Jälleen viime tingassa

Noin vuosi sitten marisin neulekiireestä ja vannoin (noin sadannen kerran) etten ikinäikinä enää neulo mitään, millä on deadline. Arvaahan sen, kuinka kävi.

Hyvin kävi! Noin niinkun loppujen lopuksi... Palmikkoneule valmistui pojan 1-vuotiskuvaan, mutta edellisenä päivänä oli kyllä minuuttiaikataulu. Onneksi poika ymmärsi nukkua päiväunensa ja alkuiltansa hienosti. Kun viimeinen nappi oli kiinni, kello löi 11 kertaa. Haukotti. Ikinä en kuitenkaan ole viimeistellyt neuletta näin rivakasti!















Viimeiset tuskanhiet sai pyyhkiä otsalta vasta aamulla. Neule oli onneksi sopiva ja kuvauskelpoinen. Malli vaan ei ollut aamulla kovin kuvauskelpoinen.




































Kalastajapaita
Malli: Zoe Mellor (kirjasta Double Knits)
Lanka: Viola 190g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Tykkään paidasta paljon! No, ei taida olla olemassa palmikkoneuletta, josta en pitäisi. Erityisesti pidän tästä palmikosta:



















Hihassakin on kivat palmikot:


















Mutta miten ihmeessä hihan helmineulesaumasta saa siistin?

Aloitellessani paitaa hihkuin onnesta. Ohjeet oli nimittäin tehty viimeisen päälle. Ei mitään "lisää tasavälein 10 s" vaan rautalankaversiona "neulo 5s, tee lisäys, toista". Harmi vaan, että ohjeiden silmukkamäärät olivat virheelliset. Se siitä riemusta. Meni muutama tähtien tanssi sivu suun, kun ynnäsin oikeita silmukkamääriä. Lisäksi opin taas arvostamaan suomalaisohjeiden palmikkokaavioita (ohjeessa nämä palmikot oli pelkästään kirjoitettuna versiona) sekä kaavakuvia neuleen kappaleista (aika hankala pingottaa, kun ei ole mittoja, joihin verrata). Kaikesta loppumarinasta huolimatta paidasta tuli onneksi kiva.