Pakkopullaa
Ihmisellä on sitten lyhyt muisti. Aloitettuani syksyllä työ, mietin kovasti kiitoslahjoja perhekerhon ja muskarin ohjaajille. Sain sen surullisenkuuluisan neronleimauksen: neulonpa lahjat itse! Jälkikäteen taas mietin, että kuinkahan monta kertaa olen vannonut, etten tähän enää ryhdy.
Muskariope sai lahjansa melkein ajoissa.
Perhekerhon ohjaajat ovat saaneet odotella omiaan kauan. Varsinaiset tumput valmistuivat ajallaan, mutta ne koristelut, ne koristelut..
Lopulta oli pakko tehdä diili itseni kanssa: ennen koristelujen valmistumista en saa neuloa kuin pojan tylsiä 2o 2n -villahousuja. Ja valmistuivathan ne, villahousut mukaan lukien. Villahousuista tosin puuttuu pari pientä "koristetta". Saas nähdä, kuinka kauan niiden valmistuminen vie.
Muskariope sai lahjansa melkein ajoissa.
Perhekerhon ohjaajat ovat saaneet odotella omiaan kauan. Varsinaiset tumput valmistuivat ajallaan, mutta ne koristelut, ne koristelut..
Lopulta oli pakko tehdä diili itseni kanssa: ennen koristelujen valmistumista en saa neuloa kuin pojan tylsiä 2o 2n -villahousuja. Ja valmistuivathan ne, villahousut mukaan lukien. Villahousuista tosin puuttuu pari pientä "koristetta". Saas nähdä, kuinka kauan niiden valmistuminen vie.
posted by Ripsu at 9:27 ip.
2 Comments:
Hienoja tuli ja lahjan saajat ovat varmasti tyytyväisiä.
Yritän saada pakotusmenetelmällä pareja parittomille sukille valmiiksi. Ei siis uusia neuleita ennen kuin sukat on paritettu...
Merruli, toivottavasti tosiaan lahjan saajat ovat tyytyväisiä.
Mullakin pakkoneulonta jatkuu, aina vähän ensin jotain tylsyyttä ja sitten jotain kivaa. Toimii, ainakin vielä :)
Lähetä kommentti
<< Home