sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2016

Merinohuppari

Olen ollut uusien lankojen suhteen tiukassa kurissa. Varsinaisesti en ole lankalakossa, mutta saan ostaa lankaa ainoastaan todella perustelluista syistä (tyyliin lanka loppuu keskeneräisestä neuleesta tai tarveneuleelle ei löydy lankaa omasta varastosta). Homma on toiminut aika hyvin, ekan vuosipuoliskon aikana olen hankkinut lankaa vain 250g, joista olen neulonut lähes saman tien 150g.

Dropsin alen aikana kävin surffailemassa kyllä verkkokauppojen sivuilla, mutta suljin sivut määrätietoisesti. Myöhemmin tajusin, että vaikka nyt on kesä, vilukissa esikoinen todellakin tarvitsee syksyksi uuden villapaidan. Villapaidalle oli viime talvenakin käyttöä monen monta kertaa ja poika jo vähän nyrpeänä totesi kavereiden kysyneen, eikö hänellä ole muita paitoja kuin raitavillapaita. (Ymmärrän kyllä, vihreä raitapaita oransseilla joustinneuleilla jää epäilemättä hyvin mieleen.)
Uuden paidan väritoivetta ei ollut vaikea arvata, lempiväri kun on nykyään musta. Ehkä musta villapaita ei jää myöskään kavereiden mieleen niin helposti. (Tosin jos jää, voi äiti aina neuloa uuden.) Poika suhtautui vähän nihkeästi uuteen villapaitaan, vaikka lupasin neuloa siitä hupparimallisen.
Mustaa merinoa olikin vaikeaa löytää enää alen viimeisinä päivinä mistään riittävää määrää. Yllätin itsenikin ja tilasin langan kirjakaupasta. Mutta aina ei voi voittaa, langat olivat kahdesta eri värierästä. Sain kuitenkin järjesteltyä langat niin, että värierät katkeavat saumoissa eli hihat ja huppu on tehty toisesta ja vartalo-osa toisesta värierästä.

Jouduin myös säätämään koon kanssa, koska lankani oli ohuempaa. Lisäksi jännitti se, miten paljon merino pesussa venähtäisi. Onneksi kaikki sujui kuin tanssi ja paidasta tuli juuri sopivan reilu. Kerrankin!
Merinohuppari, koko n. 140cm
Malli: Pojan neulehuppari by Minna Metsänen (malli 22 Novita Kevät 2013)
Lanka: Drops Merino Extra Fine yht. 516g
Puikot: nro 4

 
Inhoan viimeistelyhommia yli kaiken, mutta jälkikäteen jaksan ihastella viimeisteltyjä yksityiskohtia. Hupun pääntieltä poimitut silmukat ovat ihanan siistit. Ohjeessa huppuun olisi tullut päälaelle näkyvä sauma, mutta sinnittelin ja silmukoin sauman. Onneksi jaksoin.


Haastavinta oli kiinnittää etukappaleen halkion reunat siististi kiinni. Tämä piti pariin otteeseen purkaa, eikä se vieläkään ole täydellinen, mutta ihan riittävän hyvä.

 
Kaikesta alkunihkeydestä huolimatta poikakin oli lopputulokseen tosi tyytyväinen. Jes!

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Tosi kiva huppari ja juuri oikean kokoinen. Ihastelen myös viimeisteltyjä yksityiskohtia, toivottavasti huppari päätyy ahkeraan käyttöön.

10:05 ap.  
Blogger Ripsu said...

Kiitos! Mäkin toivon hupparille lukuisia käyttökertoja ja uskonkin niitä tulevan (paitsi jos talvi on ennätyslämmin).

9:55 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home