Ihana joulu

Onpas ihana joulu takana. Anoppi passasi ruuat pöytään, serkut viihdyttivät poikaa ja äiti sai neuloa hyvässä seurassa. Voiko enempää toivoa?

Neuletapaamista vietin pitkin joulua välillä seniorin ja välillä juniorin kanssa. Hyvin tuntui juniori (9v.) olevan kärryillä neuletapaamisen tärkeistä periaatteista; tutkimme yhdessä neulekirjaa ja keskustelimme sujuvasti langoista ja neuletiheyksistä. Jouduin pyyhkimään kuolat suupielistä joulupöydän lisäksi myös sohvapöydän ääressä. Seniori kaivoi aarrearkustaan malabrigo-lankaa. Miten maa voi päällään kantaa jotain noin ihanaa?

Koska pukilla on näin hyvät hovihankkijat, on lahjakin mieluinen:













Olin juuri miettinyt, että villasukkagarderoobissani tummanruskea on aika heikosti edustettuna. Ei ole enää! Nyt täytyy löytää vielä se täydellinen malli. Silmukkamerkeistä olen ikikiitollinen, omat helmityötaidot kun on mitä on. Chibi oli myös iloinen yllätys ja pääsi jo käyttöön. Kiitos tontuille, lahja on ihana!

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin muuttua edes vähän positiivisemmaksi. Niinpä totean pojan haalarista vain, että jos ne olisivat housut, ne olisivat valmiit. Puolimatkan krouvissa siis ollaan. Pitäisiköhän järjestää harjakaiset?