Muistoja

Eräänä sateisena iltapäivänä päätin kaivella lankavarastojani ja törmäsin mumman perintölankapussukkaan. Voi mikä lapsuusmuistojen aarreaitta!

Oi...tästä sinisestä langasta mumma teki mulle ja siskolle pipot. Aika kuumat. Ja tästä langasta täti sai villapaidan, vuosi oli varmaan 1979 ja hiusten latvat föönattiin ulospäin. Ja näistä sisko kuusvee sai hiirisukat, tosin hännät (=päättelemättömät langanpäät) katkaistiin turvallisuuden nimissä. Sisko murjotti.

Suurin osa langoista oli tuntemattomia suuruuksia. Villaa vai akryyliä? Hitsi kun ei tiedä eikä jaksais ruveta polttamaankaan. Sitten muistin: nyhtyri mummahan laittoi vyötteet aina säntillisesti kerien sisään. Muutama löytö:














Sari-lankaa. Tää saattaa huopuakin.















Monta pikkunyssäkkää Marimbaa. Saisko tästä pienen kirjoneuleen vaikka pojalle?















Myös tavallista Novitan Nallea, mutta voi miten ihania ruskeita! Näistä sukat.

Olipas ihana iltapäivä. Samalla rupesin miettimään että kenelle minä jätän lankavarastoni perinnöksi? Muisteleekohan joku niiden äärellä elämäänsä? Täytyypä ruveta laittamaan vyötteet kerien sisälle.

Ps. Oon mä neulonutkin. Siskon paidasta on torso valmiina. Siunattu se ihminen, joka neuvoi viimeistelemään kappaleita sitä mukaa kuin ne valmistuu. Ellen tekisi näin en saisi ikinä mitään valmiiksi.