sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2012

Perintölankahuivi

Näinä ruuhkavuosien neuleaikoina olen kovasti miettinyt, että mitä oikein kannattaa neuloa. Ennen nimittäin pidin itseäni enemmän prosessineulojana; sillä, että sai jotain valmiiksi ei ollut niin suurta merkitystä kuin sillä, että sai vain neuloa. Nykyään on ihan kiva, että jotain saa joskus valmiiksikin (johtuu ehkä siitä, että muu elämä on koko ajan jotenkin keskeneräistä). En jaksa myöskään neuloa tällä hetkellä mitään suurta säätämistä vaativaa, kun ei siihen säätöön ole aikaa eikä jaksamista.



















Huivit täyttävät nämä vaatimukset: koko on aina sopiva, saa tikutella (yleensä hyvän) ohjeen mukaan eikä tiheydelläkään ole niin väliä. Kaunistakin tuppaa tulemaan miltei aina.

Mumman varastolangoista löytyi ohutta Pirta konelankaa, joka huusi haluavansa huiviksi. Niinpä täti sai lahjaksi huivilupauksen perintölangasta. Mallin hän sai valita sentään itse.



















Perintölankahuivi
Malli: Joyce (YuLian) Yu: Budding Shawlette
Lanka: Pirta konelanka n.70g ja Teetee Elegant n. 30g
Puikot: nro 4,5




















Ihan ilman säätöä en kuitenkaan selvinnyt. Ensin loppui lanka. Hämmästyksekseni löysin paikallisesta lankakaupasta melkein samanväristä ja -vahvuista lankaa. Teetee Elegant kyllä ikävästi korosti konelangan karheutta, mutta oli muuten iloinen uusi tuttavuus. Ihanan pehmeää!

Toinen säätö syntyi langan riittävyydestä. Ajattelin neuloa langan ihan loppuun saakka ja niin totisesti tein. Päättelykerroskin jäi tekemättä. Toisella kerralla onnistui paremmin, vaikka viimeiset kerrokset nielevätkin aina uskomattoman paljon lankaa.


















Vähän heikkoa tämä huivin kietominen vielä on, mutta sen verran innostuin tädin huivista, että oma on pakko laittaa pian puikoille. Kukahan vaan kerisi ensin 1400 metriä ohutta merinosilkkiä?

1 Comments:

Anonymous hillanen said...

Kaunis huivi.

11:37 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home