Hiekkalaatikkoneulontaa

Muistan, miten viime kesänä luin hämmästyneenä muutamastakin blogista, että ihmiset neulovat samalla kun ulkoilevat lastensa kanssa. Jatkoin juoksuani poikani perässä ja pyörittelin epäuskoisena päätäni, tuo ei kyllä ikinä onnistu meillä.

Tänä kesänä poika on vähän rauhoittunut (tai siis juoksee edelleen, mutta pysyy paremmin puistoalueella) ja päätin kokeilla. Ei se mitään ota jos ei annakaan. Ja voi ihmetys! Olen viihtynyt aiemminkin puistoissa muiden äitien ja isien kanssa, mutta nykyään ei enää harmita, vaikkei puistossa olisikaan muita.

Puistoneuleen on kyllä oltava yksinkertainen ja omenapipon omppuosa täytti tämän vaatimuksen. Niinpä punaisia omenapipoja syntyi kerralla kolme. Kaksi lähti lahjoiksi, mutta tämä viimeinen jäi meille.



















Omenapipo


Puistoneuleiden vastapainoksi täytyy iltaisin neuloa jotain toisenlaista. Nämä Sweetheart socks -sukat näyttävät edelleen kivoilta, mutta langaksi täytyy löytää jotain Sisua ohuempaa. Aikaisemminkin puikkoni ovat vääntyilleet, silloin syyllisiä ovat olleet mm. siskon jalka, oma takapuoli tai pojan kävelykeppileikit, mutta tällä kertaa nämä kakkosen puikot vääntyivät ihan vaan neuloessa. Jätän siis leikin suosiolla kesken.