lauantaina, helmikuuta 16, 2019

Kassia ja pussukkaa

Haikukkaroiden valmistumisen jälkeen katselin hupenevaa hahtuvakasaa. Näistä saattaisi syntyä jonkinlainen pehvanalunen jäähallin kylmää penkkiä vasten. Tuumasta toimeen.

Toisen puolen väkersin Ten Stitch Blanketin ohjeella. Vähän loppui lanka kesken ja tummanvihreän värivaihdon huomaa kyllä selvästi. No eipä se sieltä hanurin alta mihinkään näy. Toisen puolen neuloin hirsimökkipalaseksi epämääräisiä jämiä yhdistellen. Nämä värit muistuttavat kyllä paistettua kananmunaa pannulla eikä se ollut tarkoitus, mutta...olkoot. Niin loppuun tietyt värit neuloin, että jouduin virkkaamaan palat yhteen pienillä pätkillä. Onneksi riitti!

Kannustajan kassi
Malli: Ten Stitch Blanket by Frankie Brown ja Hirsimökki (ilman ohjetta)
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva ja Virtain villan hahtuva 106 g
Puikot: 5 mm

Pehvanalunen muotoutui kassiksi. Sisällä kulkee kätevästi jäähallineulomus ja varsinaiseen käyttöön päästessään sisään voi sujauttaa vaikka solumuovinkin. Eipä enää palella pakaroita!

Hahtuvakassin lisäksi sain kasattua valmiiksi toisenkin kassin. Alunperin näistä paloista piti tulla tyynynpäällinen, mutta into loppui kesken. Odottelin intoa useamman vuoden. Ei näkynyt. Muuta oli siis keksittävä. Tähän kassiin mahtuu ainakin IPad tai vaihtoehtoisesti bujo-kalenterini. Saas nähdä, tuleeko käytettyä.


Wannabe-Babette
Malli: Babette by Kathy Merrick
Lanka: Novita Florica 75 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Tunnisteet: ,

lauantaina, helmikuuta 02, 2019

Työsukat

Töissä päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä olen luovuttanut ja heittänyt sisäkengät nurkkaan. Kun työ on kuitenkin lattialla istumista, konttimista ja patjoilla pomppimista, en jaksa potkia kenkiä pois ja etsiskellä niitä taas seuraavassa hetkessä (jolloin ne löytyvät jo jonkun yksivuotiaan jaloista). Hiihtelen tyytyväisenä  paksuissa villasukissani, joita ei tarvitse ottaa pois ennen patjalla pomppimista ja uloslähtökin vähän nopeutuu, kun jalat voi survoa villasukkineen päivineen talvikenkiin. (Kyllä, joskus minuuttikin on kaksivuotiaalle liikaa odottelua ja siinä ehtii tapahtua vaikka mitä.)

Tarvitsen siis lisää paksuja villasukkia, mieluiten iloisen kirjavia. Jämistä löytyi violettia pääväriksi ja raidoiksi turkoosia, pinkkiä, vaaleanpunaista ja oranssia. Lisäksi ajattelin mennä siitä mistä aita on matalin, eli päättelin raitalangat neuloessa. En ole oikein keksinyt siistiä ja vaivatonta tapaa päätellä raitalankoja. Tästä neuloen päättelystä jää raitaan pieni sahalaita, kuten kuvasta näkyy.

Russian join -liitos taas on rasittavan työläs ja värinvaihtokohtaa saa säätää urakalla. Magic knot puolestaan avautuu valmiista sukasta. Sen tavallisen neulalla päättelyn koen niin työlääksi, että sukkien viimeistelyyn saattaa kulua puolikin vuotta. Vaikeaa siis on.
Työsukat
Malli: se tavallinen (48 s)
Lanka: Novita 7 veljestä ja Gjestal Janne yht. 134 g
Puikot: 3,5 mm

Oikein tuli hyvät ja sopivat heti kertaheitolla. Se nyt tietenkin vähän on miinusta, että jämäsukkia varten pitikin ostaa uusi kerä violettia, mutta tällä kulutustahdilla saan senkin neulottua seuraaviin työsukkiin.

Tunnisteet: ,

lauantaina, tammikuuta 26, 2019

Haikukkarot

Vuodesta toiseen tavoitteenani on ollut kutistaa lankavarastoa. Haaveilen, että jonain päivänä saisin ostaa langat suoraan puikoille ja varastosta löytyisi lähinnä pari kerää sukkalankaa ja jämiä. Mitä pienemmäksi varasto on kutistunut, sitä enemmän siellä on suhteellisesti ollut jämiä. Tästäkin vuodesta tulee siis edellisvuosien tapaan jämävuosi.

Olen kokeillut erilaisia tapoja innostua jämistä. Jossain vaiheessa otin käsittelyyn aina yhden lankalaadun kerrallaan. Esimerkiksi hahtuvista syntyi aluksi muutama laukku, sitten jämistä oli tarkoitus tulla kolikkokukkaroita ja vihoviimeisistä metreistä jotain kynäpehmusteita. Laukkuihin saakka suunnitelma piti hyvin (ja laukut olen näköjään blogannut vuonna 2017).
Kolikkokukkarotkin sain hyvin alkuun ja itse neulomisessa ei aikaa juuri vierähtänytkään. Kriteerit täyttävien hain hammasvetoketjujen etsimiseen sitten virahtikin aikaa muistaakseni monta viikkoa. Löysin kuin löysinkin vihdoin haluamani valkoisen superlyhyen paksuhampaisen vetoketjun. Tässä vaiheessa ajattelin, että loppu sujuukin kuin itsestään. Väärin arvattu.

Vetoketjujen asettelu ja ompeleminen oli niin työlästä hommaa, että jouduin pilkkomaan työn osiin. Neulasin vetoketjun kerrallaan paikalleen ja kukkarot seisoivat nuppineuloineen päivineen keskeneräisten korissa varmaan vuodenpäivät ennen kuin toimeennuin nyt joululomalla pistelemään kukkarot valmiiksi. Jes!
Vähän ne kupruilevat huonosta säilytyksestä johtuen, mutta eivätköhän asetu, kun pääsevät käyttöön.
Haikukkarot
Malli: Coin Pocket - Monster Fish by Daniela Nii
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva n. 20 g/hai
Puikot: 5,5 mm

Mitä tästä siis opin? No ensinnäkin sen, että kyllä lomilla kannattaa leväyttää keskeneräiset lattialle, jotta muistaa mitä siellä on. Lisäksi loma-aikoina on enemmän aikaa keskittyä työläisiinkin ompeluhommiin. Kolmanneksi, laitoin joululomalla oikein listan kaikista keskeneräisistä bujo-kalenteriini ja poimin sieltä muutaman aktiivisempaan käsittelyyn. Ja tämä on toiminut! Viikolla en ehdi enkä jaksa miettiä yhtään mitään energiaa vaativaa, mutta viikonloppuisin yritän tehdä edes yhtä jumittavaa työtä. Nyt, kun työt ovat listalla, muistan saman tien, missä olen menossa ja voin tarttua ajattelua vaativaan keskeneräiseen työhön, sen sijaan, että aloittaisin koko rumban alusta. Kehitys kehittyy, ja minä sen mukana!

Tunnisteet:

keskiviikkona, tammikuuta 02, 2019

Inventaarion aika

Vuosi on jälleen kulunut ja on aika katsahtaa lankavarastoihin. Jostain syystä saan omituista tyydytystä näistä epämääräisistä laskelmistani ja erityisesti siitä, että varastossani näkyy kuin näkyykin vähenemistä, vaikkei vauhti aina päätä huimaakaan.
Viime vuonna tyrmistyin, koska varasto painoi saman 8,5 kg kuin edellisvuonnakin. Tänä vuonna luvut ovat seuraavat: olen neulonut laskujeni mukaan 3492 g ja ostanut / saanut 2100 g. Lankaa siis kuluu enemmän kuin tulee ja se on hyvä. Ällistyttävää on kuitenkin se, että lankavarastoni painaa enää vain 5,5 kg! Olen kyllä lahjoittanut kummallisia jämiä aktiiviselle kummitytölleni ja näitä jämiä en muistanut punnita ennen lahjoitusta. Toisaalta, ehkä viime vuonna sittenkin tein jonkin mittausvirheen ja tänä vuonna se korjaantui. Yksi lysti, hienoa on se, että viiden kilon rajapyykki häämöttää jo tosi lähellä.
Pohdin paljon tulevan vuoden tavoitteitani ja sääntöjäni. Jatkan samalla vanhalla, hyväksitodetulla tyylillä eli inspiraation iskiessä kaivellaan ensin varastot ja vasta sen jälkeen suunnataan kauppaan. Koska innostuksen säilyminen vaatii kuitenkin jotakin uutta, sain idean varaston koon rajoittamisesta. Langoille on varattu yksi sängynaluslaatikko ja se riittää tällä hetkellä oikein hyvin. Isompi ongelma syntyy pursuavasta keskeneräisten korista. Tänä vuonna haluan keskeneräisten mahtuvan helposti tähän punaiseen koriin. Tekemistä on vielä. Mutta onneksi löytyy intoa.
Lisäpotkua keskeneräisten työstämiseen sain blogin joulukalenteripostauksista. Huomasin konkreettisesti, miten nopeaa viimeistely on, kunhan vain aloittaa. Yhdessä illassa ei ehdi neuloa kummoistakaan neuletta, mutta ehtii viimeistellä montakin juttua. Yritän pitää tämän asian hyvässä muistissa. (Ja neulat ja sakset helposti saatavilla.)
Opettelin jotain uutta ja piirtelin lankavarastoni päälle lisätietoja. Kuva on kamala, mutta hyvin informatiivinen. Olen valitellut useita kertoja, miten vähän sukkalankoja varastossani on. No onhan niitä, lähes neljäsosa. Se on tietenkin totta, että paksuuserot rajoittavat yhdistelyä, mutta kyllä noista muutamat kirjoneulesukat saa. 

Näillä eväillä kohti vuotta 2019. Saas nähdä, mitä se tuo tullessaan.

maanantaina, joulukuuta 24, 2018

Viimetingan sukat

Viimeisen luukun pitäisi olla isoin ja tajunnanräjäyttävin. No ei ole. Kävi taas se tavallinen tarina eli viimeinen joululahja valmistui melko lailla viime tipassa. Mutta mitäpä olisi joulu ilman viimetinkaa?
Viimetingan lahjasukat
Malli: perinteinen ranskalaisella kantapäällä ja nauhakavennuksella
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3mm

Tähän se joulunodotus taas päättyi, pieneen kiireeseen. Nyt haluan kuitenkin nauttia kiireettömistä joulunpyhistä, hyvästä ruuasta, mahtavasta seurasta ja joulutunnelmasta.

Hyvää joulua meille kaikille!

Tunnisteet:

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2018

Joulukorttikuusi

Oi voi. Jouluflunssa yllätti tunnollisen työntekijän. Toivon hartaasti, että kaktus kurkusta katoaa ennen aattoaamua.

Olen harmitellut joskus sitä, miten joulukortit katoavat ruokapöydän uumeniin yhteen kasaan. Yksi vuosi keksin viritellä ne välioveen joulukuusen muotoon. Siinä ne ilahduttavat ainakin minua koko joulun ja voin halutessani lueskellakin niitä.
Ja ohhoh. Enää yksi postaus ja sitten onkin jo jouluaatto! Mihin kaikki aika katosi?

lauantaina, joulukuuta 22, 2018

Joulusukka

Joskus maailman aikaan haaveilin neulovani itselleni joulukalenterin: 24 pikkuista sukkaa samaan naruun. Suunnittelun asteelle tämä on jäänyt. Yhden sukan sain kuitenkin pakerrettua.
Tämä sukka kuuluu sarjaan aika tavaran kaupitsee. Neuloin joskus esikoisvauvalle huovutettavat sukkatossut. Myös prototyyppejä kertyi ennen kuin sain aikaan sopivat versiot. Tämä sukka on siis peräisin reilun 10 vuoden takaa. (Apua! Onko se pyörinyt joululaatikossa niin kauan!) Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika tavaran kaupitsee. Varsinainen sukka oli siis valkoinen, nyt pykäsin siihen nuo kirjailut ja yläreunan lenkkeineen.
Joulusukka
Malli: Perinteinen
Lanka: Virtain villan hahtuva ja kirjailuun punainen jämälanka, yht. 15 g
Puikot: Jaa-a. Ehkä 4 mm tai 5 mm?