Elossa ollaan!

Onpas ollut hirvittävän pitkä tauko blogin päivittämisessä. Tyylilleni uskollisena jatkan kuitenkin sitkeästi, vaikka tahti olisikin välillä hyvin rauhallinen. Olen huomannut, että tarvitsisin jonkinlaisen rutiinin tähän päivittämiseen ja alkusyksystä löysinkin sille oivallisen raon sunnuntaiaamuisin, kun pojat katsoivat piirrettyjä. Aamupiirretyt olivat välillä tauolla ja näköjään samalla myös blogi.

Viime vuonna osallistuin jälleen jämälanka-knit-alongiin, jossa tavoitteena oli neuloa 15 haastetta jämälangoista. Joulukiireiden jälkeen palasin tähän haasteeseen ja huomasin, että enää kolme työtä puuttuu. Tikutin hulluna välipäivinä valmiiksi siis pari työtä.

Karvatossut
Malli: Simple Garter Stitch Slippers by Hanna Leväniemi
Lanka: Schoeller & Stahlin Fortissima socka ja Novita Kid Mohair, yht. 60g,
Puikot: nro 3,5

Karvatossut vastaavat haasteeseen "yhdistä eripaksuiset langat". Menin siitä mistä aita on matalin ja neuloin tossut kahdella eripaksuisella langalla. Jouduin vähän epämukavuusalueelleni; en tykkää yhtään meleeratusta pinnasta, mutta mohairlangan kaveriksi ei löytynyt riittävästi samanväristä vihreää. Pidin kuitenkin kiinni mohairlanka-ajatuksesta, koska joskus joku mainitsi mohairin hyvästä kulutuksenkestosta. Saan sukkani aina nopeasti rei'ille, joten pakkohan tämä väite on testata. Tossuohje sinänsä oli ilahduttava löytö, todella yksinkertainen, mutta virkattu sauma tekee siitä kauniin ja viimeistellyn. Täytyy testata, josko nämä korvaisivat isäni rakastamat palatossut, näitä kun olisi isän sanoin "palio nätympi teherä".

Kissa-pesukarhu
Malli:Ovetti amigurumi by Ilaria Carili
Lanka: Novita Kotiväki, yht. 6g
Koukku: nro 1,75

Myös amigurumi/lelu/maskotti jämälangoista oli tekemättä. Nyt oli siis aika testata pääsiäismunayllätyskotelon päällystysohjetta (voittaako tällä jo jonkin sanahirviöpalkinnon?). Ja toimiihan se. Seuraavalla kerralla etsin kyllä käsiini sen 2mm koukun, nyt oli virkatessa melkein etusormet verillä. Myös hyvin pitävä liima on ostoslistalla. Koristelutaitonikin kaipaavat vielä harjoitusta, yritin tehdä kissaa, mutta esikoispoika arveli otuksen esittävän "pesukarhua tai jotain".

Yritin epätoivoisesti tikuttaa vielä kolmatta työtä valmiiksi, mutta aika loppui kesken. Työssä piti käyttää vähintään seitsemää jämälankaa ja nämä kirotut vaakatilkkupeitot hoitavat sen kategorian mainiosti. (Viimeistä muuten viedään, onneksi. Eikä ikinä enää tämän jälkeen.)

Peiton palat on kyllä yhdistetty, mutta reunukset jäivät vaiheeseen. Alunperin ajattelin lahjoittaa tämän peiton johonkin keräykseen, koska liian rumana se tuskin kelpaisi kenellekään tutulle/sukulaiselle. Lahjoituspeitoksi se on liian pieni, joten sille piti neuloa kunnon reunat. Suureksi kiukukseni huomasin jo neulomieni reunojen kiristävän ja sama kiristys päätyi myös hermoihin. Tosin, jos en laitakaan peittoa hyväntekeväisyyteen, voin hyvällä omatunnolla purkaa reunat ja jättää peiton pikkupeitoksi vaikka autoon. Siellä nyt ei ole peiton kuosilla paljon väliä. Hmm... Palaan tähän peittoon vielä myöhemmin.