koko 26 ja 29
Malli: perus tiimalasikantapäällä
Lanka: Novita Nalle 35g ja 45g
Puikot: nro 3















Inhottaa tämä ainainen kiireneulominen. Miksi keksin hienot lahjaideani aina niin viime tipassa? Miksi en voisi neuloa lahjoja jo valmiiksi lahjakoriin odottamaan, kuten niin moni viisas neuloja tekee? Joskus kyllä neulon jotain ihan neulomisen ilosta varastoon (kuten ylläolevat valkoiset sukat), mutta useimmiten tykkään neuloa juuri kyseiselle ihmiselle lämmöllä - ja loppujen lopuksi kiireellä. Luultavasti jatkan siis samalla kitinä-viimehetkenpaniikki-lahjakorttilinjalla kuin tähänkin saakka.

Joululahjat osa 2

Joulupallot eivät olleet ainoa neulejoululahja. Isänikin sai lahjaksi kovasti toivomiaan palatossuja. Aiemmin äiti on pitänyt isän tossuissa, mutta viime jouluna tuli puhetta, että enää ei tossuneulonta äitiä sytytä ja että kaikki vanhat tossut ovat jo puhkikuluneet.














Palatossut (23s)
Lanka: Novita 7 veljestä + jämälankoja yht. 160g (10g per neliö)
Puikot: nro 3

No ei tossuneulonta kyllä minuakaan suuremmin sytytä, mutta näissä on monta muuta hyvää puolta. Ensinnäkin on kiva neuloa lahjaksi, kun tietää, että lahjan saaja oikeasti arvostaa ja että lahja menee käyttöön. Toisekseen tossut nielevät kivasti 7 veljestä -lankaa, jota olen vähän hämmentyneenä lankalaareissani pyöritellyt. Kolmanneksi näihin tossuihin voi tikutella kaikki ne ihmeellisen väriset jämälangat, joille ei ole vuosiin keksinyt mitään käyttöä. Samalla voi keksiä uusia väriyhdistelmiä, tossuissa kun ei ne epäonnistuneetkaan kokeilut juuri haittaa. (Kylläpäs olikin huimat kokeilut näissä kuvien tossuissa...)














Tähän samaan hengenvetoon voinkin ylpeänä kehuskella, että lankadieetti on tänä vuonna pitänyt paremmin kuin uskoinkaan. Lupasin vuoden alussa ensisijaisesti olla kokonaan ostamatta lankaa tai jos pakottava tarve tulee vastaan niin langan pitää päätyä heti puikoille, ei varastoon. Ainoastaan kaksi kerää humpsahti varastoon. Totesin kyllä, että sama linja jatkukoon myös tänä vuonna, langankulutus kun on tällä hetkellä niin minimaalista.


















"Kyllon hyvät!"

Matalapainetta

Blogi rohisee henkitoreissaan, mutta en luovuta. Josko tästä matalapaineesta selviäisi ensi vuonna vähän väljemmille vesille. Uusi arki on vienyt veronsa; töiden aloitus, poikien päiväkotiarki ja loputon astmaatikkojen flunssakierre ei ole jättänyt paljoa aikaa bloggaamiselle.

Kaikesta huolimatta sain lahjottua läheisiäni myös itsetehdyillä lahjoilla. Kun näin ensimmäisen kerran Arnen ja Carlosin joulupallot se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Myös sisko ihastui ikihyviksi ja kitkutin kolme palloa lahjaksi.


















Joulupallot
Malli: Arne & Carlos
Lanka: Novita Florica (n.5 g, en muistanut punnita)
Puikot: nro 2,5

Huomasin, etten enää tarvitse sukkapuikkoja enää pyöröneuleisiin. Kun vaihdoin pyöröpuikkohin niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Olen myös tyytyväinen pallojen kokoon, Floricalla ja 2,5 puikoilla tuli sopivan kokoisia minun makuuni. Viimeistely taas vei aikaa, mutta kyllä silitysraudan esiinkaivaminen kannatti. Kirjoneule siistiytyi ihan silmissä.

Nämä on niin ihanat! Ensi vuonna sitten omaankin kuuseen.

Parempi hihatin

Olen ollut hyvää hihatinta vailla jo vuosia ja varsinkin juhlien alla ja kesäisin tarve on ollut huutava. Kesämekkojen kanssa olen ollut ilman, juhlissa on ollut pakko käyttää Shimmeriä, vaikka se valuu pullonkaulaharteiltani kuin vesi. Inhoan yli kaiken vaatteita, joita täytyy koko ajan kiskoa johonkin suuntaan; vyöttömiä farkkuja, liian lyhyitä paitoja ja valitettavasti myös shimmeriä.














Tänä kesänä iskin silmäni fasOLAn kauniiseen hihattimeen ja vaikka ohje on hyvin, hmm... vapaamuotoinen, päätin kokeilla, ihan vaan tarkistaakseni olisiko tämä malli hartioilleni passeli.














Pitsihihatin
Malli: fasOla
Lanka: Novita Butterfly 140g
Puikot: nro 3,5

Kyllä, pysyy huomattavasti paremmin kuin shimmer. Ehkä jopa liiankin napakasti. Silti tykkään tästä paljon ja shimmer saa luvan lähteä kirpparilaatikkoon.

Lankalakkolaisena kiskoin pitkin hampain varastostani pari pölyttynyttä Butterfly -kerää. Inhokkilankaa kahdestakin syystä: ensinnäkin lanka tarttuu joka ikiseen ihokarheumaan ja toisekseen se kutistuu pesussa. Ei ihme, että on jäänyt laatikon pohjalle. Lanka kuitenkin yllätti iloisesti, ilmeisesti kesällä käsien iho on sen verran pehmeämmässä kunnossa, ettei tarttumisesta ollut tietoakaan. Neulominen oli muutekin ihanaa; koska ajattelin vain testata mallia, en mittaillut mitään vaan neuloskelin vain sinnepäin. Pari virhettäkin livahti pitsiin, mutta koska korjaaminen olisi näkynyt enemmän ja koska purkamaan en viitsinyt ruveta niin annoin olla. Ihanan vapauttavaa! (Ja eikös se yksi virhe kuulukin olla, siitä tietää, että se on käsin tehty, hih.) Kittanuuden lisäksi se vähän ärsyttää, että reunavirkkaukset eivät suostu pysymään aloillaan, mutta olkoot sitten kippuralla.














Enää on siis yksi ongelma selätettävänä. Koska lanka kutistuu, en ole kastellut neuletta ollenkaan. Mennään tällä, kunnes sössään tähän jossain juhlissa suklaata. Katsotaan sitten kenelle lahjoitan pikkuruisen hihattimen.

Kivijärvi - Kouvola - Lemi - Ylihärmä -sukat

Ihana mieheni osti joululahjaksi Knitting on the road -kirjan, mutta sukan sukkaa en ole koko keväänä ehtinyt neulomaan. Nancyn opastamana otin siis reissuneuleeksi villasukat (tosin en sentään ohutta lankaa enkä haastavaa mallia).


















Tiedän neulojia, jotka nimenomaan lomilla ehtivät neulomaan kadehdittavan paljon. Minä en. Neulomisen kannalta reissujen parhaimmat hetket osuvat automatkoihin. Mies ajaa, minä tikutan ja pojat kiljuvat takapenkeiltä biisitoivomuksiaan. Valitettavasti tämän kesän reissumatkat kuluivat junassa ja auton ratissa.


















Reissusukat
Malli: Nancy Bushin Denmark
Lanka: Novita Nalle ja Nalle aloe vera yht. 75g
Puikot: nro 3

Muuten sukat ovat pilkulleen ohjeen mukaan, mutta romuluisen ja korkean jalkapöytäni vuoksi jouduin lisäämään kiilakavennusten väliin aina yhden lisäkerroksen. Kärjen silmukoinnista tuli myös niin ruma, että vedin vain silmukat ronskisti yhteen. Ja nyt sukat istuvat kuin hanska!















Valkkasin lankavarastosta punaisen Nallen jämät ja tiesin heti, ettei lanka riitä. Silti ärsytti käydä ostamassa uusi kerä. Se täytyy kuitenkin todeta, että Nalle aloe vera ainakin liukuu paremmin puikoilla, saas nähdä miltä se tuntuu jaloissa.

Murheenkryyni numero yksi

Ufojen selätyskampanjasta päivää. Tänään on tarjolla purkamisen ja uudelleenneulomisen riemuvoitto vuodelta 2009.

















Pojan palmikkoneule
Malli: Garnstudio
Lanka: Novita Alabama 300g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Tämä palmikkoneule on tehty samalla ohjeella kuin oranssi palmikkoneule ja koska olen fiksu ihminen niin ihan ilman mittaamisia, pelkästään oranssin neuleen perusteella totesin, että etu- ja takakappaleet kaipaavat tässä mallissa lisää pituutta kymmenisen senttiä. Tuumasta toimeen. Kun sovitin neuletta pojalle, helma olikin omituisen pitkä. Vasta tässä vaiheessa astui järki mukaan kuvioihin ja vertasin neuletta vanhaan sopivaan neuleeseen. Öh, helma liian pitkä, hihat lyhyet. Hihapyöriöt purkuun ja uutta putkeen, helmasta taas pätkä pois. Nyt suhteet ovat oikein, mutta poika liian pieni.


















Mitä siis opin? Josko ensi kerralla vihdoin muistaisin kaivaa kaapista jo alkuvaiheessa jonkin sopivan vaatteen, johon tekelettään voi verrata. Ei kuitenkaan mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Ensimmäistä kertaa kokeilin neuleen lyhentämistä ullan ohjeen mukaan ja olipas huomattavasti helpompaa poimia silmukat (ohuelle) puikolle jo ennen purkamista.


















Kiva siitä tuli kaikesta huolimatta.