Luojan lykky (Ripsun blogi)

Joululahjat osa 2

2012-01-07T21:30:00.006+02:00

Joulupallot eivät olleet ainoa neulejoululahja. Isänikin sai lahjaksi kovasti toivomiaan palatossuja. Aiemmin äiti on pitänyt isän tossuissa, mutta viime jouluna tuli puhetta, että enää ei tossuneulonta äitiä sytytä ja että kaikki vanhat tossut ovat jo puhkikuluneet.

Palatossut (23s)
Lanka: Novita 7 veljestä + jämälankoja yht. 160g (10g per neliö)
Puikot: nro 3

No ei tossuneulonta kyllä minuakaan suuremmin sytytä, mutta näissä on monta muuta hyvää puolta. Ensinnäkin on kiva neuloa lahjaksi, kun tietää, että lahjan saaja oikeasti arvostaa ja että lahja menee käyttöön. Toisekseen tossut nielevät kivasti 7 veljestä -lankaa, jota olen vähän hämmentyneenä lankalaareissani pyöritellyt. Kolmanneksi näihin tossuihin voi tikutella kaikki ne ihmeellisen väriset jämälangat, joille ei ole vuosiin keksinyt mitään käyttöä. Samalla voi keksiä uusia väriyhdistelmiä, tossuissa kun ei ne epäonnistuneetkaan kokeilut juuri haittaa. (Kylläpäs olikin huimat kokeilut näissä kuvien tossuissa...)

Tähän samaan hengenvetoon voinkin ylpeänä kehuskella, että lankadieetti on tänä vuonna pitänyt paremmin kuin uskoinkaan. Lupasin vuoden alussa ensisijaisesti olla kokonaan ostamatta lankaa tai jos pakottava tarve tulee vastaan niin langan pitää päätyä heti puikoille, ei varastoon. Ainoastaan kaksi kerää humpsahti varastoon. Totesin kyllä, että sama linja jatkukoon myös tänä vuonna, langankulutus kun on tällä hetkellä niin minimaalista.

"Kyllon hyvät!"

Matalapainetta

2011-12-31T23:50:00.006+02:00

Blogi rohisee henkitoreissaan, mutta en luovuta. Josko tästä matalapaineesta selviäisi ensi vuonna vähän väljemmille vesille. Uusi arki on vienyt veronsa; töiden aloitus, poikien päiväkotiarki ja loputon astmaatikkojen flunssakierre ei ole jättänyt paljoa aikaa bloggaamiselle.

Kaikesta huolimatta sain lahjottua läheisiäni myös itsetehdyillä lahjoilla. Kun näin ensimmäisen kerran Arnen ja Carlosin joulupallot se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Myös sisko ihastui ikihyviksi ja kitkutin kolme palloa lahjaksi.

Joulupallot
Malli: Arne & Carlos
Lanka: Novita Florica (n.5 g, en muistanut punnita)
Puikot: nro 2,5

Huomasin, etten enää tarvitse sukkapuikkoja enää pyöröneuleisiin. Kun vaihdoin pyöröpuikkohin niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Olen myös tyytyväinen pallojen kokoon, Floricalla ja 2,5 puikoilla tuli sopivan kokoisia minun makuuni. Viimeistely taas vei aikaa, mutta kyllä silitysraudan esiinkaivaminen kannatti. Kirjoneule siistiytyi ihan silmissä.

Nämä on niin ihanat! Ensi vuonna sitten omaankin kuuseen.

Parempi hihatin

2011-08-16T21:31:00.007+03:00

Olen ollut hyvää hihatinta vailla jo vuosia ja varsinkin juhlien alla ja kesäisin tarve on ollut huutava. Kesämekkojen kanssa olen ollut ilman, juhlissa on ollut pakko käyttää Shimmeriä, vaikka se valuu pullonkaulaharteiltani kuin vesi. Inhoan yli kaiken vaatteita, joita täytyy koko ajan kiskoa johonkin suuntaan; vyöttömiä farkkuja, liian lyhyitä paitoja ja valitettavasti myös shimmeriä.

Tänä kesänä iskin silmäni fasOLAn kauniiseen hihattimeen ja vaikka ohje on hyvin, hmm... vapaamuotoinen, päätin kokeilla, ihan vaan tarkistaakseni olisiko tämä malli hartioilleni passeli.

Pitsihihatin
Malli: fasOla
Lanka: Novita Butterfly 140g
Puikot: nro 3,5

Kyllä, pysyy huomattavasti paremmin kuin shimmer. Ehkä jopa liiankin napakasti. Silti tykkään tästä paljon ja shimmer saa luvan lähteä kirpparilaatikkoon.

Lankalakkolaisena kiskoin pitkin hampain varastostani pari pölyttynyttä Butterfly -kerää. Inhokkilankaa kahdestakin syystä: ensinnäkin lanka tarttuu joka ikiseen ihokarheumaan ja toisekseen se kutistuu pesussa. Ei ihme, että on jäänyt laatikon pohjalle. Lanka kuitenkin yllätti iloisesti, ilmeisesti kesällä käsien iho on sen verran pehmeämmässä kunnossa, ettei tarttumisesta ollut tietoakaan. Neulominen oli muutekin ihanaa; koska ajattelin vain testata mallia, en mittaillut mitään vaan neuloskelin vain sinnepäin. Pari virhettäkin livahti pitsiin, mutta koska korjaaminen olisi näkynyt enemmän ja koska purkamaan en viitsinyt ruveta niin annoin olla. Ihanan vapauttavaa! (Ja eikös se yksi virhe kuulukin olla, siitä tietää, että se on käsin tehty, hih.) Kittanuuden lisäksi se vähän ärsyttää, että reunavirkkaukset eivät suostu pysymään aloillaan, mutta olkoot sitten kippuralla.

Enää on siis yksi ongelma selätettävänä. Koska lanka kutistuu, en ole kastellut neuletta ollenkaan. Mennään tällä, kunnes sössään tähän jossain juhlissa suklaata. Katsotaan sitten kenelle lahjoitan pikkuruisen hihattimen.

Kivijärvi - Kouvola - Lemi - Ylihärmä -sukat

2011-07-31T22:39:00.005+03:00

Ihana mieheni osti joululahjaksi Knitting on the road -kirjan, mutta sukan sukkaa en ole koko keväänä ehtinyt neulomaan. Nancyn opastamana otin siis reissuneuleeksi villasukat (tosin en sentään ohutta lankaa enkä haastavaa mallia).

Tiedän neulojia, jotka nimenomaan lomilla ehtivät neulomaan kadehdittavan paljon. Minä en. Neulomisen kannalta reissujen parhaimmat hetket osuvat automatkoihin. Mies ajaa, minä tikutan ja pojat kiljuvat takapenkeiltä biisitoivomuksiaan. Valitettavasti tämän kesän reissumatkat kuluivat junassa ja auton ratissa.

Reissusukat
Malli: Nancy Bushin Denmark
Lanka: Novita Nalle ja Nalle aloe vera yht. 75g
Puikot: nro 3

Muuten sukat ovat pilkulleen ohjeen mukaan, mutta romuluisen ja korkean jalkapöytäni vuoksi jouduin lisäämään kiilakavennusten väliin aina yhden lisäkerroksen. Kärjen silmukoinnista tuli myös niin ruma, että vedin vain silmukat ronskisti yhteen. Ja nyt sukat istuvat kuin hanska!

Valkkasin lankavarastosta punaisen Nallen jämät ja tiesin heti, ettei lanka riitä. Silti ärsytti käydä ostamassa uusi kerä. Se täytyy kuitenkin todeta, että Nalle aloe vera ainakin liukuu paremmin puikoilla, saas nähdä miltä se tuntuu jaloissa.

Murheenkryyni numero yksi

2011-06-12T21:52:00.006+03:00

Ufojen selätyskampanjasta päivää. Tänään on tarjolla purkamisen ja uudelleenneulomisen riemuvoitto vuodelta 2009.

Pojan palmikkoneule
Malli: Garnstudio
Lanka: Novita Alabama 300g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Tämä palmikkoneule on tehty samalla ohjeella kuin oranssi palmikkoneule ja koska olen fiksu ihminen niin ihan ilman mittaamisia, pelkästään oranssin neuleen perusteella totesin, että etu- ja takakappaleet kaipaavat tässä mallissa lisää pituutta kymmenisen senttiä. Tuumasta toimeen. Kun sovitin neuletta pojalle, helma olikin omituisen pitkä. Vasta tässä vaiheessa astui järki mukaan kuvioihin ja vertasin neuletta vanhaan sopivaan neuleeseen. Öh, helma liian pitkä, hihat lyhyet. Hihapyöriöt purkuun ja uutta putkeen, helmasta taas pätkä pois. Nyt suhteet ovat oikein, mutta poika liian pieni.

Mitä siis opin? Josko ensi kerralla vihdoin muistaisin kaivaa kaapista jo alkuvaiheessa jonkin sopivan vaatteen, johon tekelettään voi verrata. Ei kuitenkaan mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Ensimmäistä kertaa kokeilin neuleen lyhentämistä ullan ohjeen mukaan ja olipas huomattavasti helpompaa poimia silmukat (ohuelle) puikolle jo ennen purkamista.

Kiva siitä tuli kaikesta huolimatta.

Plääh

2011-05-18T22:03:00.006+03:00

Lamaannuttava neuleplääh takana. Luulin, ettei se ikinä edes iskisi tänne. Yksi syy on ehkä Ravelryn Lankalaatikon UFOjen selätyskampanja, joka ei todellakaan ole ollut vaivatonta valmista. Samalla myös muistin, miksi kyseiset neuleet ovat jääneet korin pohjalle. Säätäminen (= purkaminen-neulominen-purkaminen-eiku oliko se edellinen kuitenkin parempi) vie järjen. Ja myös ilon neulomisesta.

Pojan slipoveri
Malli: Lea Petäjä, Novita 4/2002 (malli 30)
Lanka: Novita Alabama 200g, Novita Virkkauslanka (3-kertaisena) 15g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Tämä slipoveri ei kuitenkaan kuulunut UFOihin vaan se on malliesimerkki siitä, miten kaikki menee putkeen. Ei purkamista, ei pähkäämistä, sen kuin tikuttaa ohjeen mukaan eteenpäin. Jopa pään- ja kädenteiden joustimet asettuivat kertaheitolla siististi. Lisää tällaisia!

Onneksi myös edes pari niistä ikivanhoista keskeneräisistä neuleista on joko valmiina tai valmistumassa. Ehkä seuraavaan päivitykseen ei kulu paria kuukautta. Ehkä.

Suara siliä

2011-03-22T21:32:00.007+02:00

Maailman helpoin joululahja (ainakin antohetkellä) on lahjakortti. Toki se on vähän tylsä ja siitä puuttuu mahdollisuus onnistumisen elämykseen, kun osaa valita toisen sukkiin värin ja mallin prikulleen oikein. Toisaalta siitä puuttuu myös mahdollisuus suureen pettymykseen, kun kohdalleen ei osunut väri, malli eikä kokokaan. Niinpä täti sai joululahjaksi lahjakortin lapasiin tai sukkiin. Toiveena oli lämpimät punaiset lapaset.

Huovutetut lapaset, koko M
Malli: Marja Venäläinen
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva 90g
Puikot: nro 4

Ohje oli loistava. Ensin vähän mietitytti neuloa hahtuvaa nelosen puikoilla,kun Virtain Villan hahtuvat olen neulonut vähintään viitosilla, mutta onneksi uskoin sokeasti ohjetta, koska näistä tuli tosi hyvät ja tädille just sopivat. Itselleni jos tekisin niin neuloisin peukalon vähän suuremmaksi, mutta itse tungenkin hahtuvalapasiin aina toiset lapaset alle.

Tarjouduin vielä koristelemaan lapasia, mutta täti totesi: "Paree suara siliä kun huanosti kruusattu." (Ei hän kuulemma tarkoittanut, etteikö olisi luottanut mun taitoihin, kunhan tykkää enemmän yksinkertaisista :) )

Lapasten seuraksi pesukoneeseen pääsi virkattu valkoinen pannunalunen ja.. no, katsokaa itse.

Vaaleanpunaista peltiä. Noh, huovutettaessa aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Palmikkopipoja

2011-03-07T20:43:00.009+02:00

En ole koskaan oikein innostunut pukemaan poikiani prikulleen samanlaisiin vaatteisiin. Miettiessäni poikien duffeleihin sopivia pipoja sain kuitenkin mielestäni kivan idean samantyylisistä pipoista. Tai no, samanlaisista, mutta eri värisistä.

Koska kaikki on tässä taloudessa aina vähän sinnepäin niin eipä nämä pipot tee poikkeusta. Olisin mieluusti etsinyt just eikä melkein duffelien väriset langat, mutta siinä tapauksessa nämä pipot olisivat valmistuneet ehkä kesällä. Tähän on siis tyytyminen.

Palmikkopipo ja lapaset
Malli: ChemKnits
Lanka: Novita Luxus Cloud, yht. 110g
Puikot: nro 4

Palmikot ovat kivoja ja tässä pipossa niitä on ainakin tarpeeksi. Neuloin ensin beigen pipon ja Luxus Cloudin kestävyys tuli testattua saman tien. Aloitin nimittäin palmikko-osuutta kolme kertaa eri silmukkamäärillä ja kerran neuloin pipon loppuun asti vain todetakseni, että liian tiukka tuli. Hyvin Cloud kuitenkin kesti purkamisen sen enempiä nuhjaantumatta.

Jouduin siis beigessä pipossa soveltamaan taas omiani eli lisäsin pipoon pari palmikkoa ja palmikoiden välisistä nurjista raidoista tein kolmen silmukan levyisiä. Ja vihdoinkin kaiken purkamisen ja säätämisen jälkeen olin tyytyväinen pipoon. Toivottavasti se nyt mahtuu vielä ensi talvenakin, ettei käyttöikä jää turhan lyhyeksi.

Palmikkopipo ja lapaset
Malli: ChemKnits
Lanka: Sandnes Lanett kaksinkertaisena 110g
Puikot: nro 5

Tummansinisen tein tunnollisesti ohjeen mukaan, mutta näin jälkiviisaana siinäkin olisi kannattanut joustimen jälkeen lisätä silmukoita. Kyllä se näinkin toimii ja pysyy pojan päässä, mutta muoto on pallon sijasta puikula. Palmikot kiristävät vähän liikaa joustimen jälkeen.

Onneksi en usein neulo mustia tai tummansinisiä neuleita. Kyllä oli silmät kovilla tihrustaessani kerroksia illan pimeinä tunteina. Eikä kuvaaminenkaan vaivatonta ollut, kuten valitettavasti huomaatte.

Lahja- ja pistopähkäilyä

2011-02-14T20:52:00.011+02:00

Tutuntuttu sai kolmannen vauvan ja kiitollisuudenvelassa halusin tehdä vauvalle jotain omin kätösin. Mielellään jotain järkevää, käyttökelpoista ja nopeaa. Mutta mitä? Kolmas kun perii kaiken tarpeellisen sisaruksiltaan.

Kävi klassisesti; pähkäilin niin pitkään, että siinä ajassa olisin neulonut jo vaikka mitä. Niinpä päätin nopeasti pistää puikoille nallehaalarin kaverit nallepipon ja -lapaset.

Nallepipo ja -lapaset
Malli: Debbie Bliss, Novita 4/2000 (laskin silmukat uudelleen ja lisäsin lapasiin anturat)
Lanka: Novita Wool n. 65g ja vähän Floricaa
Puikot: nro 3

Ei niin pientä työtä etteikö siitä jotain oppisi. Tällä kertaa sisäkorvien ja käpälien kiinnitys tuotti vaikeuksia. Yleensä ompelen kaikki neuleiden saumat vuoropistoilla, mutta se vei ihan tuhottomasti aikaa eikä lopputulos ollut kovinkaan siisti, ainakaan vaivaan nähden. Ja kuva näyttää tässä kyllä paremmalta kuin todellisuus.

Luotospistot sai unohtaa saman tien ja myös laakapistot tekivät pinnasta suttuisen. Loppujen lopuksi kiinnitin sisäkorvat tikkipistoilla. Lopputulos ei juurikaan eroa vuoropistosaumasta, mutta aikaa ja hermoja säästyi.

Eipä tässä työssä tainnut se pitkä pähkäily valitettavasti näkyä yhtään mitenkään. Itse asiassa mietin, miksi yleensä teen asiasta näin vaikean? Itse kun olen omien lasten kohdalla ilahtunut jokaisesta sukkaparista ja pyyhesetistä. Ehkä seuraavalla kerralla teen yksinkertaisesti sitä, mikä omasta mielestä tuntuu kivalta neuloa, käytännöllisyydestä viis.

Pojan palmikkopaita

2011-01-30T22:15:00.011+02:00

Ennakointi. Miten vaikeaa se onkaan. Ihan nolottaa tunnustaa, että esikoinen oli alkutalven ilman villapaitaa. En osannut kuvitellakaan, että paukkupakkaset alkaisivat jo marraskuussa. Paita siis puikoille pikaisesti. Yksivärinen sileä neule (vaikka värinä olikin herkullinen oranssi) ei kuitenkaan inspiroinut. Palmikot inspiroivat, mutta kiireessä yksi sai riittää.

Pojan palmikkopaita
Malli: Garnstudio, muokattuna (vaihdoin palmikkomallin ja siirsin sen sivuun)
Lanka: Jaegerin Baby Merino DK 260g
Puikot: nro 4 ja 4,5

Aluksi sileä nurja mietitytti, pelkäsin, ettei se anna käsialalle mitään anteeksi. Onneksi kuohkea lanka armahti ja upotti pienet epätasaisuudet. Kaikkein iloisin olin kyllä siitä, että summamutikassa lätkäisty palmikko osui juuri kohdilleen käden- ja pääntiekavennusten väliin.

Se kyllä harmittaa, että luotan liian sokeasti lastenneuleiden ohjeisiin. Neuleen laatikkomainen muoto mietitytti aina välillä, mutta koska neuloin 5-6-vuotiaan kokoa 4,5-vuotiaalle niin arvelin, ettei se voi olla liian lyhyt. Kyllä se voi. Hihoissa piisaa, helmassa ei.

Täytyy siis tehdä lisäpalat helmaan. Silmukointihan kun onkin niin lempipuuhiani. Huokaus.

Tanttatamineet

2011-01-16T21:16:00.017+02:00

Nyt iski keski-ikä. Ja kovaa. Katsokaa vaikka itse.

Keski-ikäinen lastentarhanopettajahan se siinä, töihin lähdössä.

Kokeilin taas, josko pääsisin huivinkäyttökammostani eroon. Kaulahuivillehan keksin kyllä hommia eikä sen kietomisesta tarvitse stressata. Iso oli mielessä, keskikokoinen tuli.

Swallowtail shawl
Malli: Evelyn A. Clark, Interweave Knits Fall 2006
Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka (?) 50g
Puikot: nro 4

Sai olla kyllä viimeinen kerta, kun neuloin nyppyjä huiviin. Hirvittävää nyhertämistä, enkä edes varsinaisesti pidä niistä. Muuten huivi kyllä miellyttää silmääni. Niinpä villaannuin ja haaveilen seuraavasta, silkkivillaisesta, isosta, ehkä tummanruskeasta huivista.

Pitsipipo
Malli: Garnstudio 102-3
Lanka: Sandnes Lanett 55g
Puikot: nro 2,5

Pipon kanssa kävi taas köpelösti. Piti tulla baskerimainen, mutta tuli aika... istuva. Kyllä tämä käyttöön pääsee, mutta se täydellisen pipomallin metsästys jatkuu edelleen.

"Kun itse tekee saa sellaisen kuin tulee."

Vain häntä puuttuu

2011-01-06T21:43:00.008+02:00

Jaahas, jospa loppiaisen kunniaksi repäisis ja päivittäis blogin. Elossa siis ollaan, selitykset sikseen.

Kummitytön nallehaalari on jälleen pitkäaikaisprojekti vailla vertaa. Vuonna miekka ja kivi siskoni näki Debbie Blissin nallehaalarin kuvan ja tilasi sen vauvalleen, vaikkei silloin ollut tietoa lapsen tulevasta isästä vauvasta nyt puhumattakaan.

Nallepuku
Malli: Debbie Bliss, Novita 4/2000, malli 35
Lanka: Novita Florica (muistaakseni alle 300g)
Puikot: nro 3

Alkutalvesta 2009 sain luvan aloittaa. Vauva kasvoi mahassa hienoilla käyrillä ja koska isäkin on neuvolatädin määritelmän mukaan skrode, kokovalinta 70 cm tuntui oikealta. Pieleen kuitenkin meni. Vauva syntyi etuajassa ja olikin pikkarainen, Bliss taas oli oma itsensä ja haalarista tuli suurenlainen. Vauva olisi mahtunut haalarin lahkeeseen. Korin pohjalle häpeämään koko tekele.

Jouluna 2009 tulipalopakkasten aikaan havahduin todellisuuteen ja kursin neuleen kasaan. Napinläpilista jäi kyllä vähän kaivelemaan, samoin se, että neuleen pinnasta ei tullut niin tasainen kuin mitä olisin halunnut.

Mutta kyllä on kuulkaa haalari kuulemma herättänyt huomiota. Tai sitten se on se haalarin ja söpön kummitytön yhdistelmä. Väliä hällä, kummitäti on silti ylpeä molemmista!

Pipopuristus

2010-10-08T21:21:00.010+03:00

Nyt meni hermot omaan saamattomuuteen. Nuppineuloja ei ole edelleenkään löytynyt ja sama viimeistelyläjä tuijottaa syyttävästi käsityökorista. Siirsin korin tyynesti työhuoneeseen; poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta pakkohan sitä nyt on saada puristettua parin syyspipon verran ennen kuin on lumi maassa.

Raitapipo
Malli: Jostain Modasta (laitan heti, kun löydän)
Lanka: Novitan Mini, 70g yhteensä
Puikot: nro 4

Tähän pipoon otin mallia Sandnesilta ja kun sain pipon valmiiksi, huomasin myös tiinaf:n neuloneen samantyylisiä pipoja. Mä olen jotenkin näiden nupopipojen ylin ystävä, tämäkin miellyttää mun silmääni kovasti.

Karviainen
Malli: Villapeikko
Lanka: Idénan Bamboo, 50g
Puikot: nro 5

Pikkuveljen haalariin sopivaa lankaa löytyi tasan kerän verran varastosta. Veikkasin sen riittävän juuri ja juuri ja oikeassa olin, jäljelle jäi n. 5m. Pipo on ihanan pehmeä, mutta armottoman lutru, antennikin roikkuu parin käyttökerran jälkeen surullisena pitkin päätä. (Laitoin siihen myöhemmin vetosolmun ja taas sojottaa.)

Kohopipo
Malli: oma
Lanka: Rowan RYC Bamboo Soft, 50g
Puikot: nro 3,5

Viisastuin edellisestä sen verran, että valitsin tähän bambupipoon ohuemmat puikot, jos vaikka pysyisi pipo kuosissaan paremmin. Auttoi. Jälleen silittelin pipoa ihastuneena, on se vaan niin pehmeä ja sileä. Ja nuhruinen. Jo neuloessa neuleen alareuna nöyhtääntyi. Lisäksi lanka halkeili pahasti neuloessa, kierre hajosi täysin ja kerä piti keriä pariin otteeseen uudelleen ennen kuin pipo oli valmis. En ehkä valitse tätä lankaa suurempiin töihin. Mutta pehmeä ja ihana pipo siitä tuli!

No niin, eihän se ollut niin vaikeaa. Pitäisikö tässä samalla saamattomuusraivolla pingottaa pari neuletakin kappalettakin? Ai niin, mutku ne nuppineulat... Argh!

Lehtiköynnökset

2010-08-15T21:35:00.010+03:00

Polyyppi poistettu, kämppä kaupattu ja uuteen muutettu. Rästilistalla on enää päättelykeijun vierailu, mutta eipä ole näkynyt.

Pakko oli siis kääntää vastahakoinen katse viimeisteltävien läjään. Näistä oli onneksi helppo aloittaa.

Lehtiköynnös-sukat
Malli: Marja Airaksinen
Lanka: Arwetta 65 g
Puikot: nro 2,5

Sukat ovat olleet listalla siitä saakka, kun näin strillan todella ihanat polvisukat. Lankakin löytyi omista varastoista. Arwettalla on kyllä kova koitos edessä, kun Sandnesin Sisukaan ei ole selvinnyt kunnialla tämän emännän mahtavasta marssitahdista. (Odotan Arwettalta kyllä 120 %:sta suoritusta, langan koostumuskin kun on 100% merinovillaa, 20% nylonia. Tosin nöyhtää näyttää jo kantapäissä olevan.)

Ohje oli mainio, mutta pitsineulemallin kanssa sekoilin aluksi. Kun vihdoin pääsin vauhtiin, en millään meinannut oppia sitä ulkoa. Aina piti uuden lehden aloituskohdassa luntata. Korpesi. Toisen sukan puolivälissä hihkuin, mutta kävi kuin entiselle likalle, joka mummolan vanhalla Nopsalla pyöräillessä hihkui: "Tällähän pääsöö lujaa!" ja heti seuraavassa hetkessä löysi itsensä ojan pohjalta ruohotupsut käsissä. Rupesin nimittäin vartta neuloessani taivastelemaan leveää sukansuuta. Olin keksinyt muutaman langankierron lisää ihan omasta päästäni.

Loppupäättely vei myös useamman viikon, kun en mistään meinannut löytää hyvää ohjetta silmukointiin. (Onneksi tajusin viimein katsoa myös omaa kirjastoani. Pitäisi varmaan selailla opuksiaan vähän säännöllisemmin, köh.) Ei sujunut päättely ihan kuin tanssi, mutta hullu ei huomaa ja viisas ei virka.

Hengissä ollaan!

2010-04-04T22:27:00.005+03:00

Kun arki on työntäyteistä, neulominen on elinehto, bloggaaminen näköjään ei. Eikä myöskään neuleiden viimeinen silaus.

Gnomey hat
Lanka: Novita Isoveli ja 7 veljestä, yhteensä n. 100g
Puikot: nro 6

Gnomey II on ollut valmiina ja käytössä jo kuukausia, mutta vasta eilen sain väkerrettyä siihen tupsut. Parasta tässä pipossa on ehdottomasti pojan ilo tupsukoista! Toiseksi parasta on se, että sain käytettyä pipoon viimeisetkin valkoisen Isoveljen jämät. Lankalaatikoissa alkaa olla jo väljempää, hyvä!

Neliöpipo
Lanka: Novita Wool 50g
Puikot: nro 3

Oranssin pipon historia on samanlainen. Alunperin aioin kirjoa lentokoneen heijastinlangalla, mutta se ei millään taipunut peittämään oransseja silmukoita moninkertaisenakaan. Täytyy keksiä sille jotain muuta käyttöä. Paras oivallus kirjomisen aikana oli se, että kun kirjoo välillä ylhäältä ja välillä alhaalta, saa kirjottua myös "puolikkaita" silmukoita eikä tule niin jyrkkiä porrastuksia. (Voisiko sitä sen selvemmin sanoa...)

Lopuksi pääsiäistoivotukset lankomiehen munanlämmittimen kera :)

Pari pipoa

2010-01-31T21:37:00.006+02:00

Tarvitsin itselleni uuden pipon, koska Beaumondeni on osoittautunut liian pieneksi. Löysinkin kivan mallin ja löin silmukat puikoille. Aika alkuvaiheessa rupesi myös tämän pipon koko arveluttamaan, niinpä aloitin alusta ja lisäsin kaikkiin mallikertoihin muutaman silmukan.

Quick cabled hat
Malli: Lion brand yarn
Lanka: Novita Isoveli 80g
Puikot: nro 5

Epäilemättä ensimmäistä versiota parempi, mutta silti liian pieni. Höh. Piposyndrooma iskee taas. En tajua, päänympärykseni on oikeasti pieni, mutta näköjään jollain on vielä pienempi. Käyttöön tämä on päässyt, koska muutakaan ei ole, mutta seuraava pipo on jo suunnitteilla.

Poika halusi kaivinkonepipon ja sellaisen myös sai. Harsin kaivinkoneen kiireessä paikalleen, jotta pipo saatiin käyttöön ja ajattelin korjaavani asian joskus myöhemmin (ja bloggaavani pipon vasta sen jälkeen). Mikään ei kuitenkaan ole niin pysyvää kuin väliaikainen. Siinä ne harsinpistot on edelleen eikä pipoon sopiva välikausipuku taida enää ensi keväänä mahtua pojalle...

Kaivinkonepipo
Malli: neliöpipo (144s, pituus 21cm)
Lanka: Novita Bambino 50g
Puikot: nro 2,5

Kyllä aika tavaran kaupitsee

2009-12-27T22:28:00.006+02:00

Oikeasti tässä bloggauksessa pitäisi esitellä paljon pipoja, mutta koska niiden viimeistely on näköjään liian ylivoimaista puuhaa niin sijaistoimintona bloggaan sukat.

Nämä vihreät sukkalangat ovat olleet muhimassa lankavarastossani jo reilut viisi vuotta. Välillä olen neulonut muutaman mallitilkun, mutta kun ei niin ei. Ratkaisu oli loppujen lopuksi yksinkertaisempi kuin luulinkaan, kiitos jälleen Ravelryn.

Raitasukat
Malli: Rosemary Waits
Lanka: Schoeller + Stahlin Fortissima Socka yht. 55g
Puikot: nro 2,5

Nappasin Rosemaryltä lähinnä raitaidean. Kantapää on ranskalainen (kai?) ja kärjessä on sädekavennukset. Kärkikavennusten aloituskohtaa etsiessä sai taas säätää useampaan kertaan, mutta nyt sukat istuvat hyvin. Parasta on ehkä kuitenkin väri. Vihreät on (pian) vaatteheni kaikki.

Lahjoja

2009-11-08T14:38:00.004+02:00

Vapaa-aika on vähentynyt radikaalisti toisen lapsen myötä. Ehdin kyllä edelleen neuloa vähäsen, mutta bloggaaminen näköjään jää. Onneksi esikoinen opetti jo aikoinaan, että aika aikaa kutakin.

Kaverin lapsi vietti synttäreitä ja kysyin äidiltä lahjatoiveita. Lapasista kuulemma on puutetta ja keltaiset kelpaisivat. Niinpä tein leijonalapaset

Leijonalapaset
Malli: peruslapanen, koristeluihin mallia ravelrystä
Lanka: Novita Wool Puikot: nro 3,5

Koska visuaalinen silmäni loistaa edelleen poissaolollaan, koristeluihin tuhraantui todella paljon aikaa. Lopputulos kuitenkin tyydytti minua ja myös vanhempaa poikaa, hän vaati itselleen samanlaiset.

Olen myös yllättänyt itseni; muskariopen joulumuistaminen on korttia vaille valmis. Oikeasti en olisi ollut näin aikaisin liikkeellä, mutta halusin palavasti testata Novitan Puro -langasta raitahuivia. Itse en kuitenkaan sellaista tarvinnut, mutta värit näyttivät aivan muskariopen väreiltä. Toivottavasti tykkää.

Puro-huivi
Malli: Noro -striped scarf
Lanka: Novita Puro, värit Kanervikko ja Ruska, molempia yksi kerä
Puikot: nro 4,5

Nauratti taas neuloessa. Miten ihmeessä voin olla näin rajoittunut? Aluksi raidat näyttivät oikein kivoilta, violetin eri sävyjä ja vähän vihreää, mutta siinä vaiheessa, kun ruosteenruskea ja sinivihreä rupesivat kilpailemaan keskenään, halusin jo purkaa koko jutun. Päätin kuitenkin jatkaa ja sinne ne riitasoinnutkin näyttävät sekoittuvan. Ehkä pitäisi neuloa enemmäkin näitä raitahuiveja, voisi oma värimaailmakin vähän avartua.

Möbius

2009-09-17T21:52:00.004+03:00

Tieto Ällistysmiehestä sai muutamiin ikuisuusprojekteihin vauhtia; ellen tee näitä nyt, nämä eivät valmistu ikinä!

Lupasin viime syksynä siskon anopille möbius-huivin kiitokseksi yösijasta. Sopivan langan ja värin etsimiseen kului muutama kuukausi. Sen jälkeen huivin aloitus aiheutti muutaman harmaan hiuksen. Sain huivin kyllä kiertymään, mutta aloitus erottui rumasti. Neuloin koko ajan neuletta käsijarru päällä ja sysäsin sen syrjään saman tien, kun löysin jotain kiinnostavampaa neulottavaa. Myös koko mietitytti, mutta sitä ei päässyt kesken työn mittailemaan ja helmineulekin veti vinoon. Sutta ja sekundaa oli tästä siis syntymässä.

Pakko oli kuitenkin jatkaa valmiiksi ja kerrankin kaikista pahoista enteistä huolimatta lopussa kiitos seisoi!

Möbius-huivi
Malli: Drops Design
Lanka: Austermann Alpaca Silk n. 200g
Puikot: nro 5

Aloitus toki erottuu, mutta niin se näyttää erottuvan Ravelryn perusteella muidenkin huiveista. Enää harmittaa ainoastaan se, että kaikkien tuskien vuoksi en huomannut nauttia ollenkaan ihanan langan neulomisesta.

Tuliaiset

2009-09-02T21:47:00.005+03:00

Ei nyt oikein mene putkeen tämä harmaa arki. Tässä on yksi sun toinen ollut sairaana ja sairaalassakin (ei onneksi mitään vakavaa), toivottavasti nyt syyskuussa elämä jo helpottaisi.

En ole varsinainen tuliaisihminen, mutta hakumatkoille jopa minäkin varauduin tuliaisilla. Vaatimuksia oli muutama: mieluusti itse tehtyä, suomalaisesta villasta ja jotakin, jolle on käyttöä. Olin ajatellut tällä toisella kerralla viedä kasan villasukkia, mutta koska kiire yllätti, piti keksiä jotain nopeampaa.

Kuusi pannunalustaa, lumihiutaleita Suomesta. Toivottavasti lahjansaajilla on näille käyttöä.

Saapui viesti, pa-ra-pa-pam-pam

2009-07-28T14:09:00.004+03:00

Kevään ja kesän juhlat yllättävät mut joka vuosi samalla tavalla kuin talvi yllättää autoilijat. Niinpä taas huhtikuun loppupuolella heräsin toukokuun alussa oleviin kevätjuhliin. Ei muuta kuin perinteinen slipoveri puikoille ja aikaa vastaan neulomaan.

Hiki hatussa neuloin, kunnes tajusin, että päiväkodin juhlathan ovatkin ulkojuhlat! No, laitetaan slipoveri sitten muskarin kevätjuhliin. Ei laitettu. Ne juhlat juhlittiin kotona kuumeessa. On slipoverille kuitenkin ollut jo pari kertaa käyttöä ja loppukesästä on tiedossa vielä ainakin kahdet juhlat.

Pojan slipoveri
Malli: itse sävelletty
Lanka: Novita Mini, valkoista 160g, tummansinistä 30g
Puikot: nro 3,5

Pieni rumpalipoika (Kuvassa poika siis soittaa rumpuja, jotka eivät näy. Vieressä oleva nuottiteline leikkii mikrofonia.) soitti meille myös viestin:
Saapui viesti, pa-ra-pa-pam-pam,
Luo käydä pikkuveikan, pa-ra-pa-pam-pam,
Nyt häntä kantaen, pa-ra-pa-pam-pam,
Ja yöllä valvoen, pa-ra-pa-pam-pam,
ra-pa-pam-pam, ra-pa-pam-pam,
Riemuin kiittäen, pa-ra-pa-pam-pam,
Kumartaa

Tieto Ällistysmiehestä yllätti perheemme täysin ja blogin hiljaiselon aikana kävimme hakemassa hänet kotiin.

Eka hali.

Ps. Kiitos Tikrun mami! Valitettavasti mulla ei taida olla aikaa opetella linkittämistä, mutta olen silti erittäin otettu blogin ekasta tunnustuksesta!

Tuhkimon sisarpuoli

2009-04-19T21:31:00.005+03:00

Huh, nyt on pojan kolmista synttäreistä selvitty ja voi jällen keskittyä tavalliseen arkeen.

Paraphernalioita neuloessani huomasin järkytyksekseni, että kaikissa sukissani kantapäät ovat joko hiuki tai jo puhki. En tajua, millainen kantapääastuja oikein olen, kun saan sukkanikin alle vuodessa puhki. Pakko siis aloittaa sukkatalkoot.

Olipas virkistävää neuloa tavallisesta seiskaveikasta jotain muutakin kuin pelkkää sileää neuletta. Kiitos Elina, luot minuun uskoa, että paksustakin langasta voi loihtia upeita palmikkosukkia!

Saltkråkan
Malli: Elina Norros
Lanka: Novitan Seitsemän veljestä
Puikot: nro 3,5

Ainoa harmi tässä on se, että sukista tuli liian pienet. Pitäisi leikata pala kantapäästä pois. Taidan kuitenkin tyytyä helpompaan vaihtoehtoon ja laittaa uudet sukat puikoille.

Pikku toukka paksulainen ja sen kaverit

2009-04-05T21:48:00.005+03:00

Kyllä sitä ihminen vaan itsensä tuntee. Pari viikkoa kului viimeistelyihin, viikko kuminauhan ostamiseen ja viikko kuvaamiseen. Valmista tuli kuitenkin.

Tuunatut Vilsongit
Malli: Sirkku Siiskonen
Lanka: Novita Florica 170g, muutama metri Novita Woolia toukkiin
Puikot: nro 3

Tein ulkosyrjiin palmikot, joihin pujottelin toukat. Idea on Elsebeth Lavoldin kirjasta Stickat med I-snoddar. Toimii ainakin meidän pojalla. Matohousut oli saatava jalkaan saman tien. Harvemmin on villahousut näin himottaneet.

Toivottavasti nämä sopivat ensi talvena ja vaikka vielä sitä seuraavanakin. Ei ole villahousujen neulominen mikään varsinainen nautinto.

Pakkopullaa

2009-03-07T21:27:00.007+02:00

Ihmisellä on sitten lyhyt muisti. Aloitettuani syksyllä työ, mietin kovasti kiitoslahjoja perhekerhon ja muskarin ohjaajille. Sain sen surullisenkuuluisan neronleimauksen: neulonpa lahjat itse! Jälkikäteen taas mietin, että kuinkahan monta kertaa olen vannonut, etten tähän enää ryhdy.

Muskariope sai lahjansa melkein ajoissa.

Perhekerhon ohjaajat ovat saaneet odotella omiaan kauan. Varsinaiset tumput valmistuivat ajallaan, mutta ne koristelut, ne koristelut..

Lopulta oli pakko tehdä diili itseni kanssa: ennen koristelujen valmistumista en saa neuloa kuin pojan tylsiä 2o 2n -villahousuja. Ja valmistuivathan ne, villahousut mukaan lukien. Villahousuista tosin puuttuu pari pientä "koristetta". Saas nähdä, kuinka kauan niiden valmistuminen vie.

Mun Paraphernaliat

2009-02-13T21:40:00.006+02:00

Sukkalaatikostani on jo vuosien ajan puuttunut ruskeat sukat. Kuin tilauksesta sain viime jouluna lahjaksi tummanruskeaa Regia Silkiä ja siitä saakka olen metsästänyt sitä oikeaa mallia. Sukkalandian blogista pääsin jäljille ja tässä ne nyt vihdoin ovat:

Paraphernalia -sukat
Malli: Taina Kello
Lanka: Regia Silk Shine 85g
Puikot: nro 2,5

Minäkin liityn kehumiskuoroon; ohje on loistava! Silti onnistuin illan pimeinä tunteina sössimään kantapään aloittamiskohdan ja palmikko loppuu vähän väärään kohtaan ennen kärkikavennuksia. Onneksi tuo ei käyttöä haittaa.

Pelkäsin ensin, etteivät palmikot näy tummassa pinnassa, mutta pelko oli täysin turha.

On ne vaan ihanat!

Pipo omaankin päähän

2009-01-31T18:33:00.005+02:00

Kivasta ja nopeasta Gnomeysta innostuneena päätin neulaista pikaisesti myös itselleni uuden pipon. Tästähän tämä, yhdessä illassa paksusta langasta. Not.

Malli: Beaumonde-Inspired Hat
Lanka: Novita Isoveli 70g
Puikot: nro 4,5 ja nro 5

Kivahan siitä lopulta tuli, mutta ennen tätä valmista versiota sain aloittaa kaksi muuta pipoa. Miten voi sopivan pipon tekeminen olla näin vaikeaa? Olen tätä ennenkin hämmästellyt. Ja ei, mallitilkuista ei oikeasti ole mitään apua, pipoa täytyy sovittaa päähän ennen kuin tietää, kiristääkö se kenties liikaa vai tippuuko silmille.

No, onneksi lopputulos tyydyttää.

Siunattu Ravelry!

2009-01-09T21:38:00.004+02:00

On päiviä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan, mutta onneksi on myös päiviä jolloin miltei kaikki on täydellistä.

Taustaa: vuonna 2005 (?) etsiskelin oranssi-keltaista hahtuvaa villavaippahousuihin. Markkinoilla hahtuvat olivat loppuneet, mutta sekosin hetken mielijohteesta ja ostin hahtuvalankaa. Kotona tajusin, ettei sellaisesta köydestä mitään villavaippahousuja tehdä. Sinne jäi vyyhti lankalaatikkoon pyörimään.

Sitten tuli yksi kaunis luppopäivä ja Ravelry. Tsädäm! Tiinaf:n innoittamana löysin mainion pipomallin ja kuinka ollakaan, pojan uudessa talvihaalarissahan on oranssia ja hattukin hakusessa.

Äkkiä vyyhti puikoille ja pian oli hattu tupsuja vaille valmis.

Gnomey hat
Lanka: hahtuvalanka 95g
Puikot: nro 6

Tärähtänyt kuva ja kai poikakin, mutta parempaakaan ei saanut. Tupsuihin upposivat viimeiset metrit, mutta ongelmana on nyt se, onko hattu parempi ilman tupsuja vai tupsuilla? Miehen mielestä ilman, poika (joka pipoa siis pitää) taas rakastaa "palleroitaan". Jättäisitkö sinä?

Hyvää alkanutta vuotta 2009!

2009-01-03T22:45:00.007+02:00

Tänä jouluna ajattelin säästää hermojani ja jättää omatekoiset lahjat tekemättä. Kaupasta vaan kaikki valmiina. Yksi lahjus syntyi kuitenkin ihan varkain ja melkein täysin ilman stressiä, ainoastaan kirjailut jäivät aatonaattoyöksi.

Huovutetut lapaset
Malli: Helmis
Lanka: Virtain Villan hahtuva 100g
Puikot: nro 6

Äiti sai siis sydämelliset lapaset, mutta tarpeen vaatiessa nämä sopivat isällekin, kuten kuva osoittaa.

Ai niin, jos pikkujoululahjatkin lasketaan niin lahjasaldoksi tulee kaksi. Pääsin kuin pääsinkin alueemme neuletapaamiseen (Kivaa oli, kiitokset kaikille osallistujille!) ja lahjaksi kiikutin huovutusta vaille valmiin pannulapun. Toivottavasti Käksän huovutukset sujuivat mallikkaasti.

Pannulappu
Malli: Mary Oljen Villiruusu
Lanka: Virtain Villan hahtuva 35g
Virkkuukoukku: nro 8

Itse sain pikkujoululahjaksi ihanan rintaneulan. Sovittelin sitä ensin takkiini, mutta sitten muistin kaljun Sophie-raukan. Kiitos Zelda, tämä on täydellinen!

Kun joulupukki kiikutti vielä aattona neulonta-aiheisen paketin, olin onneni kukkuloilla! Kiitokset lahjoittajalle!

Sukkasadon outro

2008-12-09T21:25:00.008+02:00

Sukkasato on loppunut jo aikoja sitten, mutta näin kauan kesti, ennen kuin sain kirjailtua pojan sukat valmiiksi. Onneksi työ ei ollut turhaa, niin lempparit sukista tuli. "Hianot äiti tehny!" Hytitön traktori on "vaarin valmetti" ja hytillinen "paapan pelarus". Lisätoiveina oli vielä savupiiput ja "peräkauhat" (mikähän tämänkin virallinen termi on?)

Lapsen traktorisukat, koko n. 25-26
Malli: perinteinen, tiimalasikantapää, kärjessä nauhakavennus (44s)
Lanka: Novita Nalle, kirjailut Novita Floricalla
Puikot: nro 3

Sukkien teko sinänsä ei ole vaikeaa, mutta sopivien sukkien teko kyllä on. Ennen traktorisukkia tein yhdet sukat, jotka olivat liian pienet, kantapää ei istunut ja kärkikavennuksetkaan eivät sopineet pojan jalkaan. Kyllä nämä varmaan jollekulle ovat passelit, lahjalaatikkoon siis odottamaan sopivaa hetkeä.

Lapsen sukat, koko n. 24
Malli: perinteinen tavallisella kantapäällä ja kärkikavennuksilla
Lanka: Sandnes Sisu
Puikot: nro 3

Nämä viimeiset jalanlämmittimet eivät ehtineet sukkasatoon. Viidennet vauvantossukat, tällä kertaa eräälle aivan ihanalle neidille. Ruskea kukka yrittää esittää piparia, mutta taidot tekivät taas tenän. Kyllä kauan menee, ennen kuin koristeluharjoittelu tekee tästä tekijästä mestarin.

Ai niin, kannatti osallistua Sukkasatoon, kun valmistuneiden sukkien lisäksi arpaonnikin suosi! Kiitoksia Marelo, hyvää oli!

Hiekkalaatikkoneulonnan loppu

2008-11-15T19:16:00.004+02:00

Jo jokin aika sitten loppui hiekkalaatikkoneulonta tältä kylmäsormelta. Jälkikäteen katseltuna ei se hiekkalaatikkoneulonta kovin "tuottavaa" ollut, mutta sitäkin hauskempaa!

Parhaimpia hiekkalaatikkoneuleita olivat ehdottomasti yksinkertaiset lapaset ja pipot. Ja mieluiten yksiväriset. Jo lapasen raidoituksessa tuppasi tulemaan virheitä. Lapasia valmistui yhteensä neljät, kuvaan ehti vain kahdet. Yhdet poika hävitti parin käyttökerran jälkeen, toiset ovat toivottavasti päiväkodissa.

Yritin kyllä neuloa hiekkalaatikolla jotain muutakin, huonolla menestyksellä. Aloitin verkkokassin innokkaana, mutta siirsin neuleen nettineuleeksi. Pitsi, vaikka miten yksinkertainen, vaati liikaa silmiä. Ja hermot oli riekaleina, kun silmukoita väistämättä tippui pojan perässä säntäillessäni.

Elisa's nest tote
Malli: Elisa
Lanka: jokin ikivanha vyötteetön ohut puuvillalanka, n. 40g
Puikot: nro 5

Pussista tuli hiekkalelujen kuljetussäkki. Vähän liian pitkä pussista kyllä tuli ja jos tekisin toisen niin suuaukosta tekisin vähän suuremman. Käytössä toimii, hiekat tippuvat matkan varrelle ja lelut kuivuvat pussissa. Ja opin taas jotain uutta, nyt osaan liittää i-cordin neuleeseen neulomalla.

Toivottavasti nyt päättyi ainoastaan hiekkalaatikkoneulonnan aikakausi. Aloitin nimittäin työt ja poika päivähoidon ja vähän taas mietityttää, että miten ikinä saan aikani riittämään neulomiseen ja bloggaamiseen...

Kaksin on parempi kuin yksin

2008-10-29T21:37:00.012+02:00

Poika tarvitsi uuden merinovillaisen pipon ja päätin kesyttää ihanat Loft-keräni. Harmi vaan, että toinen kerä oli pätkävärjättyä. Lankana äärettömän kaunista, neulottuna migreeniä aiheuttavaa.

Ensimmäinen idea oli neuloa Tychus, mutta sieluni silmät pettivät pahan kerran. Hirvittävä värien kirjo. Siispä päädyin turvalliseen raidoitukseen. Luulin saavani kaunista, sainkin "ihan kivan".

Pojan pipo, Jacques Cousteau -tyyliin
Malli: kavennukset Typyltä
Lanka: Zitron Loft, kirjavaa 30g, sinistä 35g
Puikot: nro 5 (muistaakseni)

Myös oma pääkoppa kaipasi syyspipoa. Silkkipipo kuulosti hyvältä, ei ainakaan kutittaisi. Neulominen ei kuitenkaan ollut mitään nautintoa, nirskis vaan. Pesu, kunnon linkous ja kuivausrumpu pehmittivät sopivasti.

Äidin pipo
Malli: Moda 1/07
Lanka: Idena Silkegarn 55g
Puikot: nro 4

Kyllä tässä täytyy olla huolissaan aivojensa koosta. Modan ohjeen mukaan tein pipon 7-9-vuotiaalle ja se sopii just eikä melkein. Ja poika toimii mallina eikä pipo ole yhtään liian suuri. Mutta eihän sillä koolla ole oikeasti väliä, eihän?

Hengissä ollaan!

2008-10-11T18:56:00.004+03:00

Huh, nyt on saatu sisko kunnialla naimisiin ja voin keskittyä häiden varjoon jääneisiin rästitehtäviin.

Lähipiiri on lisääntynyt parilla vauvalla muutaman kuukauden sisällä. Kivan vauvalahjaidean keksimiseen ja testikappaleiden neulomiseen kului tovi jos toinenkin, mutta varsinaiset tossut syntyivät onneksi nopeasti.

Vauvan huopatöppöset
Malli: monessakin paikassa nähty, silmukkamäärät omat
Lanka: Novita Florica ja Virtain Villan hahtuva
Puikot: nro 3 ja 6

Vaikka miten laskeskelin ja neuloin mallitilkkuja niin silti ekasta vauvantossusta tuli 2,5-vuotiaalle pojalle sopiva. Tein sille parin ja ajattelin testata josko huopasukat pitäisivät varpaat lämpiminä talvikumppareissa. Ellei huopasukkakaan auta niin kyseisillä kumppareilla saa kyllä heittää vesilintua.

Näillä sukilla/töppösillä avaan vihdoinkin myös sukkasatoni. Päätin osallistua elämäni ensimmäistä kertaa nettineulontatempaukseen ja syyskuun kuluessa pelkäsin, etten häpeäkseni ehdi neuloa yhtään sukkaparia. Maine pelastettu, mutta nämä tempaukset eivät taida sopia mulle. Innostuksen sijaan tulee vaan stressiä.

Haluttomuutta ilmassa

2008-08-27T20:38:00.003+03:00

Joskus se iskee kunnolla päälle, täydellinen neulelama nimittäin. Keskeneräisten töiden kori pursuaa pelkkiä yhdentekeviä projekteja tai vaihtoehtoisesti umpikujassa olevia töitä. Edes eilen saapunut IK ei saanut syttymään. Huokaus.

Sisulla rykäisin kuitenkin pojan viimeisen kesäpipon valmiiksi.

Kalapipo
Malli: oma
Lanka: Novita Mini 35g sekä sekalaisia langanloppuja
Puikot: nro 3,5

Varsinainen pipo on ollut valmis jo kesäkuussa, mutta koristelut ovat antaneet odottaa itseään nämä pari kuukautta. Ei ole musta pipertäjäksi.

Kohoon olen ihan tyytyväinen, kalaan en. Molempia on neulottu ja purettu hartaudella. Kalasta piti ensin tulla ahven, ensin virkattuna sitten neulottuna, mutta ei. Tämä neljäs versio saa kyllä luvan kelvata ja onneksi se pojalle kelpasikin.

Jään odottelemaan inspiraation paluuta, mutta mitään uutta en kyllä suostu aloittamaan.

Vanhasta uutta

2008-08-04T21:23:00.006+03:00

Minussa asuu pieni vihreä ihminen. Tykkään esimerkiksi Globe Hopen ideasta käyttää jo olemassa olevaa materiaalia uuden tuottamisen sijaan. Samoin Juju -kirjan ideat mm. vanhojen lakanoiden uusiokäytöstä ovat hienoja.

Kesän alussa vaikeroin, kun pojalla ei ollut juhlavaatteita. Kirppareilta ei löytynyt mitään eli oli pakko siis kaivaa ompelukone naftaliinista. Ja silloin välähti (kiitos Salanimen housujen): kaapissa on miehen käyttämätön pellavapaita, saiskohan siitä jotain? Saihan siitä. Housukankaan metsästin kirpputorilta, miesten pellavapaita, 1,5e.

Pojan merimiespaita ja pellavapöksyt
Malli: Ottobre 1/03

Olen aivan älyttömän tyytyväinen asuun! Tietysti satunnaisen ompelijan ompelujäljessä olisi paljonkin huomautettavaa, mutta kuka sitä huomaa, kun poika on asu päällään niin söpö! Oikein harmittaa, kun lauantaina oli kesän viimeiset juhlat.

Kaiken muun ekologisen hyvän lisäksi nautin laiskana ompelijana myös siitä, että sain melkein kaikki napinlävet valmiina, samoin hihansuiden päärmeet. Tosin kompastuin omaan nokkeluuteeni; en tietenkään leikatessa muistanut taittaa kaavasta päärmevaraa pois.

Harmituksen aiheitakin löytyy. Ensinnäkin pienempi koko olisi riittänyt mainiosti. Nyt housujen upslaakit ovat kaksinkertaiset ja vyötärö lököttää. Toisekseen, miten ompeluohjeet ovat niin vaikeasti ymmärrettäviä? Tunsin taasi itseni enemmän kuin yksinkertaiseksi tavatessani housujen vyötärökaitaleen ompeluohjetta. Kuitenkin neuleohjeiden lukemisesta selviän kunnialla. Outoa. Kolmanneksi, niin ihana materiaali kuin pellava onkin, sen rypistyminen on kyllä ihan omaa luokkaansa, enkä minä valitettavasti kuulu himosilittäjiin. Tosin pellavan puolustukseksi täytyy sanoa, että nämä housut ovat silityksen jälkeen olleet päällä pari tuntia. Ihan hetkessä ne eivät sentään mene tuon näköisiksi.

Parasta puvussa on kuitenkin se, että minäkin opin käyttämään käytettyjä vaatteita ihan uudella tavalla. Ajattelin käydä taas kirpparilla shoppailemassa sillä silmällä, jos vaikka löytyisi villakangastakki silputtavaksi...

Ihan(an?) kamala

2008-07-17T22:16:00.005+03:00

Nyt seuraa paljastus. Vaatekaappini järkyttävin häpeäpilkku on melkein 20 vuotta vanha villatakki, joka on todellinen kasarihirvitys. Pudotetut olkapäät, leveät hihat ja pisteenä iin päällä noin sata pompulaa. Vain venepääntie puuttuu. Ja kuitenkin yllä niin ihana ja lämmin, ei kiristä, purista eikä kutita. Monta neuletta on syntynyt tämän villatakin jälkeen, melkein yhtä moni on lähtenyt jo kiertoonkin, mutta Pulivari vain on ja pysyy.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Napit olen kiinnittänyt jo kolmeen kertaan, mutta nyt hihansuut alkavat kulua puhki. On siis aika ottaa puikoille Pulivari II.

Palmikot ovat Debbie Blissiltä. Langaksi löytyi omasta varastosta jättikartio Floricaa. (On toki kätevää, kun liikoja langanpäitä ei jää pääteltäväksi, mutta ei tätä työtä raahata kyllä mihinkään mukaan.) Hankalinta on muodon kanssa. Jos tämäkin takki elää kymmeniä vuosia niin mallin pitäisi olla aina yhtä epämuodikas. Olisi trenditutkijalle töitä.

Ps. Hiekkalaatikolla tapahtuu

Pikasniikkerit, koko 37
Malli: Helminalle
Lanka: Novita 7 veljestä 65g
Puikot: nro 3

Lapsen lapaset
Malli: perinteinen
Lanka: Sandnes Lanett 30g
Puikot: nro 2,5

Hiekkalaatikkoneulontaa

2008-06-22T22:36:00.006+03:00

Muistan, miten viime kesänä luin hämmästyneenä muutamastakin blogista, että ihmiset neulovat samalla kun ulkoilevat lastensa kanssa. Jatkoin juoksuani poikani perässä ja pyörittelin epäuskoisena päätäni, tuo ei kyllä ikinä onnistu meillä.

Tänä kesänä poika on vähän rauhoittunut (tai siis juoksee edelleen, mutta pysyy paremmin puistoalueella) ja päätin kokeilla. Ei se mitään ota jos ei annakaan. Ja voi ihmetys! Olen viihtynyt aiemminkin puistoissa muiden äitien ja isien kanssa, mutta nykyään ei enää harmita, vaikkei puistossa olisikaan muita.

Puistoneuleen on kyllä oltava yksinkertainen ja omenapipon omppuosa täytti tämän vaatimuksen. Niinpä punaisia omenapipoja syntyi kerralla kolme. Kaksi lähti lahjoiksi, mutta tämä viimeinen jäi meille.

Omenapipo

Puistoneuleiden vastapainoksi täytyy iltaisin neuloa jotain toisenlaista. Nämä Sweetheart socks -sukat näyttävät edelleen kivoilta, mutta langaksi täytyy löytää jotain Sisua ohuempaa. Aikaisemminkin puikkoni ovat vääntyilleet, silloin syyllisiä ovat olleet mm. siskon jalka, oma takapuoli tai pojan kävelykeppileikit, mutta tällä kertaa nämä kakkosen puikot vääntyivät ihan vaan neuloessa. Jätän siis leikin suosiolla kesken.

"Neulotko sä tilauksesta?"

2008-06-09T22:32:00.006+03:00

Omenapipo on saavuttanut suurta suosiota puistossa ja olen enemmän kuin imarreltu. Melkein jo harkitsin pipojen massatuotantoa, mutta muistin onneksi nuoruuden pyhät päätökset. Oman työn hinnoittelu vei kaiken ilon neulomisesta, joten päätin etten enää neulo rahasta. Nykyään on lisäksi helppo vedota myös ajan vähyyteen.

Lahjaksi neulon kyllä ja varsinkin sellaisille ihmisille, jotka osaavat arvostaa käsityötä. Nämä pipot menevät hyvään kotiin kiitokseksi vaatelainoista:

Mansikka- ja mustikkapipot
Malli: se perinteinen, toteutus oma
Lanka: Novita Tennessee ja Novita Mini, n. 50 g/pipo
Puikot: nro 3,5

Lahjaksi neulominen on kivaa, vaikka malli olisikin yksinkertainen. Pari ihmetystä mahtui kuitenkin matkan varrelle. Ensinnäkin, mihin ihmeeseen olen säilönyt 30 cm:n pyöröpuikot? Sukkien neulominen niillä oli mahdotonta, mutta pipoihin ne olisivat olleet loistavat. Toisekseen, miksi ihmeessä Tennessee vetää pahasti kierteelle? Onko vika neulojan kieroudessa?

Raitapaita nro 2

2008-05-23T22:34:00.009+03:00

Aina siitä saakka, kun poika oppi ryömimään hän on vääntäytynyt vaatekaapilleni ja nyhtänyt sieltä esiin raitapaitani. Silti kesti vuoden saada pojan oma raitapaita puikoille.

Malli: Moda 1/05 muokattuna
Lanka: Novita Mini ja Novita Tennessee yht. 235g
Puikot: nro 3,5

Tämän piti olla se helppo ja vaivaton kakkostyö, mutta mitä vielä. Langat takkuuntuivat ja langanvaihtokohdat kiristivät sekä neuletta että hermoja.

Neuloin paidan ylhäältä alas Ullan mainioilla ohjeilla. Onneksi, voin näin jälkiviisaana kerrankin todeta, koska paitaa piti pidentää. Muutenkin tykkäsin tästä tyylistä, taidanpa käyttää sitä joskus toistekin.

Kuukausi bloggaustaukoa ja valmiina yksi lastenneule? Mihin aikani on oikein mennyt? Sitten muistin saksikäsi Edwardin ja palkeenkielen villahaalarissa. Sen taideparsimiseen (ja saksien piilottamiseen) kului yksi ilta. Ai niin ja sitten tuli aloitettua ne viisi pipoa, kaikki piti saada puikoille tietenkin saman tien. Pitäisiköhän keskittyä välillä taas yhteen asiaan kerrallaan?

Ps. Suuret kiitokset omenapipoa kommentoineille!

Vaivainen pipo

2008-04-24T21:08:00.004+03:00

Yksi pikkuruinen vihreä pipo, mutta voi mikä vaiva sen suunnittelussa. Väri oli selvä jo alusta alkaen, mutta mikään muu sitten ei. Palmikoita? Lanka ei riitä. Pitsineuletta? Ei. Pintaneuletta? Kuulostaa paremmalta. Ehkä.

Jokin juju pipoon piti keksiä ja monien kävelylenkkien aikana mietin muotoa ja pintaa... Kunnes välähti: omena!

Omenapipo
Malli: tietääkseni oma
Lanka: Novita Tennessee 40g sekä tummanvihreää ja ruskeaa pienet jämäkerät
Puikot: nro 3,5

Mato mietitytti vielä sen valmistuttua. Tajuaakohan kukaan, että sen pitäisi näyttää omenamadolta? Jätin madon koeajelun ajaksi ja koska puistokaverit sen tunnistivat niin Manne sai jäädä.

Manne-mato taitaakin olla melkoinen linssilude.

Parasta pipossa on ehdottomasti väri (joka luonnossa on kirkuvan omenanvihreä)! Niin ja sekin tuottaa syvää tyydytystä, että lankakerä löytyi omasta varastosta.

Elämäni ensimmäiset pitsisukat

2008-04-05T21:05:00.008+03:00

Näiden sukkien piti kartuttaa lahjavarastoa, mutta koska sukat sopivat niin hyvin jalkaani ja koska väri on aika ärhäkkä muille annettavaksi niin pidänkin nämä itse. Tällä tyylillä lahjasukkavarasto ei kyllä lisäänny yhtään...

Embossed leaves -sukat
Malli: Mona Schmidt, Interweave Knits Winter 2005
Lanka: Sandnesgarn Sisu 65g
Puikot: nro 2,5

Lyhensin sekä vartta että teräosaa yhden kuvion verran. Ohjeenmukainen aloitus ei tainnut mennä ihan putkeen, ei jousta, ei. Vartta oli siis pakko lyhentää. Ihmettelen myös jalkani muotoa, sukka on ympärysmitaltaan just eikä melkein, silti ohjeenmukainen teräosa olisi ollut vielä pidempi. Mullako pullajalka? En kyllä tunnusta.

Tätä sukkaa neuloessani opin aloituksen lisäksi myös uudenlaisen (ranskalaisen?) kantapään ja teräkavennuksetkin olivat uutta. Kivat sukat tehdä ja mun mielestä myös tosi kauniit. Myös lanka on uusi tuttavuus. Sisu vaikuttaa ihan pätevältä arkisukkalangalta, ainoa miinus tulee siitä, että lanka kutittaa paljaalla iholla.

Sitten loppuun tunnustus. Mähän olen yrittänyt olla lankadieetillä ihan siitä syystä, että vararavintoa riittää sängynaluslaatikoissa. Hiihtolomalla ja pääsiäislomalla kuitenkin itsehillintä petti.

Pirtin kehräämön tuliaisia (kiitokset vaan Tikrun mamille ja lapsille):

Ja Kauhavan kangasaitasta Virtain Villan tuliaisia:

Eikös se ollut niin, että herkkuhetken jälkeen täytyy vain nöyrästi palata takaisin ruotuun? Dieetti siis jatkuu.

Minä ja villasukka

2008-03-19T20:45:00.005+02:00

Neulontai järjesti sukka-bingoloton. Tässä minun tarinani.

Neuleaikojeni alussa en ollut ollenkaan kiinnostunut villasukkien neulomisesta. Ne olivat välttämätön paha, jotka piti neuloa, kun edelliset villasukat hajosivat. Paksusta langasta, värillä ei väliä (kunhan se ei ollut harmaa) ja äkkiä valmiiksi, jotta pääsi taas kiinnostavampien villapaitojen kimppuun.

Aloitettuani bloggailun meinasin silmäni pudottaa; ai kantapäitä on olemassa muunkinlaisia? Varpaista aloitetut sukat? Pitsineulesukat, no ei tähän talouteen nyt sentään. Ja kuinkas kävi:

Kaikkein kauneimpina pidän kuitenkin edelleen palmikkosukkia.

Olen vasta sukkailun alussa, paljon on siis kokematta. Suosikkisukkalankojani ovat tällä hetkellä Regia Silk, Fortissima Socka ja Sandnesin Sisukin tuntuu toimivan oikein hyvin.

Tykkään neuloa sukkia valmiista ohjeista, niistä yleensä opin aina jotain uutta. Lisäksi on ihanaa, kun joku on miettinyt kaiken jo valmiiksi. Toisen sukan syndroomaa ei ole, koska itse asiassa sen toisen sukan neulominen on melkein hauskempaa kuin ensimmäisen.

Olen neulonut yhdet varpaista aloitettavat sukat enkä oikein syttynyt asialle. Päkiästa aloitettavista tykkäsin ihan toisella tavalla. Koska olen kaavoihini kangistunut, aloitan sukkani silti useimmiten varresta.

Lahjasukkia en ol aiemmin tehnyt, mutta nyt olen tajunnut miten vapauttavaa se on. Aina voi neuloa sukat prikulleen ohjeen mukaan, eikä ole väliä elleivät ne istu omaan jalkaan. Lahjahyllylle vaan odottelemaan, kyllä aika tavaran kaupitsee.

Turha on peiliä syyttää, jos pää on muna

2008-03-13T21:41:00.008+02:00

Olen ennenkin tainnut mainostaa, että pipojen neulominen ei ole mitään helppoa herkkua. Sopivan ympärysmitan löytäminen on ihan henkimaailman asioita. Niinpä olen vältellyt piponeulontaa kuin ruttoa, itselleni olen kahdenkymmenen neulontavuoden aikana tehnyt ainoastaan kaksi pipoa ja niistäkin toinen pyöri päässä ikävästi.

Nyt oli kuitenkin pakko ottaa puikko kauniiseen käteen. Olen haaveillut palmikkopiposta jo jonkin aikaa ja kun vanha pipo sopivasti vielä hävisi niin pipolle tuli todellinen tarve.

Palmikkopipo
Malli: oma
Lanka: Gedifran Extra Soft Merino 60g
Puikot: nro 5

Toisella aloituskerralla löytyi sopiva silmukkamäärä ja piposta tuli kutakuinkin sellainen mistä olin haaveillut. Lankakin oli nimensä mukaisesti superpehmeää eikä pipo kutita yhtään! Iloinen yllätys oli myös se, että palmikkokohdat pitävät tuulta yllättävän hyvin.

Kaikki siis hyvin valtakunnassa, vai kuinka? Yksi pieni mutta löytyy. Valitettavasti pipo näyttää päässäni ihan munalta. Siksi lahjoin kuviinkin poikani malliksi. (Aika huolestuttavaa, että 2-vuotiaalle taaperolle ja 32-vuotiaalle äidille sopii samat pipot...)

Munapäisyydestä huolimatta pipo pääsi käyttöön. Yksi kotiäitielämän vapauttavia puolia on se, että hiuksia ei tarvitse/kannata laittaa mitenkään, sen kuin vetää pipon päähänsä ja on ihan salonkikelpoinen leikkipuistoihin.

Ai niin, villahaalari on saanut vetoketjunsa:

Tähtilapasten lykyt on päätelty

2008-02-28T21:41:00.004+02:00

Tarveneulonta jatkuu. Villahaalarin neulomisen aikana hukkasin piponi, alpakkalapaset kuluivat loppuun ja poikakin onnistui kadottamaan kaksi lapasta, tietenkin eri lapaspareista. Nyt on ollut kiire neuloa uusia tilalle ja ensin valmistuivat pojalle lapaset.

Lapsen kirjoneulelapaset
Malli: Novita 2/02 mallia 53 muokaten
Lanka: Novita Bambino (merinovillaa) yht. 30g
Puikot: nro 2,5

Neuloin lapaset magic loopina ja ärtyneenä vaihdoin välissä sukkapuikkoihin, koska kirjoneuleesta tuli pyöröpuikoilla niin epätasaista. Vika ei ollut kuitenkaan puikoissa vaan neulojassa... No hariootusta vaan, toisesta lapasesta tulikin jo parempi.

Blogin kaksivuotissynttäritkin oli ja meni, sen kunniaksi päätin piristää blogia nimenvaihdoksella. Alunperin Ripsun blogin piti olla vain tekonimi, mutta kuten usein käy, mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen. Nimenvaihtoa vain mutkisti se, että kaikki keksimäni kivat nimet olivat jo varattuja: villaa ylle on käytössä nikkinä, Kantapään kautta -blogi on olemassa ja puolivillainenkin oli viety. Onneksi murrevarastosta löytyi käyttämätön nimi.

Kun olin pieni, muistan miten mumma puhui lykyistä tarkoittaessaan silmukoita. Niinpä blogi sai mumman kunniaksi uudeksi nimekseen Luojan lykky.

Iisakin villahaalari

2008-02-18T21:07:00.006+02:00

Kaivaudun vihdoin poterostani. Villahaalari on vetoketjua vaille valmis eli riittävän valmis bloggaamiseen. Lisäkuvia on luvassa, kunhan sisko löytää sopivan värisen vetoketjun.

Villahaalari
Malli: oma, mallineule ikivanhasta Novitan vauvaneulelehtisestä
Lanka: Sandnes Lanett 410g
Puikot: nro 2 ja 2,5

Tästä haalarista voi sanoa, että jos jokin voi mennä pieleen niin se menee, mutta koska lupasin vuoden alussa olla positiivisempi niin totean vain:

Olenpa taas saanut harjoitella neuleen lyhentämistä keskeltä kappaletta ja erityisesti olen saanut harjoitella silmukointia. Aikaa siihen meni ihan luvattoman kauan, mutta olen ihan ylpeä ja tyytyväinen lopputulokseen. Erottaahan sen oikein tarkalla silmällä, mutta tuskinpa varsinaisessa käytössä.

Lisäksi olen oppinut, että lasten neuleiden (erityisesti haalarien) kaavoittaminen ei olekaan ihan helppoa. Vaikka käytin apuna valmismallien mittoja, sain silti lyhentää haalaria sekä vyötäröltä että lahkeista. Tästä eteenpäin taidan jatkaa villapaita- ja -housulinjalla.

Huh, Iisakin kirkko on siis rakennettu. Seuraavaksi on luvassa pienempiä neuletöitä ja tiheämpää päivitystä.

Loppukevennykseksi "Hehän ovat kuin kaksi marjaa":

Tädin kännykkäpussi vuodelta 2008

Tädin neulepaitamalli vuodelta 1978

Pieni ja surkea neuletyö, mutta voi miten suuret naurut ja muistot! Ihanaa kun on ihmisiä, joiden kanssa on yhteistä historiaa.

Mummun villakalsarit

2008-01-09T20:39:00.000+02:00

Huonon värisilmän ja olemattoman sommittelutajun ansiosta en juurikaan harrasta neuleitten koristelua. Lokakuussa huovutetut lapaset kuitenkin huusivat neulahuovutusta tai kirjontaa ja niinpä rohkaisin hurjan luontoni.

Olenpas tyytyväinen. Niistähän tuli ihan käyttökelpoiset. Jotkut muut osaavat tietenkin tehdä paljon kauniimpia koukeroita, mutta jos vertaisi itseään aina taitavampiin niin eihän tässä elämässä kannattaisi yrittää ikinä mitään. Elina Karjalaisen Vahtikoira -sadun sanoin: "Minä menin aitaukseeni ja olin ihan tyytyväinen omaan itseeni."

Villahaalarimaraton on jo voiton puolella. Tappavin vartalosuora (38cm pelkkää pötköä 300 silmukalla) on ohitettu ja nyt neule tuntuu taas edistyvän.

Ohhoh! Tuleeko haalarista sittenkin mummulle villahousut?

Ihana joulu

2007-12-29T21:19:00.000+02:00

Onpas ihana joulu takana. Anoppi passasi ruuat pöytään, serkut viihdyttivät poikaa ja äiti sai neuloa hyvässä seurassa. Voiko enempää toivoa?

Neuletapaamista vietin pitkin joulua välillä seniorin ja välillä juniorin kanssa. Hyvin tuntui juniori (9v.) olevan kärryillä neuletapaamisen tärkeistä periaatteista; tutkimme yhdessä neulekirjaa ja keskustelimme sujuvasti langoista ja neuletiheyksistä. Jouduin pyyhkimään kuolat suupielistä joulupöydän lisäksi myös sohvapöydän ääressä. Seniori kaivoi aarrearkustaan malabrigo-lankaa. Miten maa voi päällään kantaa jotain noin ihanaa?

Koska pukilla on näin hyvät hovihankkijat, on lahjakin mieluinen:

Olin juuri miettinyt, että villasukkagarderoobissani tummanruskea on aika heikosti edustettuna. Ei ole enää! Nyt täytyy löytää vielä se täydellinen malli. Silmukkamerkeistä olen ikikiitollinen, omat helmityötaidot kun on mitä on. Chibi oli myös iloinen yllätys ja pääsi jo käyttöön. Kiitos tontuille, lahja on ihana!

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin muuttua edes vähän positiivisemmaksi. Niinpä totean pojan haalarista vain, että jos ne olisivat housut, ne olisivat valmiit. Puolimatkan krouvissa siis ollaan. Pitäisiköhän järjestää harjakaiset?

Suunnittelun kakk... kukkanen

2007-12-10T21:40:00.000+02:00

Jos aika on kortilla niin kannattaako
a) pysyä järkähtämättä värivalinnassaan, vaikka sitä varten joutuu värväämään jo muutenkin kiireisen siskon lankakuriiriksi
b) valita ohut lanka ja vielä ohuemmat puikot
c) valita mallineuleeksi paljon palmikoita
d) suunnitella neule itse?

Niin. Ei minustakaan. Silti kaikki kohdat toteutuvat.

Syvä huokaus. Pojan villahaalarin valmistuminen vie kyllä ikuisuuden. Pari valopilkkua näkyy tunnelin päässä: onneksi kelit eivät vielä vaadi villahaalaria ja onneksi mallineule on edelleen kiva.

Jatkan puurtamista.

Joulu on taas, joulu on taas...

2007-11-25T21:33:00.000+02:00

Ensimmäinen (ja todennäköisesti myös viimeinen) itsetehty joululahja on valmis.

Kaulahuivi, koko 15cm x 280cm
Lanka: Novita Teddy, 200g valkoista ja 200g mustaa
Puikot: nro 8

Siskon mielestä kaulahuivi ei voi olla liian pitkä. Mun mielestä ehkä voi. Lähes kolmemetrinen huivi on aika pitkä.

Parasta tässä työssä oli se, ettei jämälankaa jäänyt yhtään. Lisäksi valkoista päätä oli kiva neuloa pitkillä automatkoilla. Huonointa oli tuo musta osuus. En taas muistanutkaan miten ikävää mustaa lankaa on neuloa ja vielä ikävämpää se on, jos kerässä on useita solmuja.

Innostuin uusimman Novitan virkatuista ja huovutetuista lumihiutaleista. Hahtuvan/Huopasen paksuus vähän epäilytti niinpä kokeilin ensin ohuemmalla langalla.

Toimii! Niinpä kaivoin innoissani Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt esille. Olen joskus harmitellut että Oljen kauniit mallit jäävät tässä taloudessa vain kirjojen sivuille. Päiväpeittojen virkkaajaksi kun musta ei ole. Nyt näillekin malleille löytyi onneksi käyttöä!

Päätin kokeilla myös hahtuvaa. Ei tätä paksulaista voi ikkunaan laittaa. Kattilan alle kyllä. Itse asiassa mitä enemmän tätä katselen sitä sympaattisemmalta se näyttää. Njaa, tekiskö näitä pannunalusia enemmänkin?

Ps. Järkytyin eilen telkkarin ääressä: "Elämä on helppoa ilman lankoja. Langatonta joulua! Toivoo Elisa" Huh, puistattaa vieläkin!

Kukkasukka, tai sitten ei

2007-11-12T21:04:00.000+02:00

Valkoiset sukat valmistuivat. (Ruskeat eivät.)

Malli: perussukka tiimalasikantapäällä (49s), pitsineule Kauneimmat neulemallit -kirjasta
Lanka: Novita Nalle 45g
Puikot: nro 3

Matkan varrelle mahtui muutama yllätys. Ensinnäkin heitin silmukkamäärät lonkalta. Sopiva tuli joo, jos olisi ollut lapanen kyseessä. Kaipa näille koon 30 sukille käyttäjä löytyy. Aika tavaran kaupitsee.

Toinen yllätys: pitsin piti näyttää vähän liljalta. No näyttäähän se. Vähän.

Iloinen yllätys oli sitävastoin tiimalasikantapään onnistuminen, kiitos Ullan mainion ohjeen. Olen tosi laiska opettelemaan uutta, mutta näköjään kannattaisi aina välillä. Oli kiva kokea taas onnistumisen iloa!

Loppukevennys. Lupasin siskon lahjapaidasta parempia kuvia. Hah. Alla on yksi lisäkuva, paremmuudesta voi olla monta mieltä.

Siskon lahjapaita
Malli: Moda 3/2007
Lanka: Sandnes Shine, n.420g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Huapaa, huapaa, enämpi huapaa!

2007-10-29T22:43:00.000+02:00

Kirjoneulesukat on edelleen telakalla. Nykästä mukaillen, ehkä jatkan, ehkä en.

Onneksi huovutukset toi lohtua sukkaitsesäälin keskelle.

Booga bag
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuvaa 150g
Puikot: nro 6

Kummityttö sai synttärilahjaksi laukun. Kummitäti sai ihanaa väriterapiaa tätä neuloessaan. Voisin tehdä näitä laukkuja vaikka kuinka paljon. Hahtuvan neulomisesta olen hehkuttanut aiemminkin ja ainakin nämä käyttämäni hahtuvat huopuvat kauniisti. (Tarkennus: pinnasta tulee aina kaunis, koko voi joskus olla arvoitus.)

Lapaset (48s)
Lanka: Virtain villan kolmisäikeinen villalanka, 100g
Puikot: nro 4

Lapaset neuloin Vanhan Sataman käsityömessuilta ostamastani kasvivärjätystä langasta. Kasvivärjäys kiinnostaisi niin kovin ja kateellisena kuolaan Villapallon värjäysprojekteja, mutta itse olen aivan liian laiska keräilemään kasveja ja keittelemään liemiä puretusaineiden selvittelystä puhumattakaan.

Lapasista tuli kuitenkin sopivat päällyslapaset. Jotakin lapaset vielä kaipaavat. Huovutusneulaa ehkä?

Mäenala!

2007-10-21T20:48:00.000+03:00

Järjestääköhän Eino Huonomakunen tänä vuonna Rumasukka 2007 -kilpailua? Täällä olisi yksi kandidaatti kisaan:

Nämä itsesuunnitellut raita- ja kirjoneulemallit saavat aina yhtä ärtyisäksi. Miksi mulla ei oo minkäänlaista visuaalista silmää? Kaikki pitää aina kokeilla käytännössä ja purkaa vähintään kolme kertaa. Toiset ne vaan laittaa langat sattumanvaraiseen järjestykseen ja aina tulee kaunista. (Ai mäkö muka katkera?)

Otetaan sitten jotain yksiväristä puikoille, *keles!

Rumia kuvia

2007-10-02T20:19:00.000+03:00

Kyllä on atooppisen lapsen käsineiden kanssa kirottua. Puuvillalapaset on kylmät ja löpsähtävät käytössä, fleecelapaset ei istu ja rukkaset nyt vasta onkin kömpelöt. Poika inhoaa kaikkia edellisiä ja repii ne heti pois. Niiiiin mielelläni neuloisin villaiset lapaset, mutta kun ne kutittaa entistä enemmän. Kirosin aikani ja lopulta päätin kuitenkin kokeilla merinovillaa. Onneksi kokeilin, sillä näistä tuli maailman parhaimmat lapaset meidän pojalle. Kattokaa nyt, kun se suostuu pitämään niitä jopa sisällä!

Blogin sisältönä mikään ei oo kyllä tylsempää kuin tavalliset lapaset ja vielä tummansinisestä langasta. Kuvista ei ota selvää erkkikään ja mallikin on aina vastahakoinen. Silti oon joka päivä niin tyytyväinen ulkoiluaikaan. Lapaset istuu just eikä melkein ja poika pitää niitä ihan mielellään.

Lapaset
Malli: se tavallinen (peukalokiilalla ja sädekavennuksilla, 44s)
Lanka: Novita Bambino (100% merinovillaa),30g
Puikot: nro 2,5

Siskon neule on saanut maata pingottumassa varmaan viikon. Sen ympärille oli muodostunut jokin inhon kehä, ei tehnyt yhtään mieli koskeakaan siihen, saati ruveta kasaamaan. Rangaistukseksi ajattelin etten bloggaa ennen kuin neule on valmis. (Niinku jotain muuta blogattavaa olis muka ollut. Pah.)

Valmista tuli, tässä todiste:

Kunnon kuvia luvassa myöhemmin.

Muistoja

2007-09-09T20:58:00.000+03:00

Eräänä sateisena iltapäivänä päätin kaivella lankavarastojani ja törmäsin mumman perintölankapussukkaan. Voi mikä lapsuusmuistojen aarreaitta!

Oi...tästä sinisestä langasta mumma teki mulle ja siskolle pipot. Aika kuumat. Ja tästä langasta täti sai villapaidan, vuosi oli varmaan 1979 ja hiusten latvat föönattiin ulospäin. Ja näistä sisko kuusvee sai hiirisukat, tosin hännät (=päättelemättömät langanpäät) katkaistiin turvallisuuden nimissä. Sisko murjotti.

Suurin osa langoista oli tuntemattomia suuruuksia. Villaa vai akryyliä? Hitsi kun ei tiedä eikä jaksais ruveta polttamaankaan. Sitten muistin: nyhtyri mummahan laittoi vyötteet aina säntillisesti kerien sisään. Muutama löytö:

Sari-lankaa. Tää saattaa huopuakin.

Monta pikkunyssäkkää Marimbaa. Saisko tästä pienen kirjoneuleen vaikka pojalle?

Myös tavallista Novitan Nallea, mutta voi miten ihania ruskeita! Näistä sukat.

Olipas ihana iltapäivä. Samalla rupesin miettimään että kenelle minä jätän lankavarastoni perinnöksi? Muisteleekohan joku niiden äärellä elämäänsä? Täytyypä ruveta laittamaan vyötteet kerien sisälle.

Ps. Oon mä neulonutkin. Siskon paidasta on torso valmiina. Siunattu se ihminen, joka neuvoi viimeistelemään kappaleita sitä mukaa kuin ne valmistuu. Ellen tekisi näin en saisi ikinä mitään valmiiksi.

Takkuaa

2007-08-26T22:44:00.000+03:00

Siskon synttärineule on aloitettu ja alku sujui oikeinkin hyvin. Sandesin Shine-lankaa on tosi ihanaa neuloa, se suorastaan liukuu puikoilla ja valmista tulee kuin itsestään. Lisäksi neulepinta antaa paljon anteeksi. Mä olen jotenkin karsastanut näitä viskoosisekoitelankoja, mutta nyt taidan kääntää kelkkani.

Niin, onneksi lankaa on ihana neuloa. Huomasin nimittäin takakappaleen puolivälissä, että jostain mystisestä syystä leveyttä on kymmenen senttiä liikaa. Voi kärsimys! En tajua miten olen voinut sössiä näin paljon mallitilkun kanssa. Ei kun purkuun ja uutta puikoille.

Takakappale numero kaksi onnistui jo paremmin, mutta etukappaletta neuloessa Murphy iski taas. En ymmärrä montako kertaa äiti-ihmisen täytyy kantapään kautta oppia, että kaikki tärkeä pitää tehdä kerralla valmiiksi. Esimerkiksi purkulanka täytyy keriä heti sen kuivuttua eikä suinkaan luulla, että voisi oikaista ja neuloa langan suoraan ämpärin ympäriltä. Vaikka ämpäri oli nostettu riittävän korkealle (muka!) niin herra kumikäsi sai sen jotenkin alas ja tämä ihastelemani lanka liukui puikkojen lisäksi myös ämpärin ympäriltä oikein liukkaasti. Yhdestä 50 g:n kerästä tuli äkkiä kolme pientä nysää ja neuleeseen tulee aivan liikaa pääteltäviä langanpäitä. Ei hyvä.

Lainahöyhenissä

2007-08-18T20:41:00.000+03:00

Päätin säästää miestäni ja pyysin siskoani kuvaajaksi. Valinta taisi olla oikea, tällä kertaa nimittäin sinnikkyys loppui ensin kuvattavalta. Sisko kantoi uupumatta vaatekaapistaan toppeja ja mekkoja ja kuvauspaikkaakin vaihdettiin kertaalleen. (Siskoa harmitti tämän kuvan törkyinen tausta, mutta valo oli tässä kuvassa parempi kuin siinä siistimmässä.)

Kietaisuneule
Malli: Deborah Newton, Vogue Knitting Spring/Summer 2005 (vähän muunnellen)
Lanka: Idéna Silkegarn, 425g
Puikot: nro 4

Lanka yllätti kyllä moneen kertaan. Ihanin yllätys oli se, että langan rouheasta pinnasta huolimatta neule on tosi pehmeä. Toinen kiva yllätys oli se, että lankaa oli kuin olikin riittävästi. En vieläkään voi ymmärtää miten noin paksusta langasta tehty neule voi painaa noin vähän.

Ikävähkö yllätys oli se, että neule jotenkin levähti pingotuksen aikana eli neuleesta tuli vähän suurempi kuin mitä oli tarkoitus. Lähinnä se näkyy hihoissa, ne ovat aavistuksen liian leveät, mutta enköhän tuohon totu. Myös langan ihmeellinen haju on edelleen tallella, häipyyköhän se ikinä?

Rippituolissa

2007-08-04T21:12:00.000+03:00

Niin... Siis kyllä mulla oli ajatus blogata jo aikaisemmin, siinä vaiheessa, kun kietaisuneuleen etu- ja takakappaleet olivat valmiit. Sitten tuli ompeluongelmia, reunojen viimeistelypähkäilyjä, langanpätkien päättelyä ja vielä se pingottaminenkin... kyllä te tiedätte. Kun vihdoin viimein vartalo-osa oli kasassa oli hihatkin jo neulottu. No en mä nyt viitti mitään puolivalmista näyttää, mä teen koko neuleen valmiiksi ja bloggaan vasta sitten. Ja miten kävi? Siellä ne hihat on edelleen odottelemassa langanpätkien päättelijää... Tässä siis sittenkin neuletakin torso:

Tähän mennessä olen tyytyväinen. Vaikka laskin silmukkamäärät paksumman langan takia uudelleen ja vaikka muutin etukappaleiden muotoa niin silti ei ole tarvinnut purkaa kertaakaan ja se on jo historiallista se. Samoin olen supertyytyväinen etukappaleiden reunoihin, nurja neule käpertyy siististi poimituista silmukoista jääneiden saumanroippeiden päälle eikä silti tunnu yhtään liian paksulta. (Tosin kuvassa reuna kummasti kirraa, täytyypä tutkia onko vika käyttäjässä vai neuleessa.)

Nyt on mietinnässä enää solmimisnauhojen pituus: pitäisikö niiden kiertää mahan yli vaiko ei?

Pillastumista ja rasitusvammoja

2007-07-01T21:28:00.001+03:00

No nyt on Silkegarn puikoilla ja into valtava! Ei saisi kuitenkaan pillastua näin paljon, ensin liiasta neulomisesta hajosi hartiat ja kun ne saatiin kuntoon niin sormenpäähän tuli "reikä".

Kietaisuneuleeseen siis päädyin. Onneksi. Huivista olisi nimittäin tullut pitsistä peltiä. Nyt ainoa pelko on enää se, että miten pitkälle lanka riittää. Henkisesti olen valmistautunut lyhythihaiseen kietaisuneuleeseen, mutta ilokseni lanka näyttää olevan aika riittoisaa paksuudestaan huolimatta.

Yksi asia kyllä kismittää. Vaikka piirsin pitsineuleista kaaviot niin en millään meinaa oppia sydänpitsimallia ulkoa. Aina jää Tv-sarjasta pari repliikkiä väliin tai vaihtoehtoisesti tulee paaaaljon virheitä, joiden korjaaminen vasta viekin aikaa.

"Vaivatonta valmista"

2007-06-18T15:09:00.000+03:00

Pipo ja lapaset
Malli: pipon alku Moda 6/06, loppu omaa, lapaset perinteiset
Lanka: Sandnes Mandarin Petit, pipoon 50g ja lapasiin 30g
Puikot: 2,5

On niin kiva neuloa pikkuneuleita, kun ne tulee niin nopeasti valmiiksi. Not.

Pipo. Kaksi aloitusta. Pari iltaa pähkäilyä ja sovittelua, että kumpi on parempi. Hieno idea solmuista. Ei toimi. Purkuun. Ärsyttää, pipo huilitauolle. Sisulla valmiiksi. Onneksi reunasta tuli siisti ja keräkin riitti just eikä melkein.

Lapaset. Kahta sopivaa lapasta varten neuloin kolme lapasta ja neljä peukaloa. Onneksi vihreät tulivat kertaheitolla valmiiksi. Ja aikaa näihin häikäiseviin töihin ei kulunutkaan kuin kuukausi...

Nyt äkkiä puikoille jotain kivempaa. Almedahlsin silkkilanka on odottanut vuoroaan kaksi vuotta. Huivi vai kietaisuneule, kas siinä pulma.

Ihanat sekundat!

2007-05-23T21:36:00.000+03:00

Onpas kerrassaan nautinnolliset sukat. Ihanat neuloa ja vielä ihanammat pitää! Regia Silk nousi samaan rakastettavien lankojen kastiin Sivillan kanssa. Myös ohje oli perusteellinen ja kokokin osui kohdalleen just eikä melkein. Ei siis purkamisia!

Falling in Love -sukat
Malli: Anniken Allis
Lanka: Regia Silk, 52g
Puikot: nro 2,5

Kaikkea uuttakin tuli opittua. Ensinnäkin oli kiva käyttää virkattua valealoitusta ja oppia neulomaan sukka päkiästä alkaen.

Toisekseen tuli opeteltua tiimalasikantapää. Se ei ehkä kuitenkaan oo mun juttu, jalka kun on luisevaa ja korkeaholvista mallia (ainoa paikka muuten tässä kehossa, josta voi käyttää sanaa "rintava"). Tiimalasikantapää saattaa toimia ehkä paremmin pojan pullajaloissa...

Kolmanneksi oli pikku pakko opetella neulomaan sukat pyöröpuikoilla. Pari sukkapuikkoa nimittäin katosi mystisesti matkan varrella. Onneksi katosi, muuten tämäkin kokeilu olisi jäänyt hamaan tulevaisuuteen. Nyt en taida enää sukkapuikkoja sukkien neulomiseen käyttääkään.

Kaikesta ihanuudesta huolimatta sekundat näistä tuli. Lanka nimittäin loppui kesken kaikesta huolellisesta etukäteispunnituksista huolimatta. Sujuvasti jatkoin toisen sukan loppuun toisella, vähän tummemmalla langalla. Ehkä hieman harmittaa, mutten jaksanut uutta kerääkään ostaa parin rivin takia.

Netti on neulojan paras ystävä

2007-05-14T21:23:00.000+03:00

Victorian Lace -kirjan innostamana kaivoin Regia Silk -keräni esille ja rupesin etsimään sopivaa pitsisukkamallia. Vaatimuksia vain tuntui olevan vähän liikaa: pitsiset, kärjestä aloitettavat (että lanka varmasti riittää) ja mielellään vielä kantapää lyhennetyin kerroksin. Eikä kauneuskaan olisi pahitteeksi.

Knittystä löytyi Hederat ja Falling Leavesit, Ullasta taas Haruhat ja Sauna-sukat. Kivoja malleja, mutta joko ehdot ei täyttyneet tai muuten ei malli tuntunut oikealta. Kunnes kolahti. Taas olin etsinyt liian kaukaa. Kun Tikrun mami esitteli kirjaansa hänellä oli jalassaan Falling in Love -sukat. Nyt tuli se oikea vastaan!

"Tää hyvältä näyttää, sä tiedät sen itsekin":

On tämä netti vaan neulojan taivas! Malleja on pilvin pimein, kunhan vaan jaksaa selata. Eniten kuitenkin tykkään siitä, että googlettamalla langan tai mallin nimen löytää sata uutta kuvaa kyseisistä sukista/muista töistä. Ja samalla sata uutta hyvää blogia, joita seurata... Kiitos siis teille kaikille neulebloggaajille, teistä on aina apua!

Tyhjien käsien syndrooma

2007-05-05T21:23:00.000+03:00

Hirvittävä neulelama takana. Kädet olisivat kyllä neuloneet, jos olisi ollut jotain mitä neuloa. Mutta kun ei ollut! (Lukuunottamatta tietenkin niitä muutamaa jurakauden muumiota.) Pojan palmikkopaidan jälkeen jäi tyhjyys. Näin siinä aina käy, kun urakoi yhtä työtä kiireessä valmiiksi eikä ehdi aloittaa mitään muuta.

Booga oli pakko tehdä valmiiksi, vaikkei yhtään huvittanut. Onneksi siitä tuli kuitenkin ihan kiva ja käyttökelpoinen, just sopiva kukkarolle, avaimille ja kännykälle.

Booga bag
Ohje: Julie Anderson
Lanka: Virtain Villan hahtuva 120g
Puikot: nro 6

Sain myös vihdoin ja viimein aloitettua pojalle pipoa.

Onneksi Tikrun mami kävi vierailulla ja toi mukanaan Victorian Lace -kirjan. Kyllä kuola valui ja innostus palasi!

Jälleen viime tingassa

2007-04-14T22:22:00.000+03:00

Noin vuosi sitten marisin neulekiireestä ja vannoin (noin sadannen kerran) etten ikinäikinä enää neulo mitään, millä on deadline. Arvaahan sen, kuinka kävi.

Hyvin kävi! Noin niinkun loppujen lopuksi... Palmikkoneule valmistui pojan 1-vuotiskuvaan, mutta edellisenä päivänä oli kyllä minuuttiaikataulu. Onneksi poika ymmärsi nukkua päiväunensa ja alkuiltansa hienosti. Kun viimeinen nappi oli kiinni, kello löi 11 kertaa. Haukotti. Ikinä en kuitenkaan ole viimeistellyt neuletta näin rivakasti!

Viimeiset tuskanhiet sai pyyhkiä otsalta vasta aamulla. Neule oli onneksi sopiva ja kuvauskelpoinen. Malli vaan ei ollut aamulla kovin kuvauskelpoinen.

Kalastajapaita
Malli: Zoe Mellor (kirjasta Double Knits)
Lanka: Viola 190g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Tykkään paidasta paljon! No, ei taida olla olemassa palmikkoneuletta, josta en pitäisi. Erityisesti pidän tästä palmikosta:

Hihassakin on kivat palmikot:

Mutta miten ihmeessä hihan helmineulesaumasta saa siistin?

Aloitellessani paitaa hihkuin onnesta. Ohjeet oli nimittäin tehty viimeisen päälle. Ei mitään "lisää tasavälein 10 s" vaan rautalankaversiona "neulo 5s, tee lisäys, toista". Harmi vaan, että ohjeiden silmukkamäärät olivat virheelliset. Se siitä riemusta. Meni muutama tähtien tanssi sivu suun, kun ynnäsin oikeita silmukkamääriä. Lisäksi opin taas arvostamaan suomalaisohjeiden palmikkokaavioita (ohjeessa nämä palmikot oli pelkästään kirjoitettuna versiona) sekä kaavakuvia neuleen kappaleista (aika hankala pingottaa, kun ei ole mittoja, joihin verrata). Kaikesta loppumarinasta huolimatta paidasta tuli onneksi kiva.

Mikään ei valmistu

2007-04-03T21:23:00.000+03:00

Ajattelin blogata vasta sitten, kun on jotain valmista, mutta sitä päivää saa odottaa tuomiopäivään saakka. Niinpä on pakko esitellä keskeneräisiä.

Sain vähän balsamia huovutushaavoilleni. Booga tuli koneesta juuri sellaisena kuin ajattelinkin. Kaikki näytti ihan hyvältä, kunnes piti ruveta tunkemaan hihnoja kiinni laukkuun. Pitkällisen nitkuttamisen jälkeen onnistuin tunkemaan hihnan päät laukun läpi, mutta kyllä ne liian paksut vaan on. Ja eikun uutta hihnaa neulomaan. Plääh.

Valittelin, ettei poika omista ainuttakaan palmikkoneuletta. Ei omista vieläkään, mutta ehkä joskus sekin päivä koittaa. Tälläinen on nimittäin tekeillä.

Onpas huono kuva. Jää aika paljon arvailujen varaan.

Se pyörii sittenkin!

2007-03-18T20:36:00.000+02:00

Se pyörii sittenkin, pesukone siis. Onneksi!

Taikurin hatun seuraksi pesukoneeseen pääsivät ruskeat lapaset. Niistä tulikin hyvät, juuri sopivat ja mukavan pehmeät.

Jotain koristetta kaipaisivat, mutta itseni tuntien, tekemättä jää.

Huovutetut lapaset
Malli: Helminallelta (laitan linkin heti, kun taas pystyn)
Lanka: Virtain Villan kaksisäikeinen villalanka 70g
Puikot: nro 3,5

Entäs hattu sitten?

Ei tullut Kalifornian kuningasta. Tuli Pekka Puupää.

Hattu sopii juuri ja juuri pojan päähän, mutta hän ei tällaista tarvitse. Sisko hihitteli ja neuvoi lahjoittamaan sen seurakunnalle kolehtipussukaksi. Tai vaihtoehtoisesti baby bornin hatuksi. Olisiko teillä kenties parempia ideoita ennen kuin leikkelen hatun huopasydämiksi ja -kukiksi.

Tautivuoteelta on noustu...

2007-03-06T15:58:00.000+02:00

Kävipä sitten herra Yrjö meidänkin taloudessa ja kätteli ihan jokaista asukasta. Koti muuttui lasaretiksi, jossa neulominen ei ollut ensimmäisenä mielessä. Normaaliarjen palattua kuurasin pesuhuoneen niin perusteellisesti, että pesukonekin sanoi sopimuksensa irti. Katsotaan onko kysessä vain kosteutta vaiko ihan koneen vaihto edessä. Eli siis huovutuksia ei tällä kertaa ole näytillä, mutta näytetään nyt yksi ennen -kuva. Jälkeen -versio tulee heti, kun pääsen pesukoneen kanssa neuvotteluyhteyteen.

Taikurin hattu. Saas nähdä muutunko Kalifornian kuninkaaksi.

Koska en voinut ihastella huopuneita tekeleitäni oli pakko kaivaa esille viimeistelyä vaille oleva pojan neulehaalari. Nämä kappaleethan ovat olleet jo tovin valmiina, mutta edes ne paukkupakkaset eivät saaneet tämän neulojan niveliin liikettä. Onhan se kuitenkin hyvä, että kevättä kohti mentäessä pojalla on villahaalari. Ties mikä takatalvi vielä yllättää. Ja kokokin on just eikä melkein, ettei vaan ole villahaalaria enää ensi syksylle. Huomasinpa muuten, että meidän poika taitaa olla melko prsjalkainen. Hihat on sopivan mittaiset, samoin selkäosuus, mutta lahkeet ovat noin 10 senttiä liian pitkät.

Haalari
Malli: Novitasta, numero taas hukuksissa
Lanka: Novita Bambino
Puikot: nro 2,5 ja nro 3

Tämän haalarin suurin plussa on se, että langat löytyivät omasta lankavarastosta. Vuodelta 1997, arvelisin. Ja kaik mänt' eikä piisantkaan. Oli pakko jatkaa saman langan 5 vuotta nuoremmalla sisaruksella. Värieron ymmärrän, mutta että langan paksuuskin on muuttunut. Outoa. Onneksi tavallisessa käytössä ei tuota huomaa.

Uuttakin opin. Kiinnitin hihat oikealta puolelta ja siistiä tuli. Taidan ottaa tavan käyttöön vastaisuudessakin.

Helmikuu on hahtuvakuu

2007-02-17T21:22:00.000+02:00

Uutta on aina kiva aloittaa, varsinkin silloin, kun tekee löytöjä lankavarastostaan. Löysin jälleen runsahat hahtuvavarastoni ja hullaannuin samalla tavalla kuin viime vuoden helmikuussa. Miten hahtuva voikaan tuoksua ja tuntua niin ihanalta?

Joskus leikittelin idealla vauvan huopikkaista. Silloin ei ollut koekappaletta kotona, mutta nyt on.

Ensin ne sopivat äidin jalkoihin...

...ja sitten pojan.

Tosin malli kaipaa pientä hiomista, varret ovat hieman liian kapeat ja terät taas liian pitkät.

"Huopikkaat"
Malli: perussukka
Lanka: Virtain villan hahtuva 70 g
Puikot: nro 6

Ps. Muistin taas miten ufot syntyvät. Arkeologisissa kaivauksissa löytyi myös punainen villapaidanalku joka pääsi puikoille viikoksi.

Hihoissa tuli kuitenkin tenkkapoo; ovatko ne sittenkin liian leveät? Vertailin muihin villapaitoihin, mallasin käsivarsiin ja tsekkasin lehtien ohjeita. Ei auttanut. Mietintätauolle joutuu tämä paita.

Arkeologisia kaivauksia, osa 2

2007-02-02T21:08:00.000+02:00

Seuraavaksi laatikosta paljastui surullisenkuuluisa, moneen kertaan purettu sukanalku. Historia toistaa itseään; kohtalona oli jälleen purkaminen, mutta nyt onneksi viimeistä kertaa. Unohdin myös ne sivukohoraitahaihattelut ja tyydyin perinteisiin palmikoihin. Tavoite tuli kuitenkin saavutettua, opin neulomaan sukat kärjestä aloittaen.

Ihmeellistä, miten tämän näköiset epämääräiset lärpäkkeet...

...sopivat näin hyvin jalkaan!

Sukat

Malli: oma

Lanka: Vuorelman Veto 60 g

Puikot: nro 3

Arkeologisia kaivauksia, osa 1

2007-01-23T20:19:00.000+02:00

Kaivelin tässä männä päivänä neulelaatikostani puikkoja ja mitä löysinkään: entisen elämäni neulejäänteitä. Joku roti tässä olla pitää, nämä on pakko tehdä loppuun tai purkaa.

Ensimmäinen murheenkryyni: mini-Kiri oli jäänyt vaille päättelyä. Ohjeen mukainen päättely näytti oudolta, niinpä huivi jäi tuumaustauolle. Tikrun mamin kannustamana päättelin huivin uudelleen ohjeen mukaan eikä se enää näyttänytkään oudolta.

Malli: All Tangled Up: Kiri, koko ennen pingotusta 24cm x 50 cm, pingotuksen jälkeen 31cm x 71cm

Lanka: Wetterhoffin Sivilla 25g

Puikot: nro 4

Ihana ohje! Pidän siitä, että joku on ajatellut kaiken viimeisen päälle. Erityisesti ihastuin huivin huomaamattomaan aloitukseen ja aion käyttää ketjusilmukkaketjusta poimittuja silmukoita toistekin, jos tarvitsen avointa aloitusta.

Saas nähdä kutittaako silkkivilla kaulaa.

Jälkiviisautta

2007-01-16T17:25:00.000+02:00

Ennen kuin minusta tuli äiti ihmettelin miksi (Novitan) vauvaneuleissa pitsi- ja kirjoneuleet loistivat poissaolollaan, palmikoita sentään saattoi olla pari hassua puseroa koristamassa.

Sitten löysin Debbie Blissin ja rakastuin, tällaisia vauvaneuleita minä haluan tehdä:

Debbie Bliss: Classic Knits for Kids

Debbie Bliss: Easy Knits

Noh, nyt kun olen äiti niin onko pojalla kirjoneuleita? Köh, eipä taida olla ainuttakaan. Ensinnäkin neulonta-aika on vähentynyt dramaattisesti ja toisekseen kauneimmankin kirjoneuleen käyttöaika on niin lyhyt, että neulomiseen menee paljon enemmän aikaa kuin neuleen käyttämiseen. Niinpä täälläkin on tyydytty pariin hassuun palmikkoon:

Kyllä pingotus vaan tekee vaatteelle ihmeitä, haalari ei valmiina ole tällainen makkarankuori.

Uusimmassa Modassa oli kivoja vauvaneuleita. Näissäkään ei kikkailla neulepinnalla, mutta silmä lepää yksityiskohdissa.

Historiaa ja lisää lahjontaa

2007-01-11T14:45:00.000+02:00

Neuleurani alussa, silloin 11-vuotiaana tärkeintä neuleissa olivat haasteet. Kaikkia mallineuleita piti kokeilla ja mallit oli ehdottomasti suunniteltava itse. Toisarvoisempiin asioihin kuuluivat materiaalit (yleensä 110% akryyliä), neuleen muoto (Muoto? Mikä ihmeen muoto? Resorit, pintaneule ja venepääntie, siinähän se) viimeistelyistä puhumattakaan.

Parin vuosikymmenen myötä moni asia on muuttunut. Mallien ei enää tarvitse olla itse suunniteltuja, materiaalitkin ovat vaihtuneet luonnonkuituihin, mutta suurin muutos taitaa olla viimeistelyissä. Nykyään saan suurimmat euforiat kauniista yksityiskohdista; levennyksistä ja kavennuksista, huomaamattomista saumoista ja huolitelluista reunoista.

Kiitoskiitoskiitos siis kiltti joulupukki, kun yllätyksekseni osasit tuoda jotain näin sopivaa:

Ihana kirja täynnä erilaisia luomis-, päättely-, levennys- ja kavennustapoja. Plus tietenkin neuleen kokoamiseen liittyvät jutut. Esimerkiksi tätä on heti kokeiltava:

Eikä tässä vielä kaikki! Tarpeellinen matkasetti, oih!

Kiitos kiltit tarkkasilmäiset tontut, tämä lahjansaaja on äärimmäisen tyytyväinen. (Edellinen neulontaan liittyvä lahja on varmaan viiden vuoden takaa.)

Ps. Luulin, etten saanut viime vuonna juuri mitään aikaan. Laskeskelin kuitenkin 38 työn tulleen valmiiksi. Ei se nyt niin kamalan huono vuosi ollutkaan.

Lahjontaa

2006-12-16T19:47:00.000+02:00

Luulin pitkään, että tänä jouluna ainoa "käsityölahja" on joulukirje, mutta sitten muistinkin nämä:

Sisko tilasi (kaukaa viisaana) jo syksyllä joululahjaksi itselleen rannekkeet huivinsa kavereiksi. Lankaa lähdettiin oikein vasiten ostamaan ja onneksi oli huivi laukussa, sillä niin paljon värimuisti näköjään heittää. Olipas vaikea turkoosin sävy ja vaikka vierailtiin Menitassa niin silti langan etsimiseen kului aikaa.

Rannekkeet
Malli: oma
Lanka: Schoeller+Stahlin La Spezia, 55g
Puikot: nro 4

Sopivat tuli ja ovat jo käytössäkin. Lanka sattuu olemaan kaapelikierteistä lankaa. Mikäköhän merkitys tuolla kaapelikierteellä on? Onko sillä jotain erityisominaisuuksia? Tietääkö joku? Ainakin pitsineule näyttää onnistuvan.

Löysin varastostani myös nämä appiukon sukat. Melkein vuoden ovat marinoituneet kaapin pohjalla. Näidenhän piti olla valmiina jouluksi 2005. Köhköh...

Enpä aikaisempinakaan vuosina ole välttämättä tämän enempää lahjoja neulonut. Siskolle on kyllä helppo neuloa, sieltä tulee yleensä lahjatilaus. Ja lapsillekin voi neuloa huolettomammin, villasukkien väri kun ei saappaassa juurikaan riitele muiden vaatteiden kanssa. Aikuisten makua on vaikeampi arvailla. Ehkä stressaan vähän liikaakin lahjojen kanssa, kun haluaisin lahjojeni olevan juuri kyseiselle ihmiselle sopivia. Olen myös huomannut kummallisen ajatusvinksahduksen; on vaikea antaa lahjaksi pelkästään itseneulottua. Siihen kaveriksi täytyy ostaa jotain muutakin. Enkö sittenkään arvosta neulomuksiani tarpeeksi?

Lopuksi täytyy esitellä omasta synttärilahjasta osa: ihania puisia nappeja! Sisko ilahdutti neuleaiheisella lahjalla. (Olen aina lapsellisen innostunut lahjoista ja yritän arvata lahjan sisällön. Sisko yritti antaa vinkkejä, liittyi kuulemma neulomiseen. Minä innoissani näpelsin isoja neliöitä, joissa oli kaksi reikää keskellä. Puikonpitimet! Näiden täytyi olla jonkinlaiset puikkojenpitimet! Ehkä vähän vähemmän innostuneisuutta ja enemmän arkirealismia niin oikea vastauskin olisi löytynyt...)

Adventtia!

2006-12-03T19:44:00.000+02:00

Poikamme sai kummitädiltään lahjaksi ihanat, murretun oranssin väriset sukat. Koska väri oli niiiin herkullinen, niin täytyihän äidin neuloa muutkin asusteet samasta langasta.

Myssy
Ohje: Vauvaneuleet -liite, Novita 1/97
Lanka: Grignascon Flavia Baby 45 g
Puikot: nro 3

Lapaset
Ohje: silmukkamäärät omasta päästä
Lanka: Grignascon Flavia Baby 25 g
Puikot: nro 3

Sukat saatu lahjaksi.

Toivottavasti tämä myssy kelpaa paremmin kuin se edellinen. Ohjeessakin mainostetaan myssyn olevan maailman paras. Saattaa ehkä ollakin, mutta ohje ei sitä todellakaan ollut, virheitä löytyi. Onneksi vieressä oli kuva valmiista myssystä niin sain omastanikin käyttökelpoisen.

Tällä hetkellä on puikoilla lapasia, yhdet pojalle ja toiset itselle. Jotenkin vaan tuntuu tökkivän. Omista lapasista pitäisi tulla Lovikat, mutta puikot taitaa sittenkin olla liian suuret. Ja pojan jokakäteensopivat lapasetkaan ei oikein innosta. Ääh...

Myssyjä

2006-11-26T14:39:00.000+02:00

Höh, olipa kuva-arvoitukseni helppoa kauraa. Mutta omissa silmissä se näytti vaan niin ihmeellisen näköiseltä. Päässä kuitenkin ihan myssyn näköinen.

Malli: Huppumyssy, Novita, valitettavasti numerotiedot hukassa
Lanka: Novita Bambino 80g
Puikot: nro 3

Itse pidän myssystä kovasti, valitettavasti poika ei. Hän on samaa mieltä Susannan Melindan kanssa, hän ei halua mitään "typelämyssyä", joka täytyy kiskoa pään yli. Niinpä äidillä on jo seuraava myssy puikoilla. Josko leuan alta solmittava kelpaisi pojallekin.

Kaveri sai myös lapsen ja päätin lahjoa hänen tyttöään kissapipolla.

Malli: oma (siis silmukkamäärät, itse mallihan on tuttu)
Lanka: Novita Teddy 75g
Puikot: nro 8 ja nro 6

Villahousutehtaan alasajo

2006-11-06T17:52:00.000+02:00

Huh, nyt pitäisi villahousujen riittää ainakin hetkeksi. Vaikka housuja olikin kiva neuloa niin vaihtelu virkistää.

Malli: Villahousut, Ruskovillan ohje nro 3
Lanka: Virtain villan hahtuvaa 95 g
Puikot: nro 5

Malli: Villahousut, Ruskovillan ohje nro 3
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva yksinkertaisena 50 g
Puikot: nro 4

Neulomuksien korjaaminen on muuten melkein yhtä ärsyttävää kuin langanpäiden päättely. Pakko oli pidentää näiden pöksyjen lahkeita. Oikein hävettää, miten kauan ne roikkuivatkaan sohvan käsinojalla ennen kuin sain tartuttua toimeen.

Nyt saa luvan perästä aloittaa uusia töitä ja onpa ihanaa neuloa muutakin kuin villahousuja. Tässä esimerkki yhdestä puolivalmiista työstä.

Mutta mikä ihme tämä oikein on? Arvaatko?

Kastemekko, kuitenkin!

2006-10-23T19:59:00.000+03:00

Himo kastemekon tekemiseen jäi, vaikka neulotun version hylkäsinkin. Vaikken olekaan mikään ompeluvirtuoosi niin päätin silti kokeilla, ja yllätyin: siitähän tuli ihan käyttökelpoinen!

Kommelluksitta ei kuitenkaan selvitty. Vaikka miten yritin valita päivän kirkkaimman hetken kankaiden leikkaamiseen niin silti sössin. Takahelmaan piti leikata halkio kappaleen keskelle. Arvatkaapa kuka leikkasi halkion myös etukappaleelle... Vaihtoehdot: a) osta lisää kangasta, b) yritä naamioida erhe. Päädyin vaihtoehtoon b. Korjatusta kohdasta tulee harvoin kaunista, mutta omasta mielestäni tällä kertaa onnisti. Satiininauhat näyttävät ihan kivoilta. Ehkä ne nyt eivät mene yksi yhteen merimiestyylin kanssa, mutta kelpasi minulle.

Jälkiviisaana voin myös todeta näinkin yksinkertaisen asian: kannattaa tehdä napinläpi koetilkulle. Kastemekkoon tarvitsin kolme napinläpeä, ompelin niitä yhteensä seitsemän...

Onneksi jotain olen jo aikaisemmista ompeluksistani oppinutkin. Kiittelin itseäni mm. kankaan kunnollisesta kutistamisesta ja saumanvarojen huolellisesta mittaamisesta (ei ihme, ettei aikaisemmin mitkään hakit osuneet kohdilleen, kun saumanvarat olivat aina sinnepäin).

Varsinaisen onnistumisen elämyksen koin kaarrokkeen kanssa. Yleensä pikkupiiperrykset ja vuoritus päättyvät huonosti, mutta tähän olen tyytyväinen.

Muutenkin pieni ompelija minussa nostaa päätään. Koska aika on kortilla, ommellen saa enemmän aikaiseksi. Lisäpontta ompeluun saan siitä, että vihdoinkin ompelukoneelle ja saumurille on oma pöytä ja huone, jonne ompelukset saa jättää levälleen, ainakin hetkeksi. "Voidakseen kirjoittaa, naisella täytyy olla omaa rahaa ja oma huone." (V.Woolf) Voidakseen ommella, naisella täytyy olla omaa rahaa ja edes oma pöytä.

Villahousutehtaan tyttö

2006-10-07T19:23:00.000+03:00

Nyt on pakko lainata Lauran blogin mottoa: Ideoita on kuin luteita. Kaikenlaisia ideoita ja tarpeita on kyllä, mutta mistä löytyy aikaa niiden tekemiseen? Poika tarvitsisi liinailusäärystimet tai erikoispitkät sukat, myös villapipolla (sillä sahalaitaisella traditionaalisella mallilla) olisi käyttöä, samoin kuorihaalarilla, valkoisella collegetakilla ja liinailutakistakaan ei tässä taloudessa pahastuttaisi. Huokaus.

Täällä on aloitettu kuitenkin niistä, mitä tarvitaan eniten (ja jotka valmistuvat nopeiten) eli villavaippahousuilla.

Ensimmäiset kaipaavat vielä jonkinlaista neulahuovutettua koristusta. Mies on kuvataiteellisesti lahjakkaampi ja olen yrittänyt houkutella häntä huovutusneulan ääreen. Vielä ei ole onnistanut.

Malli: Ruskovillan ohje nro 4
Lanka: Virtain villan hahtuvaa 55 g
Puikot: nro 5

Seuraavat housut näyttävät lörpsähtäneiltä, koska ne ovat märät. (Pakko oli jostain joustaa, muuten tämä postaus ei olisi ilmestynyt ikinä.)

Malli: Ottobre
Lanka: Virtain villan hahtuvaa
Puikot: nro 6

Lisäksi puikoilta löytyy keskeneräisinä raitaviritelmät.

Tämä namu hahtuvakiekko odottaa korkkaamistaan heti, kun nelosen sukkapuikot ilmoittavat olemassaolostaan. Harmittaa, sormet syyhyäis jo kovasti.

Seuraavalla kerralla lupaan postata jotain vähän haasteellisempaa.

Jälleen langoilla!

2006-09-24T17:30:00.000+03:00

Muutama viikko hurahti niin etten ehtinyt neuloa ainoatakaan silmukkaa. Vähän haikeana ajattelin, että tässäkö se nyt sitten oli tämän neulojan lorun loppu. Onneksi kuitenkaan ei. Tahti on entisestä toki hidastunut huomattavasti, mutta väliäkö hällä, kunhan saa neulottua edes pari riviä päivässä.

Kun aikaa löytyi jälleen neulomiseenkin niin sain suuruudenhullun idean. Neulon pojalle kastemekon. Ensimmäisen päivän jälkeen olin vielä toiveikas, saldona neljä senttiä pitsineuletta. Toisena päivänä laskin resurssejani uudelleen. Yli 300 silmukkaa, lanka Kotiväkeä, puikot 2,5. Tavoitteena 80 cm plus vielä hihat ja mekon yläosa. Elämänsä ensimmäisen kerran tämä neuloja käytti järkeään oikeassa paikassa. Ehken sittenkään ehdi. Enkä halua tuhlata yöuniani neulomiseen, en tässä elämäntilanteessa. Purkuun siis.

Niinpä tämän blogin aiheena taitaa olla seuraavien kuukausien aikana pienet neuletyöt jotka joskus myös valmistuvat. Vaihdoin kastemekon villavaippahousuihin. Haasteellisuudesta viis, tärkeintä on se, että taas saa neuloa!

Ps. Kiitokset onnitteluista!

Pakollinen tauko

2006-08-28T22:03:00.000+03:00

Melkein meinasi tulla kuvaton postaus, mutta onneksi ei sittenkään. Monen mutkan kautta pääsin kuin pääsinkin postiin sen aukioloaikana ja rapistelin pakettiani jännittyneenä. Rumasukkalankaa? Ehei vaan jotain kaunista: itsevärjättyä Nallea! Suuret kiitokset Kirsi! Ja mukana tullut lammaskin herautti hymyn huulille, ihana!

Ja sitten iloinen ilmoitusluontoinen asia: perheemme jäsenmäärä lisääntyy ja siksi blogini on tauolla ainakin seuraavat kolme viikkoa.

Neulelohtuja

2006-08-15T19:47:00.000+03:00

Kiukutti niin paljon tuo edellinen sukka ja kun ei siitä punaisesta sileäneuleisesta puserostakaan ollut oikein lohduttajaksi niin oli suorastaan pakko aloittaa uusi neule. Jotakin kaunista ja sellaista, jonka koko ei kertakaikkiaan voi mennä pieleen. Kiri siis.

Kiri on ollut neulontalistalla pitkään, toteuttamista on hidastanut ainoastaan se tosiasia, etten vieläkään oikein tiedä, olenko huivi-ihmisiä. Löysin kuitenkin yhdestä blogista (ärsyttää kun ei koskaan muista, että mistä ja kenen) ison Kirin sijasta pikkuruisen kaulahuiviksi tarkoitetun Kirin. Haa! Ideahan on mainio! (Jos tunnette tekijän niin ilmoittakaa ihmeessä, että saadaan kunnia sille kenelle se kuuluu.)

Lohtua sain myös kivoista lehdistä.

Ja kaiken kruunuksi voitin Miss Rumasukka -kisassa yllätyspalkinnon! Kyllä heti on mieli paljon parempi!

Tökkii...

2006-08-10T22:10:00.000+03:00

Punaisen neulepaidan rinnalle oli pakko aloittaa jokin pienempi työ. Kaivelin varastoistani punaisen Vuorelman Veto -lankakerän ja rupesin miettimään sukkamallia.

Neulekirjoja selaillessani ja punaista lankaa makustellessani sain tästä mallista (Neulojan käsikirjasta) idean. Punainen väri ja pallukoita, hmm... karpalo -sukat?

Neuletilkkua tehdessäni totesin mallin näyttävän paremmalta alhaalta ylös neulottuna, niinpä ajattelin myös kokeilla kärjestä aloitettavaa sukkaa.

Kaikki näytti hyvältä vielä alkuvaiheessa, lanka tuntui ihanalta ja Kristelin ohjeet ymmärrettäviltä. Siihen se ihanuus päättyikin.

Joko kärjestä aloitettava sukka ei sovi minun jalkaani tai sitten muokkailin silmukkamäärät väärin. Joka tapauksessa, kärkeen jää liikaa tilaa. Höh. Lisäksi Sukan reunaan tarkoitettu mallineule on aivan liian leveä eikä se muutenkaan näytä hyvältä. Argh! Pakko heittää sukantekele sivuun. Jos jollakulla on hyvä sukkaideoita niin ehdotuksia vastaanotetaan mielellään!

Villat esiin!

2006-08-06T19:44:00.000+03:00

Ihanaa, elokuu alkoi! Nyt voi huoletta kaivaa taas villalangat esiin. Sitä ennen piti kuitenkin viimeistellä pari kesätyötä.

Malli: Pipo, Novita 3/02 (malli nro 55), solmu päälaella apinoitu muistaakseni Stitch 'n Bitch -kirjasta
Lanka: Novita Mini, 35 g
Puikot: nro 3,5

Malli: Laukku, Novita 2/00 (malli nro 39)
Lanka: Novita Alabama ja joku toinen ohuempi puuvillalanka vuodelta nolla, yht. 185 g
Virkkuukoukku: nro 4

Ensimmäinen virkattu laukkuni. Peruskamaa, kiinteitä silmukoita toinen toisensa perään. Toivottavasti kuitenkin ajaa asiansa ja toimii hyvänä laukkuna. Kylläpä muuten kiukutti, kun huomasin, että virkkauskäsialani muuttui virkkaamisen myötä tiukemmaksi! Onneksi sitä ei valmiissa laukussa juurikaan huomaa.

Ja sitten sitä villaa. Tästä tulee jonain päivänä v-aukkoinen sileäneuleinen villapaita. Oikeastaan tosi tylsä, mutta siskoni sanoin: "niitä tylsiä perusvaatteita sitä kuitenkin tulee eniten pidettyä".

Ta-daa!

2006-08-03T21:59:00.000+03:00

Shimmer on vihdoinkin valmis. Huh, mikä puristus, mutta onneksi lopussa kiitos seisoo. Olen päättänyt oppia pitämään olkapäiden sekalaisista raidoista. Sitä paitsi selkäpuolella katse kiinnittyy pitsineuleeseen eikä raitoihin. (Kiinnittyyhän, joohan?)

Malli: Shimmer
Lanka: Sirdar Duet 190 g
Puikot: nro 4,5 ja 5

Itse asiassa selkäkappaleen purkamisesta oli hyötyäkin. Nyt sain raglansaumakohdan siistiksi. Toisin kuin ohjeessa neuvotaan, yhdistin hihat ja takakappaleen pitsineuleen kerroksella nro 1. Näin pitsineuleen kavennukset ovat myös raglanin kavennukset.

Taidan olla kooltani muotopuoli. Selkäkappale on kokoa M, hihat taas on pienennetty koosta S. Pitäisiköhän käydä salilla kasvattamassa hauista?

Lanka aiheutti välillä kyllä hammasten kiristelyä. Kiiltävät kohdat takertuivat kaikkeen vähänkään karkeaan (silmukkamerkkeihin, puikkoihin, jopa ihoon!) ja lankaan jäi rumia lenkkejä. Mrrh!

Mutta nyt, kaik' on hyväst ja me odotellaan Shimmerin kanssa innokkaina seuraavaa juhlakutsua.

Ripsu loves Sivilla!

2006-07-30T16:49:00.000+03:00

Niinhän siinä kävi, että purkutuomio koitti papan alpakkahuiville. Metsästin uutta huivia varten merinovillaa paikallisesta lankaliikkeestä ja meinasin pyrstölleni lentää, kun siellä ei ollut kerän kerää merinovillaa. Eikö näillä kulmilla ole ollenkaan höyrähtäneitä tulevia mummoja ja pappoja, jotka ultrakuvan nähtyään käyvät ostamassa vauvalankaa haalariin ja töppösiin?

Onneksi oli muutenkin menoa Helsinkiin niin pääsin Menitaan. Merinovillan sijaan päädyin Sivillaan, koska siinä oli niin kaunis helmenharmaa sävy.

Nyt olen ihan rakastunut! Sivilla on niiiiiiiin pehmoista lankaa! Vaikka mallineule oli turruttava ja lanka ohutta niin tartuin mielelläni puikkoihin, koska lanka tuntui niin ihanalta. Rakastumista vain syvensi neuleen reissuplussat: simppeli mallineule (helppo neuloa autossa) ja pieni koko (yksi kerä ei vienyt paljoa tilaa laukussa).

Malli: oma, 2 o 2 n -joustinneuletta ja molemmissa reunoissa 3 s:n palmikot sekä nurjalla että oikealla puolella, koko 9 cm x 106 cm
Lanka: Wetterhoffin Sivilla 50 g
Puikot: nro 3

Mitenköhän pitkälle rakkaus riittää? Huiviin? Puseroonkin? Joka tapauksessa, lisää Sivillaa on saatava. Mä haluuuuuun!

Apua tarvitaan!

2006-07-19T21:57:00.000+03:00

Sain taas pari kerää lisää Duetia ja kaivoin Shimmerin pölykerroksen alta. Ja voihan myrkky! Takakappale on kuin onkin liian pieni. Purkuun koko höskä! Tai no, hihat sentään säästyy.

Ohjeestakin löysin tulkinnanvaraa. Miten teidän mielestänne raglankavennukset pitäisi tehdä? Nimittäin purin Shimmeriä jo aikaisemminkin, koska olin tehnyt kavennukset mielestäni väärin. Korjasin kavennukset niin, että ne kulkevat vinoneliöiden kavennuksia pitkin, mutta en ole ollenkaan varma että teenkö sittenkään oikein. Jotenkin näyttää siltä, että takakappale kaventuu liian nopeasti suhteessa hihoihin. Neuvoja kellään?

Jämälankatöitä

2006-07-18T10:53:00.000+03:00

Reissuilta kotiutuminen vei suoraan rakkaiden, mutta liian suurien lankavarastojen luo. Ja inspiraatio iski.

Tämä laukku on kulkenut toteutettavien töiden listalla jo useita kesiä odotellen kalalankaa. Nyt lankavarastosta hyppäsi silmille kaksi suurta puuvillalankakerää, jotka kuiskasivat haluavansa tulla laukuksi. Miten ne ennen eivät puhuneet yhtään mitään?

Miehen mummilla ja papalla on synttärit heinäkuussa. Mummille ajattelin antaa lahjaksi Roosa-huivin, mutta papan lahja aiheutti miettimistä. Pähkäilyjen ja vihjeiden avulla päädyin alpakkakaulahuiviin.

Mielelläni olisin tehnyt huivista yksivärisen, mutta lankavarastosta löytyi ainoastaan vajaita keriä eri väreissä. En oikein ole tyytyväinen väreihin, palmikonkierrotkaan eivät erotu ja pehmeydestään huolimatta alpakka kutittaa. Purkutuomio on aika lähellä...

Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että lankavarasto pienenee. Pienenihän se jo futissukkien kohdallakin, mutta erityistä tyydytystä tuottaa se, että jotkin epämääräiset ikivanhat kerät (laukku) tai vaihtoehtoisesti useat pienet nyssäkät (papan huivi) katoavat laatikoiden nurkista. Edelleen kuitenkin löytyy liian paljon yksittäisiä keriä (lähinnä puuvillaa) joista ei tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi. Olenkin katsellut One skein ja Last minute knitted gifts -kirjoja sillä silmällä. (Neulekirjathan eivät vie tilaa oikeastaan ollenkaan, eiväthän?)

Neulontalomailua

2006-07-13T22:11:00.000+03:00

Tavallinen arki ja kotona oleilu ovat parhaat olosuhteet neulomiselle, ainakin tässä taloudessa.

Lähdin toiveikkaasti sukkani kanssa matkaan, mutta ensimmäisen takaiskun koin jo lentokentällä; en saanut puikkoja mukaani koneeseen. Toisekseen helle teki kädet niin nihkeiksi ettei neulominen tullut edes mieleen. Ilman futisotteluita sukka ei olisi edistynyt matkan aikana ollenkaan. Väkisin tikkusin sukan valmiiksi Suomessa, että olisi edes jotain blogattavaa.

Malli: Lettisukat Sukkasillaan -kirjasta
Lanka: Novita Nalle 165 g
Puikot: nro 3

Ps. Olis Amarin säärimallille käyttöä. Ja valokuvaajalle myös.

Futissukat

2006-07-03T18:58:00.000+03:00

Neulominen kesällä on vähän ongelmallista, koska tykkään kaikkein mieluiten neuloa villaa. Jotenkin tuntuu kuitenkin omituiselta neuloa näillä helteillä villasukkia. Ihan kuin olisi pahan ilman lintu: "Kyllä se talvi sieltä taas tulee, turha riekkua vähissä vaatteissa! Villasukat jalkaan vaan oli keli kuin keli!"

Nämä sukat eivät kuitenkaan ole onneksi ihan tavalliset villasukat. Polvisukat futiksen MM-kisojen aikana; tyhmempikin jo tajuaa yhteyden: futissukat!

Ohje on Sukkasillaan-kirjasta, joka on tunnettu siitä, ettei ohjeissa mainita neuletiheyttä. Lisäksi käytin suurempia puikkoja kuin mitä ohjeessa suositellaan. Näillä taustatiedoilla jo kokemattomampikin neuloja osaa arvella, että sutta taitaa tulla. Mutta ei, sukat sopivat hämmästyttävän hyvin! Ainoastaan jalkaterän pituudesta pudotin yhden palmikonkierron pois.

Ja vaikka edellisessä postauksessa vannoin, että seuraava reissuneule neulotaan pyöröillä niin pahasti silti näyttää siltä, että futissukka lähtee matkalle mukaan. Kun ei usko niin ei usko.

Juhannuksen jälkiviisaudet

2006-06-27T18:41:00.000+03:00

1. Ota autoneuleeksi sellainen neule, joka on kunnolla aloitettu ja hyväksi todettu. Autossa ei ole kiva laskea silmukoita, sovitella sukkaa jalkaan ja miettiä että tuleekohan tästä hyvä. Muttaku... Reissuneuletta ei ehtinyt aloittaa, kun piti urakoida äidin poncho valmiiksi.

Malli: Pirkka 6-7/06 (vähän silmukoita uudelleen laskeskeltuna)
Lanka: Novita Kotiväki 160 g
Puikot: nro 5

Muuten nopeatekoinen neule, mutta jos silmukka pääsi tippumaan (kuten usein kävi) niin langankierrot purkautuivat saman tien ja niiden arpomisessa oikeille paikoille vierähti aina jokunen tovi.

2. Pakkaa käsityö jo edellisenä päivänä, mielellään heti viimeisimmän neulesession jälkeen. Ei ole kiva huomata autossa, että se viides sukkapuikko taisikin jäädä sinne olohuoneen lattialle, kun kiireessä tuli survottua neule kassiin. (Puikko löytyi kyllä perillä keskeneräisen ponchoneuleen kassista. Sekös lämmitti.)

3. Varmin valinta autoneuleeksi on pintaneule, mielellään pyöröpuikoilla. On ärsyttävää kalastella pudonneita palmikko- tai sukkapuikkoja autonistuimen kätköistä. Ja vaikka matkapahoinvointi onkin ilahduttavasti vuosien varrella hellittänyt, ei silti kannata uhmata kohtaloa tarkkuutta (ja silmiä) vaativilla palmikko- tai pitsineuleilla.

4. Laiturilla neulotaan pyöröpuikoilla. Murphyn lakien mukaan putoava puikko ei tietenkään voi jäädä leveälle laiturilaudalle vaan se puikahtaa siitä sata kertaa kapeammasta raosta järveen.

Koko viikonlopun säälittävä saldo, polvisukan alku:

Vaikka neuleet eivät edistyneetkään niin kivaa oli silti, tuli juteltua, syötyä, saunottua ja uitua oikein urakalla. Kyllä teki hyvää!

Välitöitä

2006-06-19T17:41:00.000+03:00

Shimmerin odotellessa lankakuriirin palveluja jatkoin muita keskeneräisiä neuleita. Eihän multa nyt kutomiset lopu ja jos loppuu niin aloitetaan uusia!

Jotakin jopa valmistui. Ilo oli suunnaton, nämä sormikkaat istuvat käteen vielä paremmin kuin ne edelliset.

Malli: Oma
Lanka: Novita Nalle 70 g
Puikot: nro 3 ja 3,5

Oli ihan pakko aloittaa jokin aivotonkin projekti, koska sormikkaat ja Shimmer vaativat niin paljon tarkkuutta, laskemista, purkamista ja miettimistä.

Jos kerran kaverin lapsi halusi mennä nukkumaankin tällainen pipo päässään niin eiköhän malli kelvanne muillekin. Kyllä tuli tästä lapsesta Ripsun hyvä ystävä! Ps. Huomatkaa muuten: taas on käyttöä lyhyille pyöröille.

Ja koska uusia juttuja on niin kiva aloittaa: ponchon alku äitikälle. Malli löytyi uusimmasta Pirkasta.

En muuten tajua niitä ihailtavia ihmisiä, jotka pystyvät neulomaan yhtä projektia kerrallaan. Itse tarvitsen ainakin kaksi neuletta; haasteellisemman kaveriksi sen aivottomamman. Ihan jo pelkästä vaihtelunhalusta, mutta myös siksi että haasteellisempi kaipaa usein tuumaustaukoja. Toisaalta, olisihan se ihanaa, jos sohvan nurkasta löytyisikin vain yksi mytty näiden neljän sijaan...

Tuumailua

2006-06-11T18:47:00.000+03:00

Shimmer on edennyt, hihat ovat useiden purkamisten jälkeen vihdoinkin sellaiset, että olen niihin tyytyväinen. Hihoja neuloessani mietin pääni puhki sitä takakappaleen kohtaloa. Harmitti turkasesti, koska pidän paljon Shimmerin takakappaleesta. Eikö ole mitään keinoa yhdistää Duetia ja Shimmeriä? Rupesin laskeskelemaan silmukkamääriä ja Duetin raitalangan pituutta ja ilokseni huomasin, että yhden raidan pituuden pitäisi riittää vähintään yhteen kerrokseen. Siispä vastatuuleen ja kokeilemaan!

Nyt on kaikki kappaleet yhdistetty ja tältä se sitten näyttää.

Takakappaleen raidat ovat ihan ok, vaihtokohdat hukkuvat pitsineuleeseen.

Hihat aiheuttavat enemmän ahdistusta. Olkapäille tulee väkisinkin yhden kerroksen raitoja ja ne mietityttävät.

Nyt onkin hyvä miettiä, koska lanka loppui sopivasti. Uusia keriä odotellessa pähkäilen seuraavia vaihtoehtoja. A) Jatkan samalla tavalla ja opettelen pitämään olkapäiden tihuraidoista. B) Puran kappaleet ja neulon ne loppuun yksittäisinä; silloin raidoista tulee leveämmät. C) Yritän unohtaa Shimmerin takakappaleen ja mietin vaihtoehtoista tapaa yhdistää hihat. Tällä hetkellä vahvoilla ovat vaihtoehdot A ja B. Mitä sinä tekisit?

Ps. Tässä vielä esimerkki siitä, millaisia raitoja haluan raitalankaneuleissa välttää (Mallit Moda 3/05):

Juhlaneule?

2006-06-04T21:14:00.000+03:00

Ripsun kirjoittamaton sääntö numero yksi: neuleet kuuluvat arkeen. Syy: vain kankaasta tehdyt vaatteet tuntuvat juhlavan oloisilta. Juhlaan valmistautumiseen sitä paitsi kuuluu kuumentuvan silitysraudan tuoksu (ja tietenkin kiireessä vaatteeseen silitetetty yksi ylimääräinen vekki sekä noin kymmenet silmäpakoiset sukkahousut).

Ripsun kirjoittamaton sääntö numero kaksi: en ole ystävystynyt raitalankojen kanssa oikein koskaan (raitaneuleiden lankasotkuista huolimatta).

Miten ihmeessä siis poistuin Menitasta eräänä kauniina lauantaina Sirdar Duet -kerä kainalossa? Kyseinen lankahan on raitalankaa ja lisäksi vielä kunnolla kiiltävää!

Omistan pitkän hihattoman kotelopuvun ja myös samettisen lyhythihaisen vähän juhlavamman paidan. Kuitenkin tälläisenä vilukissana tarvitsen kesät talvet jotain käsivarsieni lämmikkeeksi. Mietin pääni puhki erilaisia vaihtoehtoja. Jakku? En oikein ole jakkuihmisiä. Huivi? Ei ehkä lämmitä tarpeeksi. Hihatin? Ööh... en ehkä ole myöskään hihatinihmisiä. Tai näin luulin, kunnes löysin Shimmerin. Ihanaihanaihana! Nyt puuttui enää vain lanka.

Millainen lanka on juhlaneulelankaa? Kiiltävä? Voiko mattapintaisesta langasta tehdä juhlaneuleen? Näyttääkö neule silloin liian arkiselta? Entä tekeekö pitsi aina neuleesta juhlavan? Nämä ovat ihan vilpittömiä kysymyksiä, olisin kovin kiitollinen kommenteista.

Itse päädyin puolen tunnin epätoivoisen lankaharhailun jälkeen kompromissiin, sekä mattaa että kiiltävää. Tosin tästä seuraa kyllä se, etten voikaan tehdä Shimmeriä vaan takaosaan täytyy keksiä jotain muuta. En nimittäin kestä sitä, että raitalankojen vaihdoskohdat menevät ihan sikin sokin. (Tämä on kai sitten kirjoittamaton sääntö numero kolme. Kauhistus! Taidan olla aika konservatiivinen ja rajoittunut ihminen...)

Ensimmäinen hihantekele. Olkavarsikohta taitaa kaivata purkamista, se löpsöttää vähän rumasti.

Kuukauden urotyö

2006-05-28T21:27:00.000+03:00

Väitin maaliskuussa täydellisten sukkien neulomista haastavaksi. On kuitenkin yksi neule, joka on vielä haastavampi: sopivat sormikkaat.

Kaikki sujuu hyvin kämmenosan loppuun saakka, ei tarvitse sen kummemmin laskea vaan voi neuloessa tuijottaa töllöä. Siihen se sitten usein jääkin. Tässä vaiheessa kun pitäisi kaivaa Mary Oljen kirja esiin ja jakaa silmukat sormia varten. Se nyt sentään yleensä onnistuu, vaikka vaatiikin laskemista. Mutta viimeistään välisilmukoiden määrä on arvoitus, puhumattakaan sormen pituudesta. Yleensä puran pikkurillin ainakin kerran. Joskus myös nimettömän. Tähän soutamiseen ja huopaamiseen kuluu aikaa, Abbyn ja Lukan keskustelusta jää puolet näkemättä ja kuulematta ja sitten meneekin jo hermot.

Mutta nyt. Kaikki on toisin! Purin sitkeästi hammasta (ja neuletta) ja sain kuin sainkin tehtyä sopivat.

Malli: Ranteen kuvio Suuresta Käsityölehdestä 11-12/2005
Lanka: Novita Nalle 70 g
Puikot: nro 3

Kaikkien hämmästyttävintä on kuitenkin se, että kirjasin silmukka- ja kerrosmäärät ylös! Jihuu, ei enää laskemista, Nalle-langalle on ohje valmiina! Tässä hurmoksessa aloitin saman tien seuraavatkin sormikkaat.

Näitäkin jouduin purkamaan, mutta se johtui mallineuleesta. En tajunnut, että ristikkäiset silmukat vetävät silmukoiden lisäksi myös kerroksia kasaan. Mikä neuvoksi? Lyhennetyt kerrokset? Ei ehkä toimi... Ei kun suuremmat puikot! Nyt vain kieli keskellä suuta täytyy muistaa milloin neuloo kolmosilla ja milloin kolmepuolikkailla.

Ps. Mary Oljen Kirjokintaista kauneimmat ansaitsee vielä oman lukunsa. Ihana opus vuodelta 1946 nimensä mukaisesti täynnä kauniita kirjoneulelapasia. Parasta on kuitenkin alussa olevat yleispätevät ohjeet lapasiin, sormikkaisiin ja sukkiin. Oman nostalgiansa kirjaan tuo se, että mummani on neulonut suurinpiirtein kaikki mallit kyseisestä kirjasta. Tulee ihan lapsuus mieleen. Ja myös ikävä mummaa, nyyh.

Ei siitä takkia tullutkaan, tuli hiirelle liivi!

2006-05-21T17:03:00.000+03:00

Tai tässä tapauksessa: ei siitä paitaa tullutkaan, tuli pyjama. Voihan ärsyynnys! Löysin hauskaa turkoosia kirahvi- ja seepra(? kai se se on?)kangasta ja sieluni silmin näin sen jo kivana pikku paitana jollekulle ihanalle vipeltäjälle.

Kieli keskellä suuta jäljensin Ottobresta kaavat ja samalla tarkkuudella leikkasin kankaat. Kun sitten onnellisena ompelin paitaa kasaan niin kamala aavistus valtasi mielen: täähän on ihan pyjaman paita! Tyrmistys oli niin valtava, että jäi sitten helmakäännekin ompelematta. Ehkä joskus tokenen ja jatkan paidan loppuun.

Pyjama mikä pyjama! Ja vielä rutussa.

Ompelijana olen todellinen projektikäsityöläinen. Ompelen pelkästään tarpeeseen. Ehkä se johtuu osittain siitä, etten todellakaan ole mikään taitava ompelija. Viidellä saumalla valmista -motto sopii minulle. Kaikki ylimääräiset tikkaukset, applikoinnit ja saumojen kohdistukset vievät hermot ja yöunet. Muutenkin ompelu (vaikka mukavaa toisinaan onkin) tuntuu työltä. Jo se koneiden ja kankaiden levittely vie aikansa, ompeluun tarvitaan keskeytymätöntä aikaa ainakin pari tuntia.

Neulojana taas olen pikemminkin prosessikäsityöläinen. Aina on oltava jokin neule, jonka voi siepata käsiinsä. Mieluiten monta. Keskeneräiset työt eivät stressaa, tärkeintä on se, että saa puikotella silmukan siellä toisen täällä. Valmista tulee kunhan tulee, tärkeintä on se että saa neuloa!

Vaikka itse neulominen on valmistumista tärkeämpää niin kyllä neuleen valmistuminenkin tuottaa tyydytystä. Varsinkin jos on jaksanut viimeistellä neuleen huolellisesti. Tässä viimeisin valmistunut työ, raitaneule.

Malli: oma
Lanka: Novita Mini ja Virkkauslanka (punainen), yht. 460g, vihreää n. 170g, punaista n. 130g, keltaista n. 60g, v.sinistä ja pinkkiä molempia n. 50g
Puikot: nro 3,5

Ps. On ihan pakko hehkuttaa: Hyvä Lordi ja hyvä Suomi! Maailmankirjat on sekaisin; mitä saavutettavaa suomalaisilla enää muka on? Meillä on jo alppihiihtäjiä, tennistähti ja nyt tuli vielä euroviisuvoitto! Taivas sentään...

Melkein valmista

2006-05-15T21:19:00.000+03:00

Yritin epätoivoisesti urakoida raitaneuletta valmiiksi sunnuntain postaukseen, mutten saanut sitä tänäänkään vielä valmiiksi. Niinpä esittelen puolivalmiin tekeleen:

Kivat hetket: kaarroke onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Aikaisemmin en ole pullonkaulahartioineni harrastanutkaan kaarrokeneuleita. Toinen kiva hetki oli se, kun sain vihdoinkin katkaista lankoja yksi kerrallaan, aah... Tiinan neuvojen mukaan yritin selvitellä lankoja joka vaihdolla, mutta mahdottomaksi se muuttui siinä vaiheessa, kun pakkasin ja purin neuletta pussistaan. En siis oppinut rakastamaan lankojen selvittelyä. Ehkä ensi kerralla.

Huonot hetket: lankojen selvittäminen, grrrr... Tekisin myös hihojen levennykset vähän hitaammin. Vaikka miten yrittää laskea niin aina jokin menee jotenkin pieleen.

Postin Kusti toi muuten mukavan paketin:

Kummityttö oli tehnyt prikulleen sopivan rannekorun ja kirjanmerkin. Kirjanmerkille oli suunniteltu paikkakin etukäteen: Raamatun väliin. Ihana kummityttö :)

Lisäksi Tikrun mami oli askarrellut silmukka- ja kerrosmerkkejä. Mulla ei ole ikinä ennen ollut ihan oikeita silmukkamerkkejä!

Kusti olisi kyllä saanut polkea vähän rivakammin, mutta kaikkea ei voi vaatia. Onneksi paketin sisältö korvasi odotuksen hetket.

Lomaviikon saldo

2006-05-08T23:10:00.000+03:00

Seuraavassa kuvakollaasi lomaviikon puuhista. Valitettavasti mukana on muutakin kuin neulontaa, käsitöihin liittyviä kuitenkin.

Ehdottomasti työläin (ja myös palkitsevin) projekti. En ole mikään entisöijä joten kansituolien maalaaminen ja kankaan vaihtaminen kävivät työstä. Muistutus seuraavaa maalausprojektia varten: kaikkeen kuluu aina päivä. Pesemiseen, pohjamaalaukseen, varsinaiseen maalaukseen ja vielä toiseen kerrokseenkin. Tämän tuoliprojektin aikana mm. seuraavat asiat ärsyttivät: maalaushaalari suihkuhuoneen lattialla, lukuisat tärpätti-, homepesu- ym. pullot, maalitahrat jaloissa, käsissä ja jopa hiuksissa. Neulominen on siksikin kivaa, kun keskeneräisen neuleen voi survoa olohuoneen nurkkaan milloin vain eikä neuleprojekti valtaa koko taloa ja terassia. (Tosin niinkin voi joskus kyllä käydä...)

Siskon kanssa innostuttiin myös sisustamaan. Ostospäivän saaliina vaivaiset kaksi sohvatyynykangasta. Ja viimeistely tökkii edelleen; tarkkasilmäiset huomaavat että tyynyistä on ompelematta yksi sauma.

Raitaneule etenee myös, tällä hetkellä myötätuulessa.

Rohkaisin torstaina myös hurjan luontoni ja kävin elämäni ensimmäisessä neuletapaamisessa. Kivaa oli tavata samanlaisia hörhöjä vaikken ketään entuudestaan tuntenutkaan. Koska raitaneuleen keräsotkuja ei kerta kaikkiaan voinut julkisesti paljastaa niin oli pakko aloittaa uusi neule. Sormikkaat. Näitä tarvitaan varmasti vielä ennen juhannusta. (Minäkö pessimisti?)

Lomaviikolla on sallittua täydentää myös lankavarastoa. Kirjava Loft sai kaverikseen yksivärisen sinisen. Näistäkin tulee joskus vielä villavaippahousut.

Ja sitten pakollinen hurahdus. Lankakaupasta löytyi bambulankaa! Pakkohan sitä oli ainakin kerä ostaa. Lanka on ihanan pehmeää ja silkkisen tuntuista. Mitäköhän tästä tekisi?

Oppii se vanha koirakin uusia temppuja!

2006-05-06T23:25:00.000+03:00

Jos olikin pari viikkoa sitten ärsyynnystä ilmassa niin eipä ole enää. Nyt kehrään tyytyväisyydestä parinkin uuden jutun ansiosta.

Miten voi jokin niin pieni ja mitätön juttu kuin neuletakin vyö saada aikaan niin suurta tyytyväisyyttä? Ensinnäkin olin ylpeä siskon neuletietämyksestä; hän halusi levennysten alkuun palmikonkierron (nimitys oli kyllä vähän hukassa, mutta väliäkö hällä). Oma tyytyväisyys syntyi sitten kavennuksista. Kun joka kierroksella täytyy kaventaa niin nurjan puolen kavennustenkin täytyy "kääntyä" oikeaan suuntaan. Muutaman kerran jouduin kokeilemaan ennen kuin tajusin. Ihana oivaltaa itse!

Neuletakki vöineen omistajansa yllä

Toinen tyytyväisyyden aiheuttaja on 30 cm:n pyöröpuikot. Ostin ne sukankutomishurmassa, mutta petyin, kun ne eivät tuntuneetkaan omilta. Puikkoja oli hankala käsitellä enkä vieläkään tajua että miten joku voi neuloa pienehköjä (esim. nro 37) sukkia noilla pyöröillä. Siinä tapauksessahan neuletta täytyy venyttää aikamoisen paljon? Itse teen ainakin pienemmät sukat vielä sukkapuikoilla. Mutta onneksi on olemassa myös riittävän leveitä neulepaitojen hihoja, jotka täytyy neuloa pyörönä. Suomalaisella sisulla kaivoin pyöröt sohvan nurkasta ja onnistumisen ilo oli valtava!

Afrikan tähden löytymistä odotellessa

2006-05-02T22:16:00.000+03:00

Viime aikoina on tullut pelattua Afrikan tähteä oikein urakalla. Tällä hetkellä odotellaan sen suurimman tähden löytymistä ja sitä odotellessa voi aasinsillan kautta siirtyä "Knitting out of Africa" -kirjaan.

Vieläkään en ole ehtinyt kunnolla lukea kirjaa kannesta kanteen, mutta kuvistahan kaikki tykkää eli tässä niitä. (Mitenkähän sallittua tämä kirjojen kuvaaminen on? Pian on miliisi Ripsun niskassa...)

Kirjassa on 15 erilaista neulepuseromallia eri puolilta Afrikkaa. Neuleiden suunnittelija Marianne Isager on suunnitellut neulemallit afrikkalaisten tekstiilien pohjalta eli neuleet eivät siis ole afrikkalaisia perinneneuleita (onkohan sellaisia edes olemassa?).

Itse tuskin teen ainuttakaan neuletta kirjan ohjeiden mukaan, mutta todennäköisesti käytän neulemalleja toisiin tarkoituksiin. Ensin esittelen omat suosikkini.

Tämä on ehdottomasti lempineuleeni. Ihanat sukulaku-värit ja todella kauniita kirjoneulemalleja pusero tulvillaan. Nam!

Näillekin neliöille löydän varmasti toisenlaista käyttöä. Kuviot muodostuvat silmukoita nostamalla.

Tämä muistuttaa vähän edellistä, mutta tekniikka on toisenlainen. Valkoiset silmukat on neulottu nurin ja ruskeat oikein. Lisäksi yksittäiset neliöt muodostavat tosi mielenkiintoisen kokonaisuuden. Itse jään tuijottamaan neliöiden reunojen muodostamia kuvioita...

Löytyy kirjasta väriäkin! Tosin totuuden nimessä monet neuleista on neulottu melko maanläheisissä väreissä.

Lisäksi kirjassa on paljon tämänkaltaisia neuleita. Näistä en itse ainakaan vielä innostunut.

Neuleiden lisäksi kirjasta löytyy myös muutama kuva Afrikan luonnosta. Ihana fiilistelykirja kaiken kaikkiaan. Tämä kuuluu ehdottomasti Afrikka-fanin käsikirjastoon!

Ärsyynnystä ilmassa

2006-04-23T21:05:00.000+03:00

Neulominen on usein niin rentouttavaa ja ihanaa, että välillä unohdan nämä huonot hetket. Pitkäänhän tässä onkin saanut vain nautiskella. Mutta nyt. Raitaneule ei tunnu etenevän.

Syitä on monia. Ensinnäkin puikot tuntuvat vähän turhan pieniltä. Se edellinen valkoinen toppi loi turhan optimistisen illuusion neuleen valmistumisesta. Kai nyt viiden ja puolen puikoilla valmista tuleekin, varsinkin kun neuleessa ei ole hihoja ollenkaan.

Toisekseen raitaneuleen neulominen on tylsää. Pelkkiä oikeita silmukoita uuvuttavalla tahdilla. Vähemmästäkin menee mielenkiinto. Onneksi on sentään raitoja, että huomaa neuleen edistyvän.

Raidoista seuraa kuitenkin omat ongelmansa: kerät takkuuntuvat uskomattomalla vauhdilla. Rentouttavaan neulomiseen ei kuulu kerien selvittely muutaman minuutin välein. Tosin mieluummin muutaman minuutin välein kuin esim. puolen tunnin välein:

Kaiken kruunuksi se sama kyynärvarsivaiva jatkuu. Pitäisi malttaa olla neulomatta, mutta enhän mä viikonloppuna voi kokonaan paastota, hyvänen aika! Viikolla voin harkita. Ehkä.

No, onneksi on kesä tulossa ja krookukset pilkistää mullasta. Tänä viikonloppuna on siis neulomisen sijaan konttailtu puutarhassa. Tervetuloa kevät!

Valkeat on neuleheni kaikki

2006-04-17T22:12:00.000+03:00

Siis miten voi olla mahdollista, että koko keväänä olen neulonut melkein pelkästään valkoisia neuleita? Tässä taas yksi valmis valkoinen:

Malli: Novita kevät 2005, malli 20
Lanka: Novita Ibiza n. 200 g
Puikot: nro 5,5

Toinen valkoinen on edelleen kesken, tässä siskon neuletakin vyö puolivalmiina:

Itse asiassa tämä vyö aiheutti melkoisen ärsyynnyspuuskan lauantaina. Olin jo edellisiltana miettinyt, että tämän vyön otan bussineuleeksi matkalle Helsinkiin. Aamulla kaiken föönaamisen ja meikkaamisen keskellä kävin heittämässä neuleen laukkuun, samoin sinne sujahtivat korvikset. Kiukku oli suunnaton huomatessani bussipysäkillä, että neuleessa oli kiinni ainoastaan yksi puikko! Eikä olo parantunut yhtään, koska myös korviksia löytyi vain yksi kappale. (Nyt jo kyllä naurattaa, mutta silloin ei yhtään.)

Selvitäkseni tästä hikeennyksestäni marssin Akateemiseen ja ostaa paukautin uuden neulekirjan. Huh, helpotti!

Kirja on ihana, afrikkalaiset kuviot ovat piristävän erilaisia! Saatan arvioida tätä enemmän sitten, kun olen lukenut sen hiirenkorville.

Lauantaikiukun jälkeen on ilmaantunut uusi murhe. Pitkien pyhien ja neulesessioiden jälkeen oikea kyynärvarsi on sanomassa sopimustaan irti. Ilmeisesti liiasta neulomisestakin voi tulla rasitusvamma. Kauhistus!

Tie se on tuskien

2006-04-14T18:30:00.000+03:00

Toisille Luoja lahjoitti värisilmän (voikohan sekin muuten olla absoluuttinen kuten sävelkorva?). Minä sain synnyinlahjaksi puusilmän. Siksi varmaankin neulon mielelläni yksivärisiä neuleita, mieluiten palmikkoja.

Nyt huomasin kuitenkin tarvitsevani raidallisen piristyspaidan. Väritkin tiesin. Mutta se järjestys. Huokaus. Vaikka apuna on raitageneraattori ja Wordin piirrosohjelmat, vaikka kieputtelen lankoja viivottimen ympärille niin silti joudun tekemään ainakin kahdeksan mallitilkkua.

Periaatteessa hyvä joo...

... käytännössä huono!

Entäs marimekkoraidat? Ei.

No 1-2-3 -riviset raidat? Parempi.

Tähän kaikkeen kului viikko. Hermot meni aina ensimmäisen tunnin jälkeen. Seuraavana iltana oli sama urakka edessä. Kiirastorstaina keräsin kärsivällisyyteni rippeet ja illan aherruksen tuloksena:

Njaa... ehkä.

Tämän mallipalan kohdalla pääsiäisaamu koitti jo pitkäperjantaina. Päivänvalossa, hyvin nukutun yön jälkeen kelpuutin raitajärjestyksen melko tyytyväisenä. Viimeisen varmistuksen saa vasta paitaa neuloessa.

Pakko näyttää tähän loppuun edellinen värituskailu vuodelta 2001. Tämänkin liivin mallipaloihin kului erinäisiä työtunteja. Onneksi neuloin palat, eipä tarvinnut enää varsinaista neuletta purkaa kertaakaan.