Ilonpilkahdus

Olen vuoden alusta neulonut kahta työtä kerrallaan, perheelle ja lahjaksi, helppoa ja vähän vaativampaa, hitaampaa ja nopeampaa. Tähän saakka tämä on tuntunut tosi hyvältä ratkaisulta, mutta nyt tuli eteen umpikuja.



Pojalle on kesken raitavillapaita, josta loppui lanka. Kauhun hetkien jälkeen Ravelrystä löytyi kuin löytyikin tätä vuosikertalankaa, mutta postia joutuu kuitenkin aina vähän odottelemaan. Pakkotauko.



Siskon lahjasukat jumittavat. Pitäisi päästä sovittamaan, mutta ei huvittaisi viedä vastasyntyneelle ainuttakaan mahatautia omasta tai poikien päiväkodista. Siispä odotellaan vielä ainakin viikko. Pakkotauko.

Seuraavaksi jonossa olivat suuren sukkahaasteen helmikuun sukat. Aloitin Florentinet 7 veljeksestä. Liian leveät. Seuraavaksi puikoille Kiertoradalla. Sama vika. Koska ärsytys oli jo liian suurta, päätin pistää puikoille vanhat tutut Saltkråkanit parilla lisäsilmukalla. Palmikot tummasta langasta tuntuivat jo ajatuksena kidutukselta, niinpä oli pakko ostaa lisää lankaa, mutta kauppaan en päässyt heti. Pakkotauko.

Istuin sohvannurkassa työtä vailla. Josko odottaisi seuraavaan päivään? Koska jo muutenkin kiukutti kaiken säätämisen jälkeen, annoin itselleni kuitenkin luvan aloittaa uuden pikkuneuleen: paksuilla puikoilla, varastolangasta ja tarpeeseen. Sillä ehdolla, että tekisin sen aivan valmiiksi saman tien. Ja niin kävi, että sain kuin sainkin uuden kaulurin!



Pitsikauluri
Malli: Crofter's Cowl by Gudrun Johnston
Lanka: Gedifra Extra Soft Merino, 50g
Puikot: nro 5




Lanka oli aivan unelmanpehmeää. Merinovilla on suuri ensirakkauteni ja sellaisena taitaa säilyäkin. Koska kerä oli vähän vajaa, jouduin päättelemään kaulurin toisella langalla. Ostin juuri kummitytön kaulahuivia varten Dropsin Extra Fine Merinoa ja langat muistuttivat ällistyttävän paljon toisiaan, metrimääriä myöten.

Ihana pikkutyö kaikkien vastoinkäymisten keskellä.