sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2018

Jämäkämmekkäät

Dropsin Merino Extrafine on paksuudeltaan sellaista, että sitä on vaikea yhdistää muihin varastolankoihini. Niinpä kasasin kaikki jämät yhteen ja odotin inspiraatiota.

Ensimmäinen inspiraatio tulikin melko helposti. Mustasta, valkoisesta ja vihreästä sai kivan yhdistelmän heikommallakin värisilmällä. Vähän paksut näistä tuli, mutta niin mukavan pehmeät ja lämpimät. Luulen, että nämä ovat suuri hitti ensi vuonna jäähallin toimitsijakopissa värjötellessä.
Tähtihihat
Malli: oma
Lanka: Drops Merino Extrafine 58 g
Puikot: 4 mm

Jäljelle jääneiden keränloppujen kanssa olikin vähän vaikeampaa. Viininpunainen ja tumma ruskea olivat liian samansävyisiä minkäänlaiseen kirjoneuleeseen. Ainoa järkevä versio oli raitaversio. Ei näistä nyt mitään kauneuskisan voittajia tullut, mutta käyttöön pääsevät.
Raitakämmekkäät
Malli: peruslapanen peukalokiilalla, 40 s
Lanka: Drops Merino Extrafine 41 g
Puikot: 3,5 mm

Kolmannet kämmekkäät syntyivät mumman perintölangoista. Selkäpuolen valepitsipalmikot ovat oikein kauniit, mutta oma visioni peukaloaukosta on sanalla sanoen ruma. (Ja kylmä.)

Rinsessakämmekkäät
Malli: Bonbons by Susanna IC  
Lanka: Novita Marimba 33 g
Puikot: 2,5 mm

Taas naurahdin olevani ajan hermolla, kun kesähelteillä neulon kämmekkäitä. Erehdyin kuitenkin katsomaan ennusteita juhannussäästä. No niin, millepä muulle sitä olisikaan tarvetta kuin kämmekkäille. Että ajan hermolla sitten kuitenkin.

Tunnisteet: ,

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2018

Porkkanakappa

Kuulun tähän klassiseen joukkoon, jotka ensialkuun Kapan nähdessään ajattelivat, että tuota minun ei ainakaan tarvitse neuloa. Merkillinen putkula. Luulisi ahdistavankin. Kun näin muiden toteutuksia ja kuuntelin hehkutusta, mieli alkoi muuttua. Lopulta pääsin kokeilemaan kälyn kappaa ja se oli menoa.

En tehnyt mallitilkkua. Tietenkään. Yleensä huiveissa, sukissa ja pipoissa käsialani on niin keskimääräistä, että sopivaa tulee silti. Paitsi tällä kertaa. Kinnasin valmiin Kapan ylleni ja mietin, etteivät pullonkaulahartiani nyt _niin_ leveät ole. Makkarankuori mikä makkarankuori. Epämukava. Ja vaikka kehitys tapahtuu epämukavuusalueella niin tässä tapauksessa tuskin tapahtuu niin.

Porkkanakappa
Malli: Kappa by Veera Välimäki
Lanka: Hopeasäie Mesilace 95g
Puikot: 3mm

Mittasin valmiista työstä tiheyden. No jaa, näköjään heittää muutaman silmukan kymmenellä sentillä. No ei ihme, että oli pieni. Onneksi on olemassa kummityttö. Hänelle tämä sopii kuin valettu!

Ja innovatiivisuuden puutteesta ei voi kummityttöä syyttää.

Itse aloitin uuden Kapan vähän runsaammalla silmukkamäärällä. Onneksi saman ohjeen neulominen ei kyllästytä.

sunnuntaina, toukokuuta 13, 2018

Kämmekästehdas

Irtohihojen ja pöllöpaikkojen ansiosta kaivelin uusin silmin merinolankojani. En ole pitänyt kiirettä niiden tuhoamisessa, koska merinolle löytyy yleensä aina käyttöä pikkulapasina tai pipoina. Nyt on kuitenkin päästy siihen vaiheeseen, että omille pojille kelpaavat enää oman joukkueen pipot. Siskon lapset taas käyttävät perintöpipojaan eikä uusille ole enää ollut juurikaan tarvetta. Niinpä merinoita ei tarvitse enää pipotarvetta varten säästellä.
No. Mitäs näistä sitten? Lapasia ei kannata merinosta aikuisille tehdä, koska ne kuluvat puhki alta aikayksikön. Mutta hei! Kämmekkäitä! Ne eivät kulu samalla tavalla ja lahjakoriin neulomani kämmekkäät ovat lähteneet sukkien jälkeen seuraavaksi liukkaimmin maailmalle. Myös siskoni on kehunut omia kämmekkäitään maailman käytännöllisimmiksi. Kämmekäsohjeita siis etsimään.
Näköjään olisi riittänyt ihan yhden ohjeen etsiminen.
Superkämmekkäät
Malli: Eowyn Mittens by Anne Ala-Pöntiö
Lanka: Drops Merino Extrafine 50 g / 47 g tai Novita Wool 31 g
Puikot: Dropsiin 3,5 mm, Novitaan 3 mm
Jotta samaan malliin ja osittain samoihin lankoihin ja väreihin olisi saanut jotain uutta, kokeilin osaan kämmekkäistä intialaista peukalokiilaa. Se on omiin silmiini kyllä tosi kivan näköinen, mutta vähän pitää peukalon paikkaa säätää. Luulen, että oma peukaloni on vähän keskemmällä kämmentä (sic) kuin mallissa.

Kokeilin myös uteliaana uusia puikkojani. Olen ostanut neliskanttiset ruusupuiset puikot, jotka eivät vielä ole päässeet tosi toimiin. Hyvin toimi, mutten kyllä ainakaan vielä huomannut minkäänlaista ergonomista muutosta. Testasin myös Lentävästä Lapasesta hankkimani ChiaoGoot. Näiden kaapelista tykkäsin tosi paljon ja terävä kärkikin menetteli. Ainoa miinus tuli teräksisestä tuoksusta. Mutta ehdottomasti neulon molemmilla puikoilla uudelleen.

Näin jälkikäteen täytyy kyllä ihmetellä, miten kestin neuloa neljät liki samanlaiset kämmekkäät. Neuloessa se ei tehnyt kuitenkaan yhtään tiukkaa. Ja parastahan on, kun lankavarastot vajuu ja lahjakori täyttyy.

lauantaina, toukokuuta 05, 2018

Toisen sukan syndrooma... eiku

Jotkut neulojat kertovat kärsivänsä toisen sukan syndroomasta. Ensimmäinen valmistuu ja neulominen on kivaa, koska kaikki on uutta. Kun pitäisi aloittaa toinen samanlainen, innostus tyssää.

Itse en kärsi ollenkaan toisen sukan syndroomasta. Päinvastoin: kun elämä on (liian) hektistä, en kerta kaikkiaan jaksa neuloa mitään uutta enkä energiaa vaativaa. Silloin on hyvä neuloa niitä tuttuja turvaneuleita; kaksois-, kolmois- ja miljoonaskappaleita samoista neuleista. Onneksi värivalinnat tekevät neuleista edes vähän eri näköisiä.

Seiskaveikan vaaleanpunaisesta jämäkerästä ja muutamista harmaista jämistä sain neulottua vielä yhdet jämäsukat. Vaaleanpunaisen ja harmaan yhdistelmä toi mieleeni vahvasti lapsuuden ufo-karkit, jotka polttivat kitalaen karrelle.
Ufosukat
Malli: Laila's socks by Nancy Bush
Lanka: Novita 7 veljestä 93 g
Puikot: 3,5 mm

Koska irtohihat olivat niin kivat ja ohuita jämälankoja oli paljon jäljellä, aloitin toisetkin irtohihat. Näistä tuli omasta mielestäni tasapainoisemmat kuin niistä vihreistä, koska neuloin jokaisen isomman kirjoneuleraidan väliin samanlaiset pilkkuraidat.
Kirjoneulerannekkeet
Malli: Fair Isle Cuffs by Julie Williams
Lanka: fingering-jämiä yht. 52 g seuraavasti:
- tummanharmaa 2 g
- vaaleanharmaa 10 g
- luonnonvalkoinen 8 g
- tummansininen 16 g
- keskisininen 8 g
- savunsininen 14 g
Puikot: 3 mm

Kummityttö keksi irtohihoille myös uusia käyttötarkoituksia:
Yllättävän pienillä keränlopuilla nämä saa tehtyä. Harmi vaan, että varasto ei näytä kyllä kutistuvan yhtään.

Tunnisteet: ,

tiistaina, toukokuuta 01, 2018

Tilaustupsupipo

Vaikka edellisessä postauksessa julistin, etten neulo tilausneuleita niin silti tässäkin postauksessa sellainen on. Annoin kuvausassistentilleni neulelahjakortin lahjaksi ja hän toivoi uutta tupsupipoa.

Suunnitteluun vierähtikin useampi tovi, koska pipon väriä piti miettiä tarkkaan. Suunnilleen kaikki värit käytiin läpi mustasta kirjavien kautta valkoiseen. Valkoinen sopi kyllä paremmin kuin hyvin, koska varastostani löytyi sopivasti muutama kerä puhtaanvalkoista merinoa.

Ensimmäisestä piposta tuli vähän liian lyhyt. En kuitenkaan jaksanut purkaa, koska olin jo kastellut pipon ja taas ällistynyt merinon venähtämisestä. Lanka riitti onneksi toiseenkin pipoon ja viimeiset metrit pyöritettiin tupsuihin.


Tupsupipo
Malli: Resoripipo by Pirjo Brax 
Lanka: Drops Baby Merino 74 g (tupsullinen) ja 40g (pieniempi tupsuton)
Puikot: 3 mm

Tänä vuonna esikoisella oli huhtikuussa hengästyttävät kolme turnausviikonloppua. Leksa-turnaus Järvenpäässä oli oikein mukava, koska pääsin vierailemaan Lentävässä Lapasessa. Kuolasin ja hypistelin ihastuneena erityisesti Ilun lankoja. Kävelin ulos paria huivilankaa ja muutamia puikkoja rikkaampana. Kuvassa on Lentävän Lapasen lankojen lisäksi myös yksi aiemmin ostettu alpakkahuivilanka.
Jääkiekkokausi on nyt jälleen onnellisesti ohi. Toivoa sopii, että bloggaustahtini tiivistyy.

sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2018

Eläkelahjoja

En ole aikoihin neulonut juuri kenellekään tilauksesta. Tilaustyö kun on kirjaimellisesti työ ja silloin neulominen muuttuu harrastuksesta suoritukseksi. Lisäksi tilaustöissä stressaa se, tuleeko neuleesta riittävän hieno tilaajan mielestä.

Nyt pitkän tauon jälkeen huomasin kuitenkin suostuneeni tilausneulontaan, mutta siihen oli perustellut syyt. Sukkapari seiskaveikasta on tuttua ja turvallista neulontaa, sitä ei tarvitse erikseen pähkäillä eikä neulomisessa mene tuhottomasti aikaa. Lisäksi tiesin pyytäjän arvostavan neuleita, koska hän neuloo itsekin. 

Yllätin itsenikin neulomisnopeudellani; sain langat perjantai-iltana ja maanantain vastaisena yönä sain sukat valmiiksi. Neuloin kyllä kieltämättä paljon, sunnuntaina en juuri muuta kyennytkään tekemään, kun lihakset oli auton töytäisyn jäljiltä hellänä (onneksi kuitenkin selvisin säikähdyksellä ja pelkillä lihaskivuilla). Sunnuntaina oli ihanaa myös avata terassineulontakausi ja tikutella auringonpaisteessa tunnin verran.

Eläkesukat
Malli: Varressa 58 s, terässä 56 s, ranskalainen kantapää ja sädekavennus
Lanka: Novita Seitsemän veljestä 125 g
Puikot: 3,5 mm

Omasta mielestäni sukista tuli sellaiset kuin yhdessä suunniteltiin ja saajakin vaikutti tyytyväiseltä. Jatkan kuitenkin tilaustyölakkoani. Vaikka nautinkin näiden sukkien neulomisesta niin sain silti jonkinlaisen stressin aikaiseksi. Onkohan koko varmasti sopiva? Entä jos saajan jalka onkin keskimääräistä leveämpi? Laittaisinko varmuuden vuoksi muutaman silmukan enemmän? Tätä vatkasin edestakaisin ennen neulomista ja vielä sen aikanakin. Lahjakoriin neulominen on huomattavasti helpompaa, kun saa neuloa sellaista kuin tulee ja saaja saa itse valita sopivan neuleen.

Lahjakorille olikin käyttöä, kun vanha työkaverini jäi eläkkeelle. Huomasin lahjakoria järjestellessäni, että kummasti on kori joulun jäljiltä jäänyt vajaaksi. Erityisesti villasukkia oli vähänlaisesti. Kun työkaveri valkkasi lahjakseen tossut niin tossuja ja sukkia jäi vielä vähemmän. Taitaa olla niin, että tulevaisuuden lankavarastossani puolet langoista saa olla paksua sukkalankaa, koska villasukilla on lahjakorin paras menekki ja koska tykkään neuloa niitä. Kaivelin toiveikkaana paksujen sukkalankojen jämät esille. Ehkä yhdet vaaleanpuna-harmaat saan näistä tehtyä, sitten täytyy ostaa lisää lankaa.

Tunnisteet: ,

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2018

Värisilmän koulutusta

Lankavarastossani jämiä ja erilaisia keränloppuja riittää ja riittää. Sehän tarkoittaa mitä parhainta lähtötilannetta kirjoneuleille. Kirjoneuleen neulominen on ihan ok ja tykkään tosi paljon kauniista kirjoneuleista. Mutta kuka suunnittelisi ne lähes täydelliset, yhteensopivat värit ja kuviot? Kas siinä pulma.
Erilaiset kirjoneulerannekkeet ja -hihat ovat kiinnittäneet katseeni kuin magneetti. Sellaiset siis piti saada aikaan. Jo mallin päättäminen vei tolkuttomasti aikaa. Kävi klassisesti; kaikkien harharetkien jälkeen se ensimmäinen oli sittenkin paras. Siihen vain tarvittiin 10 eri väriä. Jouduin vähän soveltamaan, kun löysin omistani vain 7 omasta mielestäni yhteensopivaa.

Suunnitteluvaihe oli aivan maaninen, mutta tiesin, että päätöksiä on tehtävä, muuten kaikki aika olisi valunut hukkaan. Kauan siis tähän meni, mutta onneksi pähkäily ja säätäminen eivät olleet turhaa.

Kirjoneulerannekkeet
Malli: Fair Isle Cuffs by Julie Williams
Puikot: 3 mm
Lanka: fingering-jämiä yht. 48 g seuraavasti:
- vaaleanvihreää 20 g
- herneenvihreää 14 g
- tummanvihreää 2 g
- vaaleanpunaista 8 g
- korallia 6 g
- kirkkaanpunaista 4 g
- valkoista 4 g

Mallin ainoa puute on se, että kuviot eivät menneet tasan silmukkamäärien kanssa, kuten kuvasta (valitettavasti) näkyy. Tämä siis perfektionisteille tiedoksi. 
  Eiväthän ne täydelliset ole, mutta ihan riittävän hyvät!

Tunnisteet: ,